Archive for the ‘Uncategorized’ Category

The potential of international talents is not used in Finland

torstai, helmikuu 9th, 2017

AYY’s Secretary General Niko Ferm spoke on the topic Unused talent at Work Up! Multicultural Working Life seminar held by the Finnish Ministry of Economic Affairs and Employment on the 31st of January. You can watch the full coverage of the seminar here (Ferm starts at approx 30.00).

The potential of international talents is not used in Finland

Just recently Tekniikka&Talous published a news article reporting that there is more and more brain drain from Finland[1][2]. However, at the same time we fail to utilize our brain gain. Every year around 5000 international students arrive to Finland to study at a higher education institute. There are currently over 20 000 international students studying in Finland[3]. I found in my study that at the moment about two-thirds of the international graduates from Aalto University are employed. But if we look at the big picture we see that only about 50% of all international higher education graduates are employed[4]. This is worrying since at the same time demographic dependency ratio weakens in Finland[5]. This means that the amount of people working and paying taxes is decreasing in relation to the people who are underage or have retired.

Internationals lack Finnish language skills and the right networks

Main obstacles for employment are the lack of Finnish language skills and the lack of the right networks. Finnish graduates have had their entire youth to create networks, where as international students only spend two to four years in the university creating networks while studying. Fortunately, a group from Aalto University is trying to find a solution for this issue. With their idea they won the first prize in ACID16 competition at Slush 2016[6].

We also need to find a solution for how to find thesis placements for internationals from private sectors since that seems to increase employability. I found in my study that internationals do not get employed in the small and medium size companies as much as locals do. This could be due to the lack of contacts or because of the language barrier. CIMO is currently working on a promising project to find ways to bring the potential of international students into better use in internationalisation efforts of SMEs.

What will happen after tuition fees?

Finland has decided to introduce tuition fees for students coming outside the EU/EEA countries[7]. As most of the international students in Finland come from these countries we are likely to be faced with a situation where the number of applicants from outside the EU/EEA countries drops significantly. In my study it was found that the main reasons for coming to and studying in Finland are free education, possibility to study in English and a chance to explore foreign country. In the International Student Barometer (ISB) the main reasons for internationals coming to study in Finland were the cost of education, quality of research or a specific course[8]. Also, in my study half of the students considered the good education system and reputation of the university as reasons to come to study in Finland. Also, almost 80% consider Finland to be a great place to live. We also know that according to ISB, 78% of the respondents considered the chance to get employed in Finland to be an important criteria when applying to a university8. Perhaps this could be something to invest in more and make it the new competitive advantage for Finland?

Other issues affecting the employment of international graduates

However, there is still much more to do to make the situation better for international graduates than to just get them employed. We must consider the quality of the employment. In the VALOA-study it was found that 23,7% of international university graduates have had to take a job which could have been performed with lower education. In TEK’s student barometer it was also found that international graduates have more part-time vacancies than locals[9]. From a study conducted by OTUS we can see huge differences with the quality of the vacancies between locals and internationals coming from outside of EU/EEA area[10].

In addition to the quality of the employment there are still issues with discrimination. I found in my study that 20% of the respondents had faced discrimination and even more considered that employers do not trust immigrants. Similar results were found in the study conducted by OTUS, where 42,4% of the respondents had negative experiences about employers’ attitudes towards internationals.

What can we do?

Some progressive steps have been taken lately as the future funding model of universities will include quality of the employment as a criteria for funding. This will give incentives for universities to focus on quality of the employment of their alumni which includes international graduates as well. However, it is very likely that this will not be enough, therefore some new ideas should be introduced and researched further. Many potential ideas for improving the situation are presented by OTUS in their research on employability of international graduates. These are listed below10:

  • Increasing students’ language skills during studies
  • Integrating international student into the Finnish culture of collaboration already during studies
  • Acknowledging the needs of business life in the teaching in the international degree programmes
  • Career guidance for international students offered by the higher education institution
  • Guidance methods for students, organised by employers and higher education institutions jointly
  • Higher education institutions actively communicating about the potential in international students for working life
  • Offering international students internships and summer work
  • Work/Job shadowing
  • Friend family activities

Most of these ideas are directed to universities, but we need actions from government and companies as well. At least we should complete the ideas that we have decided to do. For example our government’s plan of action states the following

Tuition fees will be introduced for non-EU and non-EEA students, and those who have completed their studies will be encouraged to stay and work in Finland, for example with a tax deduction. The employment opportunities of foreign students who have studied in Finland will be promoted and their knowledge of the Finnish language emphasized.

These statements still need actions. We could also consider ideas such as paying subsidies for the unemployed international graduates as we have for the Finnish long-term unemployed job-seekers. When it comes to our international graduates we should not wait too long. If they are unable to get a job in Finland they will look for employment elsewhere.

Main points of this blog are from Niko Ferm’s thesis “Employability of international graduates from the field of technology and business”. The focus in the thesis was in the recent graduates (during years 2014 to 2016) from Aalto University. The thesis was conducted in co-operation with Tekniikan Akateemiset (TEK), Suomen Ekonomit and Teknologiateollisuus.

Niko Ferm
General Secretary, AYY

[1] http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/tutkimus/korkeakoulutettujen-aivovuoto-ulkomaille-kiihtyy-kokonaisia-tutkimusryhmia-lahtee-6611956
[2] http://yle.fi/uutiset/osasto/news/finnish_brain_drain_picks_up_speed_entire_research_groups_now_moving_abroad/9391248
[3] http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/111070_Tietoa_ja_tilastoja_5_2016.pdf
[4] http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/89972_FaktaaExpress1A_2016.pdf
[5] http://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tie_001_en.html
[6] https://www.yrittajat.fi/uutiset/545863-pitchauskisan-voittajat-ratkaisivat-kuinka-maahanmuuttajien-tyonhaun-leirinuotiot
[7] http://www.studyinfinland.fi/tuitionfees
[9] https://www.tek.fi/fi/cmis/browser?id=workspace%3A//SpacesStore/287f88ef-2162-4540-adef-e1627d170933&filename=cmisattachments/Tyo%CC%88paja_suomalaiset_ulkkarit.pptx
[10] https://drive.google.com/file/d/0ByBfoIU5Pc0ubmFVR1lVWGJaS2s2QXJQSGNhb1BGdFV6dkNV/view

TET AYY:lla, tai viikkoni viestinnän kopissa ja sen ulkopuolella.

perjantai, joulukuu 16th, 2016

1.PÄIVÄ. 12.12.2016

Ennen TET-harjoittelun alkua olin saanut suurinpiirteisen listauksen, mitä pääsen tämän viikon aikana tekemään. Luettelo oli monipuolinen, ja olinkin innostunut ja vähän kärsimätön, kun bussini 550 oli jopa viisi minuuttia myöhässä. Päästyäni sisään AYY:n toimistoon näin Hennan ja Sebastianin(uusi sivari), ja tutustuminen viikkoni ”työpaikkaan” alkoi. Toimisto vaikuttaa melko rennolta, ja olen kiinnostunut ja motivoitunut oppimaan uutta tällä viikolla.

Jouluun on jäljellä enää kymmenen päivää (henkilökohtaisesti en ole valmis, koska lahjat  ei todellakaan ole hankittu ja paniikki iskee viimeistään nyt), mikä näkyy tietysti myös AYY:n toiminnassa kaikenlaisten pikkujoulujen ja hallitusten vaihtumisien muodossa. Viikosta on nähtävästi tulossa kiireinen ja hauska.

Alkupäivällä julkaisin viikkotiedotteen AYY:n nettisivuille, ja se oli elämäni ensimmäinen nettisivupostaus. Lounastauon jälkeen tein tiedonhankintahommia yhdistyksistä ja sain tunnukset AYY:n instagram-tilille, jotta voisin laittaa viikon aikana kuulumisia instagram storyyn.

Päivän päätteeksi tein omaksi ja koko asuntotoimiston iloksi mapitushommia, mikä oli aika kivaa ja näin englannittain ”satisfying”. Lähdin kotiin ilomielin ja ihaillen kaunista pinkki-sini-liila-harmaata taivasta.

 

2.PÄIVÄ. 13.12.2016

Aamukoulun jälkeen jatkoin hetken hommia asuntotoimistolla ja tulin takaisin viestinnän koppiin, jossa laitoin uudet tarrat vuokratilojen avaimiin. Sen jäleen muokkasin kirjaston listaa.VM5 lounaan jälkeen tein loppupäivän asuntotoimiston mapitushommia, ja osallistuin brändityöryhmän koordinaattorin rekrytoinnin suunnitteluun, mikä oli aika mielenkiintoista

 

3. PÄIVÄ. 14.12.2016

Kaunis keskiviikkopäivä alkoi leipomisella pikkujouluja varten. Teimme erimuotoisia joulutorttuja, muun muuassa kukkia, kampoja ja ruusuja. Pikkujouluista oli jo silloin tulossa trendikkäät, kun joulutortutkin olivat tehty viimeisen huudon mukaan.  Järjestelimme myös koko kertakäyttöastia- systeemin uusiki. Päivän slogan: ÄLÄ OSTA KERTAKÄYTTÖASTIOITA! Tosiaan, niitä tuntui olevan joka paikassa.

Täffän legendaarisen keskivikkospagettilounaan jälkeen siirryimme AYY:n vaikuttamsitapojen workshoppiin ja sain kuunnella ja esittää kysymyksiä liittyen aiheeseen. Iltapäivällä aloitin AYY:n viestinnän tavoiteet ja periatteet- julisteen ideoinnin ja lopuksi kävimme Hennan ja Niinan  kanssa hakemassa jouluruokia ollan pikkujouluja varten. Ruokien joukossa oli myös tämän joulun vegaanihitti- porkkala, joka maistuu aivan kylmäsavulohelle, vaikka onkin käytännössä vain porkkanaa.

 

4.PÄIVÄ. 12.2016

Koko minun torstai- päivä oli suurimmaksi osaksi julisteen tekoa. Oli kiinnostava kokemus keskittyä yhteen asiaan ja saada parissa tunnissa valmiiksi oma työ. Ensi viikon tiedotetta tuli myös tehtyä.

 

5.PÄIVÄ. 12.2016

Tulin toimistoon jo kello kahdehdaksi, toisiaan vasta puoli yhdeksän, sillä erilaiset matkakortiseikkailut  veivät paljon aikaa. At last, pääsin toimistoon ja kirjoitin vähän blogitekstiä sekä viikkotiedotteiden kokoamista arkistointia.  Jälkeenpäin lähtimme Nooran ja Annan kanssa arkistoimaan tämän vuoden Tempaukseen liittyviä juttuja, mikä oli äärimmäisen kiinnostavaa, sillä arkistossa säilytetään esineitä jopa 1890- luvulta lähtien. Samalla kävimme Otaniemen rannalla ihastelemassa kaunista säätä ja ottamassa pari kuvaa.

Viimeiseksi menimme syömään taas VM5:seen ja palasimme toimistolle, jossa minä lopettelin juttuja ja moikkasin viimeisen kerran toimistoporukkaa.

 

Viikko oli kokonaisuudessaan todella kiva ja kiireinen, ja olen todella tyytyväinen ja kiitollinen, että sain kokea tälläistä. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen ollut tekemisessä ja erityisesti Hennalle, Nooralle, Ahtolle,  Joannalle ja koko asuntotoimistolle. Oli ihanaa ja opin paljon. Jäisin mielummin toiseksikin TET-viikolle tänne.

Viikon avainsanat ovat ”JEEJEE HUIPPUHAUSKAA!”

 

Anna Presnukhina, TET-harjoittelija.

Opiskelijoiden siirto yleiseen asumistukeen on menetyksistä huolimatta voitto

torstai, joulukuu 15th, 2016

Opiskelijoiden siirtäminen yleiseen asumistukeen oli ylioppilaskuntien tavoite, ja se toteutui. Opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin 1.8.2017. Yleisessä asumistuessa tuki kohdistuu sitä eniten tarvitseville. Nykyinen opintotuen asumislisä on monelle opiskelijalle etenkin pääkaupunkiseudulla täysin riittämätön. Lukuvuonna 2014-2015 Uudellamaalla opintotuen asumislisä kattoi keskimäärin vain 48 % vuokrasta. Lisäksi opintuki, jonka osa opintuen asumislisä on, on ollut jatkuvien heikennysten kohteena, joten järjestelmää ei ole voinut pitää mitenkään vakaana. 1.8.2017 alkaen opintoraha on vain 250 euroa kuukaudessa kaikilla opiskelijoilla.

Siirto ei kuitenkaan ole ongelmaton. Arvion mukaan 120 000 opiskelijan asumisen tuki kasvaa tai pysyy samana (tuen keskimääräinen nousu 59 €/kk), 54 000 tuki pienenee vähintään 25 euroa kuukaudessa ja 42 000 menettää asumisen tukensa kokonaan.  Arvio sisältää sekä toisen että korkea-asteen opiskelijat. Kokonaisuudessaan yleinen asumistuki on kuitenkin toivottu muutos, koska se kohdentuu paremmin eniten tukea tarvitseville. Opiskelijoille maksettavan asumisen tuen arvioidaan kasvavan 60 miljoonalla eurolla, joten kokonaisuutena opiskelijat saavat enemmän.

Eniten siirrosta hyötyvät yksin asuvat henkilöt, joilla on vain vähän tuloja ja korkea vuokra. Karkeasti sanoen hyötyjiä tässä suhteessa ovat etenkin yksinasuvat korkeampaa vuokraa maksavat henkilöt. Pääkaupunkiseudulla vuokrataso on muuta maata korkeampi, joten tässä suhteessa hyötyjiä löytyy täältä erityisesti. Häviäjiä ovat ruokakunnat, esimerkiksi puolison kanssa asuvat, joista toisella on enemmän tuloja eli esimerkiksi pariskunnat joista toinen on opiskelija ja toinen on työssäkäyvä. Nämä opiskelijat saattavat menettää asumisen tukensa kokonaan. Tämä siitä syystä, että asumistuki on ruokakuntakohtainen, joten myös esimerkiksi puolison tulot huomioidaan.

Perheelliset opiskelijat ovat tähänkin asti olleet yleisen asumistuen piirissä. Heille muidenkin opiskelijoiden siirtyminen järjestelmään tulee olemaan heikennys, kun opintotuki luetaan tuloksi asumistukea myönnettäessä.

Asumistuki on opintotuen asumislisään verrattuna monimutkainen järjestelmä, joka riippuu asuinpaikasta, asumismuodosta, ruokakunnan koosta ja muodosta (aikuiset ja lapset) ja asumiskustannuksista. Siinä missä opintotuen asumislisä on käytännössä ollut kaikille sama matalan tasonsa ja yksilökohtaisuuden vuoksi, on yleinen asumistuki tasoltaan eri henkilöille erilainen.

Asumistuki on ympärivuotinen eikä se oli sidottu opinnoissa etenemiseen. Yleinen asumistuki suhtautuu joustavammin tuloihin kuin opintotuen asumislisä. Tulojen noustessa asumistuki pienenee ja tietyn pisteen jälkeen lakkaa. Opintotuen asumislisässä ei ole tällaista joustoa, joko asumislisää saa tai sitä ei saa ollenkaan, kun tuloraja ylittyy.

Ruokakuntakohtaisuus on yleisen asumistuen selkein heikennys. 42 000 opiskelijaa menettää asumisen tukensa. Osa opiskelijoista saa vähemmän asumisen tukea tai tulee menettämään asumisen tukensa kokonaan tästä syystä.

Asumistuki huomioi paremmin korkeat asumiskustannukset. Asumistukea on ylipäätään mahdollista saada enemmän. Helsingissä yksin asuvan enimmäismäärä on 406,40 ja Espoossa 393,30 euroa. Tämä on selkeästi enemmän kuin opintotuen asumislisä, jota voi saada enintään 201,60 euroa kuukaudessa, ja jonka kaikki siihen oikeutetut käytännössä saavat. Asumistuessa huomioidaan paikkakuntakohtaiset erot kuntaryhmittäin hyväksyttyinä enimmäisasumismenoina.

Elli-Noora Kaurila, edunvalvonta-asiantuntija

Suomen itsenäisyyspäivä lähestyy

maanantai, joulukuu 5th, 2016

Tänä vuonna on kulunut 99 vuotta siitä, kun eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. Hieno asia Suomen itsenäisyyspäivästä on se, että se on aina vuoden lopulla. Tämä on hyvä aika pohtia kulunutta vuotta ja miettiä, mitä on tapahtunut yhteiskunnassa, Suomessa ja maailmassa. Samaan aikaan on myös mahdollista alkaa katsoa tulevaisuuteen ja ihmetellä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

blogikuva-copy-2

Itsenäisyyspäivänä saadaan pönöttää vähän 😉

Vaikka maailma koko ajan kehittyy ja muuttuu paremmaksi paikaksi, tämä vuosi on valitettavasti ollut myrskyisä vuosi. Tuhannet ihmiset pakenevat sotaaa, mutta vastaanotto Euroopassa on kylmä. Vihapuhe on lisääntymässä arkipäivässämme, ja samaan aikaan äärioikeiston lippuja on näkyvillä esimerkiksi rautatientorilla. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrä kasvaa yhteiskunnassa. Talouden tilanne on vielä epävakaa. Yhdysvaltoihin on valittu rasistinen ja sexistinen populisti presidentiksi, joka lisäksi on ilmastonmuutos-skeptikko. Turkissa maan hallitus on tekemässä erittäin epädemokraattisia päätöksiä, jotka ovat kohdistuneet erityisesti vapaata mediaa ja akateemista yhteisöä kohtaan.

Maailmassa on kuitenkin tapahtunut myös paljon hyviä asioita, ainakin täällä Suomessa. Suunnitelmat DARE-oppimistapahtuman järjestämisestä ovat lähteneet käyntiin. Tapahtuman tavoitteena on nostaa oppiminen koko yhteiskunnan keskiöön ja luoda Suomesta globaali oppimisen keskus. AYY sekä muut yo-kunnat ja nuorisojärjestöt ovat lähteneet mukaan Huominen ilman pelkoa –kampanjaan ja toivomme, että järjestäytynyt rasismi kiellettäisiin rikoslaissa. Teekkareiden piirissä on ollut paljon keskusteluja n-sanan käytöstä teekkarihymnissä, ja myös AYY:n edustajisto on nyt ottanut kantaa asiaan. Tempaus2016 lähetti 1400 opiskelijaa 1500 peruskouluun levittämään koulutuksen ilosanomaa ympäri Suomea. Slush oli taas menestys, joka veti 17000 vierailijaa ja tuonut yhteen sijoittajia, startup-yrityksiä ja ihmisiä, joilla on halu vaikuttaa maailmaan. Sen lisäksi SYL ja muut nuorisojärjestöt ovat ottaneet toimivan sukupolvipolitiikkan kärkihankkeekseen, mikäli mm. tarkoittaa sitä että vastustamme populistisia voimia eläke-politiikassa, sekä rohkaisemme päättäjiä ottaamaan kestävän yhteiskunnan huomioon tulevaisuutta koskevissa päätöksissä.

Huomasitteko, että edellä mainitut asiat ovat kaikki enemmän tai vähemmän opiskelijavetoisia? Kyllä, opiskelijat ovat ilmeisesti ne, jotka vievät sekä maailmaa että Suomea eteenpäin. Niin on ollut myös aikaisemmin Suomen historiassa: ilman opiskelija-aktiivisuutta Suomi ei varmaan tällä hetkellä olisi itsenäinen. Maamme-laulu, suuri adressi, jääkäriliike ovat vain muutamia historiallisia esimerkkejä teoista, joissa ylioppilasliikkeellä on ollut tärkeä rooli.

Itsenäisyyspäivän juhlistaminen on aina ollut merkittävä tapahtuma y-liikkeelle. Pääkaupunkiseudun opiskelijat ovat vuodesta 1951 alkaen aina itsenäisyyspäivänä järjestäneet soihtukulkueen Hietaniemen hautausmaalta Senaatintorille, marsalkka C. G. E. Mannerheimin hautajaissaattueen reitin vastakkaiseen suuntaan. Valitettavasti äärioikeisto ja uusinatsit ovat myös järjestämässä oman soihtukulkueensa itsenäisyyspäivänä. On todella surullista että järjestöt, joilla ei ole mitään kunnioitusta ihmisoikeuksia, ihmisten yhdenvertaisuutta, Suomen demokratiaa ja arvoja kohtaan, yrittävät varastaa opiskelijoiden tapahtuman.

Tämä kahtiajako yhteiskunnassamme on erittäin huolestuttava, mutta mistä se tulee? Sanotaan joskus, että me elämme tällä hetkellä totuudenjälkeisen politiikan aikaa (post-truth politics), missä faktat, tiede ja totuus merkitsevät vähemmän kuin tunteisiin vetoava toistun retoriikkaa. Toivon vilpittömästi, että tämä on vain väliaikaista, ja että yhteiskuntamme lähtee parempaan suuntaan tulevaisuudessa. Se vaatii kuitenkin panostusta meiltä kaikilta: kriittisyyttä kansalaisilta, totuudenmukaisuutta poliitikoilta, objektiivisuutta medialta, ja ylipäänsä rehellisyyttä kaikilta yhteiskunnan tahoilta. Voisimme kaikki ottaa oppia presidentti Paasikiveltä, joka totesi että ”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”.

Opiskelijoina, meidän täytyy aina olla ne, jotka katsovat tulevaisuuteen, visioivat ja löytävät ratkaisuja. Emme pelkää yhteiskunnan haasteita ja ongelmia, vaan vastaamme niihin yhdessä. Älkää antako vihalle ja pelolle lisää tilaa yhteiskunnassa. Älkää päätöksenteossa antako tilaa puheelle, joka ei ole perustu faktaan ja totuuteen. Älkää koskaan lakatko olemasta kriittisiä ja aktiivisia kansalaisia. Eikö se nimenomaan ole yliopistojen ja ylioppilaskuntien tehtävä?

HYY, AYY ja SHS ovat päättäneet että soihtukulkueemme teema tänä vuonna on globaali ja yhdenvertainen Suomi. Vaikka jotkut järjestöt haluavat levittää vihaa ja väkivaltaa, on entistä vielä tärkeämpää että pitää kiinni periaatteista ja ihmisarvosta. Toivon että moni teistäkin myös tulee mukaan opiskelijoiden soihtukulkueeseen!

Tämä vuosi on osittain ollut myrskyisä vuosi. Kuitenkin, ensi vuonna Suomi täyttää 100 vuotta. Varmistetaan yhdessä, että Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on tätä vuotta parempi, kunnioitetaan toisiamme vielä enemmän, autetaan lähimmäisiemme kun tarvitaan ja näytetään, että rakkaus aina voittaa lopulta.

Tämä vuosi on antanut paljon minulle. Olen iloinen, että olen saanut mahdollisuuden työskennellä Aallon opiskelijoiden hyväksi ja olen oppinut todella paljon. Ylioppilaskunnan hallituksessa olen saanut olla mukana tekemässä sekä Aalto-yhteisöstä että yhteiskunnastamme parempaa paikkaa. Ensi vuonna pääsen kohtaamaan uusia haasteita Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa. On todella suuri kunnia saada edustaa Suomen opiskelijoita kansallisella tasolla samana vuonna kuin Suomi täyttää 100. Jatketaan työtä globaalin ja yhdenvertaisen Suomen puolesta ja näytetään että opiskelijoilla on tärkeä rooli sekä Suomen historian että tulevaisuuden rakentamisessa!

Haluan lopettaa blogikirjaukseni Maamme-laulun toiseksi viimeiseen säkeistöön, joka on usein jätetty pois laulun laulamisesta, mutta lukee vielä Runebergin muistomerkissä esplanadilla:

”Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistoken, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyyten,
vapaa ja iloinen.”

 ”O land, du tusen sjöars land,
Der sång och trohet byggt
Der lifvets haf oss gett en strand,
Vår forntids land, vår framtids land,
Var för din fattigdom ej skyggt,
Var fritt, var gladt, var tryggt!”

J..L. Runebergin muistomerkki

J. L. Runebergin muistomerkki

Hyvää itsenäisyyspäivää, hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta! 🙂

Jimmy Nylund,
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen

Elinan kokemuksia vapaaehtoisuudesta

lauantai, joulukuu 3rd, 2016

Mitä teet ensi vuonna?elkku1
Tämä kysymys on pulpahdellut vastaan viime aikoina kaikkialla – kiltahuoneilla, ruokaloissa, AYY:n toimiston käytävillä, vuosijuhlien silliksillä, vuoden viimeisissä kehityskeskusteluissa… Näin joulukuussa, kun viimeisimmistäkin tapahtumista alkaa olla aikaa ja pahimmankin gonahduksen pikkuhiljaa korvaa nostalgia, on helppoa unohtaa kuluneen vuoden epätoivon ja väsymyksen hetket ja alkaa innostua taas jostain ihan uudesta. Itse olen koko vuoden harjoitellut ponnekkaasti omaa vastaustani tähän kuuluisaan kysymykseen: “En mitään. Aion valmistua.” Toki olen harjoittanut tätä vastausta jo kaksi edellistäkin syksyä kohtuullisen huonolla menestyksellä, mutta ei puhuta nyt siitä. Lähes kuuden vuoden opiskelun ja aktiivisen vapaaehtoisnakkeilun jälkeen on hyvä hetki pohtia, minkä ihmeen takia sitä oikeastaan on kerta toisensa jälkeen päätynyt käyttämään välillä huomattaviakin määriä vapaa-aikaansa työhön, josta ei saa palkaksi kuin kiitosta (toisinaan) ja hyvän mielen (ainakin kun tapahtuma on turvallisesti takanapäin). Loppujen lopuksi vastaus on hyvin yksinkertainen:

Vapaaehtoistyössä pääsee ylittämään itsensä perusteellisemmin kuin missään muualla

Kuutisen vuotta sitten kirkassilmäisenä mursuna päätin, että johonkin on lähdettävä mukaan, jos ei muuten niin siksi, että sillä tavalla tulisin puolivahingossa pakottaneeni itseni lähtemään myös mukavuusalueeni ulkopuolelle. Jos olisin mursuna aavistanut, miten pitkälle silloiselta mukavuusalueelta tulisin erinäköisten nakkieni myötä vaeltaneeksi ja miten paljon lisää rohkeutta ja itsevarmuutta erinäköisissä tehtävissä onnistumisista (ja epäonnistumisista) saisin, olisin luultavasti tehnyt saman päätöksen vielä vähän ponnekkaammin.

Ironista kyllä, omalla kohdallani suurimmat onnistumisen kokemukset olen löytänyt nakeista, joihin en koskaan olisi uskonut päätyväni. Ennen kaikkea nämä ovat kaksi vuottani yhteisöjaosto Aavassa. Syksyllä 2014, viiden eri vapaaehtoistoimen jälkeen, päätin vakaasti, että nyt riitti, ei enää. Vaadittiin silloin AYY:n hallituksessa istuneen ystäväni kaikki suostuttelutaidot ennen kuin taivuin lähettämään elämäni surkeimmin kirjoitetun hakemuksen, ja vielä haastattelussa yritin kaikin tavoin tuhota mahdollisuuteni päästä mukaan. Jostain käsittämättömästä syystä puheenjohtajamme kuitenkin näki niskoitteluni lävitse, ja otti minut mukaan porukkaan ja vuoteen, josta tuli ylivoimaisesti siihenastisen vapaaehtoisurani huikein kokemus (tästä suuri kiitos sekä minut hakemaan painostaneelle että minut valinneelle, tiedätte keitä olette <3).

Se määrä vuonna 2015 tapahtuneita asioita, joita en olisi ikinä uskonut tapahtuvaksi. Kun päätimme kymmenen ihmisen voimin järjestää ensimmäistä kertaa ihkaoman wapunaloitusfestarin koko Aallolle, ja siivosimme saman kymmenen ihmisen voimin sitä aamukolmeen. Kun keksimme täysin randomisti, että ennen lakitusta Mantan lakki voisi kierrellä opiskeljatapahtumia ja käydä tapaamassa tärkeitä ihmisiä, ja tästä kampajasta paisui valtamedioissa asti huomioitu #matkallamantalle. Kun tästä palkinnoksi pääsimme wappunaattona pesemään Mantan. Kun lähdin puolivillaisesti mukaan tekemään KY:n Otaniemeen saapumisshow’ta KY-Entryä ja huomasin olevani järjestämässä tapahtumaa, joka sisälsi kuorma-autokulkueen, laivan, kävelykulkueen, helikopterin ja aivan huikean lavashown ja bileet. Kun olin ensimmäistä kertaa yksin vastuussa tapahtumasta, jonka idean olin vielä itse keksinyt, ja se onnistui yli kaikkien odotusten.

Kun päätin, että minusta voisi ehkä sittenkin joskus tulla jonkin vapaaehtoisporukan puheenjohtaja

Siihen asti olin aina ajatellut, että en minä, ei minusta ole siihen, parempi jättää johtaminen niille, jotka sen oikeasti osaavat. Alkusyksystä 2015 sain päähäni, että ehkäpä minä sittenkin, jollain tavalla, ihan vähäsen, pystyisin puheenjohtamaan seuraavaa Aavaa – ja tästä ajatuksesta en enää päässyt irti, vaikka ponnekkaasti yritin. Lopulta, viimeisenä hakuiltana, löysin itseni samasta tilanteesta kuin vuotta aikaisemmin, lähettämästä sekavaa ja huonosti kirjoitettua hakemusta virkaan, josta en ollut ihan varma, halusinko sitä. Haastattelun jälkeen luulin olevani selvillä vesillä –  ei kukaan täysjärkinen meikäläistä tuon jälkeen valitse –  mutta toisena syksynä peräkkäin sain yllättyä. Ensireaktioni, kun hallituksen kulttuurivastaava soitti ja kertoi valinnastaan, oli muistaakseni erinäköisillä luovilla kirosanoilla maustettu versio lauseesta “et voi olla tosissasi”(joka sivumennen sanoen kirvoitti puhelimen toisesta päästä hilpeää naurua). Ei varmaan tarvitse sanoa, että toista kertaa peräkkäin puolivillaisesti viime tipassa tehty päätös osoittautui yhdeksi elämäni parhaimmista.elkku2

Looking back, tuntuu hassulta että aika tarkalleen vuosi sitten tähän aikaan olin aivan paniikissa. Ei minusta ole tähän, ei minulla ole aikaa tähän, mistä ihmeestä saan kerättyä Aavaani yhdeksän pätevää tyyppiä, pystynkö muka luomaan porukkaan minkäännäköistä yhteishenkeä, tästä tulee aivan totaalisen hirveää, voinko vielä perua päätökseni ovat vain muutamia päässäni silloin jatkuvasti pyörineistä ajatuksistani. Useampi kuin yksi kaverini rohkaisi minua silloin sanomalla, että muutaman viikon päästä, kun olisin saanut porukan kasaan ja hommat pyörimään, en edes muistaisi näitä ajatuksia – ja oikeassahan he olivat. Heti ensimmäisestä Aavan vuosimallia 2016 hengauksesta alkaen tiesin, että tästä vuodesta tulisi näiden tyyppien kanssa vieläkin huikeampaa kuin viime vuodesta, enkä ole tähän mennessä joutunut tätä ajatusta uudelleenarvioimaan.

Ei sillä, etteikö tämä vuosi olisi monella tapaa ollut suurin ja henkisesti vaativin omalta mukavuusalueelta ulos sukeltaminen, jonka olen opiskeluaikoinani toteuttanut. Olen oppinut luovimaan vastakkaisten mielipiteiden suosta kompromissiratkaisuun astumatta kenenkään varpaille. Olen oppinut korottamaan ääntäni ja vaatimaan huomiota sanottavalleni vaikka kesken lennokkaan läpänheiton (sekä kiipeämään tuolille ja nakittamaan kovempiäänisiä ihmisiä äänitorvikseni, kun jotain pitää ihan oikeasti saada sanottua). Olen oppinut, että joskus puheenjohtajankin kannattaa vain sanoa mielipiteensä suoraan, vaikka se ei miellyttävää kuultavaa olisikaan. Olen oppinut, että muiden tukeminen onnistumisessa voi olla vielä palkitsevampaa kuin onnistuminen itse. Ennen kaikkea olen oppinut sen, että epäluuloistani huolimatta myös minusta on johtamaan ihmisiä – omalla tyylilläni toki, mutta loppujen lopuksi johtamistyylejä on yhtä monta kuin ihmisiä. On ollut hetkiä, jolloin mieli on tehnyt nostaa kädet pystyyn ja sanoa “fuck dis, I quit”. Ja sitten on ollut paljon, paljon enemmän hetkiä, jolloin olen ollut aivan valtavan iloinen, että juuri minä saan puheenjohtajaa juuri tätä porukkaa ja luotsata meitä yhdessä tekemään koko ylioppilaskunnasta kaikille vähän hauskempaa paikkaa.

Parhaan ystäväni sanoin: harvemmin sitä katuu niitä asioita, jotka teki, kuin niitä, jotka jätti tekemättä. Jos siis tuntuu siltä, että mukavuusalue alkaa olla liian mukava paikka, että olisi aika laajentaa reviiriä, että jotain uutta olisi kiva kokeilla, vaikka et ole ihan varma, pystytkö siihen – kokeile. Se voi olla tähänastisen elämäsi paras päätös, ja vaikka ei olisikaan, opit varmasti jotain, mikä olisi muuten jäänyt oppimatta.

Pian valmistuvan vapaaehtoiskonkaritädin terkuin,
Elkku

Ps. Asiaan mitenkään liittymättä, AYY:n vapaaehtoishaut ovat auki vielä muutaman päivän osoitteessa ayy.fi/stop 😉

#StudentsOfFinlad: On taking detours and finding opportunities to learn

keskiviikko, lokakuu 12th, 2016

Hi #StudentsofFinland!

studentsoffinland_blogi_henna

Henna is a Master’s student at Aalto BIZ majoring in Corporate Communication

I’m Henna, a Master’s student at Aalto BIZ majoring in Corporate Communication. This is my first year at Aalto, and I’d like to share the story of how I ended up here (hint: it took a while).

I originally started my Bachelor’s studies in 2009 in Turku, and before that I spent six months at a University of Applied Sciences in Lahti. My Bachelor’s degree major was International Business. However, I found myself drifting between different kinds of subjects: sustainability, information systems science, management and organization, even some English translation studies.

With only vague ideas about what I wanted to do when I graduated, I found myself postponing decisions. I spent a couple of years focusing mostly on working part-time and trying to figure out what really motivates me. I knew my major at the moment wasn’t quite doing it for me but I was afraid to change it because I had already spent so many years working on it (on and off, but working nonetheless).

Graduating from a new Master’s program would take another two or three years. Many well-meaning people advised me to just get a degree and then figure out the rest as I go. But I don’t think it really works like that anymore.

In the end, it took me until Autumn 2015 to muster up the courage to admit that I really wasn’t happy with what I was doing.  It was because the realization hit me: three years would pass anyway. In the grand scheme of things, that isn’t very long at all. While I might regret not graduating earlier, I knew I’d regret graduating with a degree I hated even more.

So I dropped out of our thesis group, finished up my Bachelor’s studies, applied to Aalto, and got in. I’ll be honest, it was difficult to watch my friends graduate and find stable jobs while I knew I’d be studying for another two or three years. But right now I’m glad I didn’t rush.

Even before the semester began, I was looking for interesting projects to join. I ended up joining the AYY development cooperation week team, which has been a lot of fun. For me, one of the best parts of studying has always been multidisciplinary studies and meeting people from completely different fields than my own.  Sure, networking and meeting new people is important and fun in and of itself, but there’s an even better reason: learning.

Like Bill Nye famously said, ”Everyone you will ever meet knows something you don’t.” Classrooms and courses aren’t the only way to learn at the university, and professors and lecturers aren’t the only people who teach you. And learning doesn’t stop when you graduate.

To all #StudentsofFinland and everyone reading this, I challenge you to find opportunities to learn outside of the classroom. Step out of that comfort zone you’re absolutely sick of hearing about. Challenge yourself to find ways to give back to the community. Consider volunteering your time to a cause that’s important to you.

And while you will learn exiting things, remember that not every realization is life changing. Who knows, maybe the next time someone bumps you on the bus just teaches you that manners are important. Still, maybe you’ll learn something about yourself and your values.

The next time you meet someone, think about what you can learn from them.

So while you go about your life, keep your earns open, listen with an open mind, and most of all, stay humble.

#StudentsOfFinland: Finding my Dreams – Story of Saana

maanantai, lokakuu 10th, 2016

Hi, everyone!

I’m a sixth year student of architecture on a long and winding road to becoming an architect who doesn’t design houses. When I applied to study architecture, I was looking for an artistic field where one could relatively easily find a steady career. The most important thing I found once I got in to Aalto was not, however, how to design a building or a landscape, but rather that an amazing community, like the one in Aalto, can help you realize almost any and all of your dreams.

pasted-image-at-2016_10_10-09_50-am

”At the moment I’m focusing most of my energy on organizing the AYY Global Development week.” Saana

Dreams, in this case, are an abstract thing. The important one, for me, was to find out who I am, and what I want to do. This is gradually coming true through varied experiences and encounters during my studies. Another dream was to be able to help other people and to solve environmental issues. This will hopefully some day be realized through my career as a researcher – I hope I can provide designers with tools and knowledge to shape a better world. A smaller dream was to become the chairman of our Guild. This one did not come true, but I might be all the happier for it – I lost to someone who was really good at the job, and we had an amazing year working together. Most importantly though, I learned to fail with pride and critically evaluate my own shortcomings, and found some really interesting things to do in the meantime.

At the moment I’m focusing most of my energy on organizing the AYY Global Development week. It’s been an interesting rollercoaster ride – I had a lot of enthusiasm but little actual knowledge about development cooperation in the beginning, and organizing a large group of people and events was not really familiar business either. The task teaches you, however – I’ve learned to be more considerate of my surrounding environment, and to delegate work, which has always been hard for me. It has also been inspiring to watch people come up with great ideas for events, and to take responsibility and learn to make their ideas come true. Working on this project has shaped my interests and skills very differently than it might have if I had been accepted to some of the other posts I applied for at the beginning of the year.

I think you can have an amazing university experience regardless of whether you focus fully on your studies for the whole time or if you decide to take some detours or adventures in student activity, work or anything else. The key thing is that you look for yourself in the middle of all of it: what is the mark you want to leave on the world, and where you can get the experiences to help you achieve that? What experiences bring out the sides of you that you like the most? A lot of times, the easiest way to figure this out is just to have a bit of fun with some awesome people.

I wish for all the Students of Finland to have an enlightening study experience!

-Saana

Vuoden jatkoaika – OPS:t kaksivuotisiksi!

keskiviikko, lokakuu 5th, 2016

Opetussuunnitelma on yksi tärkeimmistä papereista, joka vuosittain Aallossa koulutusohjelmissa tuotetaan. Opetussuunnitelman tulee kuvata mitä opintojaksoja yliopisto tuottaa, jotta opiskelija voi saavuttaa tutkinnon osaamistavoitteet. Se heijastuu myös suoraan siihen, miten henkilökunnan työaikaa käytetään, miten paljon tarvitaan erilaisia tiloja ja miten opiskelija voi suunnitella opintojaan. Aallossa harkitaan nyt kaksivuotiseen opetussuunnitelmakauteen siirtymistä. Ylioppilaskunnan kanta uudistukseen on positiivinen. Kahdelle tai kolmelle vuodelle kerralla suunniteltu opetussuunnitelma tukisi opiskelijoiden HOPS:ien tekoa ja mahdollistaisi pitkäjänteisempää suunnittelua.

On kuitenkin tärkeää kuulla myös huolia, jotka liittyvät mahdolliseen uudistamiseen. Esiin on nostettu esimerkiksi huoli suunnittelun kankeutumisesta. Tekstin loppuun olen kerännyt vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Tämänhetkinen tilanne

Aallossa käytetään sanaa opetussuunnitelma. Yliopiston johto antaa vuosittain ohjeen opetussuunnitelmien tekemiseen ja opintojen aikatauluttamiseen seuraavalle vuodelle. Opetussuunnitelmaa käsitellään koulutusohjelmissa, laitoksilla ja korkeakouluissa. Yliopiston akateemisten asioiden komitea käsittelee opetussuunnitelmaprosessia ja yliopiston yleisiä ohjeita, mutta korkeakoulujen akateemisten asioiden komiteoilla on päätäntävalta opetussuunnitelmien sisällöistä.

Tutkintorakenne ja –vaatimukset uudistetaan harvoin, nyt juuri on menossa loppuun viimeisin uudistuskierros.

Ongelmat:

  • Vuosittainen opetussuunnitelman kriittinen tarkastelu ja uudistaminen on hyvin työllistävää.
    • Jos kokonaisvaltainen tarkastelu koetaan kovin kuormittavaksi, saatetaan keskittyä tekemään pieniä viilauksia ilman yhteistä pohdintaa (niin kutsuttuja lisäys-poisto-muutos-listoja)
    • Useana vuonna tehnyt pienet muutokset saattavat ilman kokonaistarkastelua johtaa fokuksen karkaamiseen
    • Ajan löytäminen eri yksiköiden järjestämän opetuksen yhteiseen kehittämiseen voi olla vaikeaa vuosittain. Myös eri yksiköiden järjestämän opetuksen muutosten arviointi toisen yksikön järjestämään opetukseen on haastavaa joka tapauksessa.
  • Suurempien uudistusten läpivieminen etukäteiskouluttamista ja kunnollista valmistautumista myöten vie aikaa. Vuosittainen uudistustahti ei välttämättä kannusta tekemään kunnianhimoisia sisältöpohdintoja.
  • Opiskelijalle ei virallisesti luvata tiettyjen kurssien toteutumista kuin vuosi kerrallaan (vaikka tietysti käytännössä suuri osa kursseista tulee suoraan tutkintovaatimuksista ja on hyvin vakiintuneita). Opiskelijan pitäisi ja kannattaisi kuitenkin tehdä HOPS pidemmäksi aikaa ja hyvissä ajoin.

Edut:

  • Joka toinen vuosi olisi rauhoitettu suuremmilta muutoksilta ja intensiiviseltä uudistustyöltä
    • Tämä olisi suunniteltua, eikä kuormittavuudesta johtuvaa
    • Silloin kun tarkastelun aika on, se tehdään kunnolla
  • Pitkäjänteisyys opettajille ja opiskelijoille. Tieto kursseista olisi virallisestikin pysyvämpää ja mahdollistaisi varmempaa suunnittelua.
  • Korvaavuuksia ja muita eritysjärjestelyjä muuttuneiden kurssien vuoksi tarvitsisi tehdä isommassa määrin vain parin vuoden välein.
  • Opetuksen kehittämisen ryhmillä tai toimijoilla olisi selkeä sykli, jolla arvioida kokonaisuutta ja valmistella siihen muutoksia. Suurempiin muutoksiin ehdittäisiin kouluttaa ja ajaa sisään jo ennen kuin muutokset viedään kursseille asti.
  • Konkreettinen lukujärjestys voisi olla helpompaa tehdä kun uusia kursseja ei ilmestyisi vuosittain.

Muualla

  • Tampereen teknillisellä yliopistolla on sama samanlainen järjestely kuin Aallossa.
  • Turussa opetussuunnitelmat tehdään kahdeksi vuodeksi kerrallaan ja opetusohjelma lukukausittain.
  • Tampereella ja Jyväskylässä opetussuunnitelmat tehdään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja opetusohjelmat vuosittain.
  • Hankenilla on siirrytty hiljattain kahden vuoden kauteen ja nyt on puhetta jo kolmeen vuoteen pidentämisestä.
  • Esittämistapa vaihtelee, mutta pääsääntöisesti opiskelijalle näytetään opetussuunnitelma (opinto-oppaana tai erillisenä dokumenttina), joka sisältää tiedon myös tutkintorakenteesta, ja kurssihallintajärjestelmä tai ilmoittautumisjärjestelmä kertoo opetusohjelman ja auttaa luomaan opiskelijan lukujärjestyksen.

UKK

Eikö tämä kankeuta järjestelmää? / Enkö saa kehittää kurssiani?

Kankeuttamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta jatkuvaa kehitystä tämä ei estä. Opetussuunnitelmaa ei tarvitse tehdä sellaisella yksityiskohtaisuuden tasolla, etteikö opetusjärjestelyihin kurssien sisällä voisi tehdä muutoksia. Osaamistavoitteisiin ja muihin opetussuunnitelmassa kuvattuihin asioihin voisi edelleen tehdä perustellusta syystä AAK:ssa muutoksia myös kesken kauden, mutta niidenhän pitäisi jo nytkin olla melko pysyviä tutkinnon osaamistavoitteiden mukaisesti. Pidempään kauteen ei tietenkään olisi tarkoitus hirttäytyä tavalla, joka olisi epätarkoituksenmukaista, mutta on tarkoitus toimia ohjelmalähtöisesti niin, että kurssien osaamistavoitteet aina liittyvät koulutusohjelman osaamistavoitteisiin.

Miten tämä suhtautuu akateemiseen vapauteeni opettaa mitä koen tärkeäksi?

Ohjelmalähtöinen, pitkäjänteinen opestussuunnitelmatyö ei pyri millään tavalla haastamaan tieteentekijöiden akateemista vapautta. Opetussuunnitelmat suunnitellaan ja hyväksytään akateemisessa yhteisössä, jossa juuri sen tieteenalan oman asiantuntijat kollegiaalisesti päättävät mitä asioita tutkinnon ja kurssien osaamistavoitteiksi tulee. Yksittäisellä opettajalla on edelleen sama opettajan vapaus osallistua suunnitteluun ja toteuttaa kurssinsa sisältö kuten hän näkee parhaaksi. Toki osa opetussuunnittelmatyötä on katsoa myös käytetäänkö koulutusohjelmassa vaikkapa monipuolisia opetusmenetelmiä tai arviointitapoja, mutta yhteisessä suunnittelussa ei ole tarkoitus pakottaa ketään opettajaa toimimaan itselleen täysin vieraalla tavalla.

Johtaako tämä siihen, että koko OPS menee uusiksi parin vuoden välein? Hukummeko opiskelijoihin, jotka eivät tiedä minkä vanhan kurssin voi korvata uudella?

Uudistamisen määrä riippuu täysin yliopiston ja koulutusohjelman tavoitteista. Jos vanhaan ollaan tyytyväisiä, mitään ei ole pakko muuttaa. Nytkin on teoriassa ollut mahdollisuus pistää vaikka kaikki kurssit uusiksi vuosittain, mutta ei se ole ollut tarkoituksenmukaista. Aina kursseja uudistaessa tai vaihtaessa korvaavuudet joudutaan kuitenkin miettimään, joten siihen tämä ei tuo muutosta. On myös mahdollista kuvata OPS:iin vaihtuvasisältöisiä kursseja, joiden osaamistavoitteet voi jo lähtökohtaisesti täyttää vuosittain vaihtuvilla sisällöillä. (Esimerkiksi kuvitteellinen kurssikoodillinen kurssi ”Arkkitehtuurin nykyvirtauksia”, jonka osaamistavoitteet olisivat sellaiset, että laitos voi vuosittain kerätä sen alle vierailijakursseja, itsenäistä opiskelua tai opintomatkoja. Joka vuosi ei tarvitsisi keksiä siis uutta kurssia ja koodia vaihtuvasisältöiselle kurssille, jonka osaamistavoitteet ovat kuitenkin samat.)

Eikö opiskelija hämmenny, jos opetussuunnitelma menee uusiksi noin usein?

Teoriassahan opiskelijalla on nyt mahdollisuus hämmentyä vuosittain, koska ohjelmat voivat tehdä merkittäviäkin muutoksia vuosittain. Nyt sentään joka toinen vuosi olisi rauhoitettu isommilta muutoksilta. Ei ole syytä olettaa, että koulutusohjelmat innostuisivat tekemään massiivisia muutoksia rauhallisemmassakaan tahdissa, varmasti tietyt ydinsisällöt ja kivijalkakurssit pysyvät melko muuttumattomina kuten nykyäänkin. Kahden vuoden sykli tarkoittaa sitä, että osalle opintojen ajalle osuu useampi OPS:n uudistus kuin toisille, mutta verrattuna nykytilaan tilanne olisi silti rauhallisempi.

Joudummeko ongelmiin, jos lupaamme, että joku kurssi on kahden vuoden päästä, emmekä voikaan pitää sitä?

Tavallaan kyllä. Opetussuunnitelma on AAK:n hyväksymä ja sellaisenaan velvoittava, ellei siihen tehdä päätöksellä muutoksia. Opetussuunnitelmaan voi toki kirjata mikäli joku kurssi pidetään vain vuorovuosittain tai vaihtelevasti joidenkin muiden kurssien kanssa. (Esimerkiksi valinnaiskurssien valikoimassa voi olla kursseja, joita ei kaikkia järjestetä vuosittain). Olisi toki toivottavaa, että yksikkö pystyy suunnittelemaan toimintaansa ainakin kahden vuoden sykleissä. Kursseja nykyäänkin peruuntuu ja järjestelyjä joudutaan tekemään, joten muutoksen ei pitäisi olla suuri nykytilaan verrattuna.

Tuleeko tästä lisää työtä?

Voi toki olla, että siirtymävaiheessa opetussuunnitelmaa joudutaan katsomaan tarkemmalla silmällä kuin aiemmin. Voi myös olla, että kahden vuoden välein tapahtuva järjestelmällisempi uudistaminen tuntuu työläämmältä kuin pienet uudistukset vuosittain. Lisätyö ei kuitenkaan ole tavoitteena. Tämä voitaisiin kytkeä jo olemassa olevaan program review -sykliin.

Mitä hyötyä tästä olisi opetuksen kehittämisen kannalta?

Energiaa ehkä säästyisi kokonaisvaltaisempaan arvioon vuorovuosittain. Aikaa jäisi kouluttaa ihmisiä välissä ennen kuin uudistuksia vietäisiin käytäntöön. OPS:n uudistamisen äärelle ehdittäisiin mahdollisesti kerääntyä paremmin, eikä keskittyä vain viilaamaan yksittäisten kurssien sisäisiä muutoksia.

Susanna Koistinen

Asiantuntija, koulutuspolitiikka

Opiskelija, et ole yliopistossa vain tutkintoa varten!

perjantai, syyskuu 9th, 2016

Mukaillen 5.9. tekniikan korkeakoulujen uusille opiskelijoille pidettyä puhetta.

Tulin opiskelemaan Aaltoon, koska pidin matematiikasta ja fysiikasta, enkä tiennyt mitä haluan tehdä isona. Diplomi-insinööri vaikutti sopivan yleispätevältä tutkinnolta. En opintoja aloittaessani osannut aavistaa, mitkä ovat ne asiat, jotka tästä yliopistosta tekevät minulle merkityksellisen. Mitkä ovat ne asiat, jotka oikeasti muuttavat elämäni suunnan.

Ne ovat Aallon poikkitieteellisyys ja opiskelijatoiminta.

Poikkitieteellisyyden merkitys kasvaa työelämässä. On entistä tärkeämpää ymmärtää eri aloja ja osata työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Poikkitieteellisellä yhteistyöllä ratkaistaan maailman isoimpia ongelmia. Aalto tarjoaa mahdollisuuksia poikkitieteellisiin opintoihin, mutta se ei ole itsestäänselvyys. Opiskelija, kaikki riippuu sinun omista valinnoistasi. Mieti siis rohkeasti, mitä kursseja valitset.

Vapaaehtoisesti työskentelevät Aallon opiskelijat tekevät valtavasti hommia, jotka muuttavat niin yksittäisten ihmisten elämiä, Aaltoa, Suomea kuin koko maailmaakin. Opiskelijatoiminta on vastapainoa opinnoille, mutta se myös opettaa paljon sellaista, mitä kursseilla voi olla vaikeaa oppia. Itse olen esimerkiksi oppinut projektien ja ihmisten johtamista, esiintymistä sekä sen, että kun on sopiva tiimi ja riittävästi intoa, niin mikä tahansa on mahdollista. Aaltoyhteisössä valtava määrä mahdollisuuksia löytää oma paikkansa. Niitä kannattaa etsiä.

Näitä kahta asiaa yhdistää se, että ne vaativat omaa aktiivisuutta. Ne vaativat sitä, että mietit, mikä sinulle on tärkeää. Et ole tässä yliopistossa vain tutkintoa varten. Olet täällä itseäsi ja loppuelämääsi varten. Älä liikaa kuuntele muiden ohjeita siitä, mitä sinun tulisi tehdä. Mieti, mitkä ovat ne asiat, joissa haluat kehittyä, tai jotka haluat kokea. Aaltoyhteisö tarjoaa valtavasti vaihtoehtoja niin opinnoissa kuin vapaa-ajallakin. Tartu niihin!

Tervetuloa ylioppilaskuntaan ja Aaltoon!

 

Milja Asikainen

AYY:n hallituksen puheenjohtaja

Fuksi 2010

teekkarielamaa2016-107

Fuksit kertovat syistään tulla Aaltoon opiskelemaan

 

Into ja himo – opetuksen kehittämistä PedaForum-päivillä

maanantai, syyskuu 5th, 2016
Kuva: Jyväskylän yliopisto

Kuva: Jyväskylän yliopisto

PedaForum-päivät kokoavat yhteen opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita korkeakoulukentän ihmisiä kerran vuodessa. Tapahtuma on aina yksi vuoden kohokohdista, sillä siellä saa kuulla muiden paikkakuntien uusimmat onnistumiset sekä kriittistä pohdintaa ja tutkimustuloksia pedagogiikkaan, yliopistojen johtamiseen ja kehittämiseen liittyen. Tänä vuonna Jyväskylässä teemana oli Into ja himo – Hyvinvoiva kampus. Kävimme kaikki hieman eri ohjelmanumeroissa, joten saimmekin neljä eri näkökulmaa teille kerrottavaksi. Kiitokset järjestelytiimille ja innostaville puhujille! Tapahtuman blogista löytyy iso määrä opiskelijoiden kurssityönä toteuttamia esittelyjä ja haastatteluja konferenssin aiheista.

Mikko

Olin myös ensimmäistä kertaa PedaForumissa. Päällimmäisenä konferenssista jäi mieleen innostuneisuus ja sitoutuneisuus opetuksen kehittämistä kohtaan. Oli hienoa saada näkökulmaa oman yliopiston puolelta siihen, miten oppimiseen panostetaan. Teemaryhmistä ja työpajoista sai uutta tietoa ja inspiraatiota meillekin käyttöön, mutta minulle kenties tärkein puoli tapahtumassa oli tavata oman yliopistomme opetuksen kehittämisestä innostuneita tyyppejä. Inspiroivan ympäristön vaikutuksesta siellä ajautui helposti keskusteluihin, joissa ei kokouksissa ja tapaamisissa niin helposti ajaudu! Edistimme keskusteluilla A!OLE-projektin kokonaisvisiota Aallon sähköisesta oppimisesta, käsittelimme Success of Students -strategia-aloitteen next steppejä ja levitimme tietoa hyvistä käytännöistä kurssien yritysyhteistyön suhteen. Tärkeitä juttuja!

Nosto ohjelmasta: Itä-Suomen yliopiston vetämä työpaja  flipped classroom -menetelmän hyödyntämisessä opetuksesta. Aaltoon kaivattaisiin samaa asennetta, että kursseja lähdetään flippaamaan pedagogiikka edellä, ei sähköiset työkalut edellä: ”laitetaan kurssi nettiin kun meillä on nämä työkalut!”

Elina

Oma osallistumiseni pedaForumissa jäi valitettavan vähäiseksi aikataulupaineiden takia. Pettymyksekseni en esimerkiksi päässyt osallistumaan Tarja Pääjoen puheenjohtamaan ”Hyvinvointia oppimiseen taiteesta” – työpajaan, joka olisi ollut varmasti kiinnostava katsaus taidelähtöiseen pedagogiikkaan korkeakouluympäristössä. Sen sijaan pääsin tutustumaan opinto-ohjaukseen ja opetuksen laadun mittaamiseen korkeakouluissa, molemman mielenkiintoisia aiheita.

Ehkäpä parasta PedaForumissa kuitekin oli se, kuinka tapahtuma kokosi opetuksesta kiinnostuneet yhteen paikkaan. Innostunut ilmapiiri tarttui nopeasti minuunkin, kunpa opetuksesta ja sen parantamisesta puhuminen olisi aina näin motivoitunutta. Oli myös todella virkistävää päästä puhumaan Aallon henkilökunnan kanssa kokoushuoneiden ulkopuolella, jossa asioista pystyy puhumaan vapaammin.

Elli

Osallistuin PedaForumiin ensimmäistä kertaa, ja päivistä jäi todella hyvä fiilis. Oli aivan mahtavaa tavata opetuksen kehittämisesti innostuneita ”peda-ihmisiä”. Alla on koostettuna ensikertalaisen huomioita tapahtumasta:

PedaPorum koostui teematyöryhmistä ja työpajoista. Osallistuin itse ainoastaan teematyöryhmiin, jossa eri korkeakoulujen edustajat kertoivat omista toimivista käytännöistään tai tutkimuksistaan. Esitelmät olivat itsessään mielenkiintoisia. OKM:n rahoituksen tarkemmassa syynäyksessä tuli näkyväksi, miten heikosti se kannustaa (yksittäistä) opettajaa kehittämään opetustaan. Parasta antia olivat kuitenkin ehdottomasti keskustelut esitysten jälkeen. Niistä sai napattua hyviä ideoita ylös, esimerkiksi miten yliopisto toimii yhdessä opiskelijoiden kanssa palautteen keruussa ja siihen reagoimisessa tai kuinka epäformaalimpi palautteenanto onnistuu yhteistyössä ainejärjestön ja laitoksen välillä.

Oli positiivista huomata, kuinka samanlaisten ongelmien kanssa kaikki korkeakoulut painivat. Maisteritutoroinnissa on haasteita myös muilla. Miten järjestää uusille maisteriopiskelijoille tarkoituksenmukaista ja heidät saavuttavaa tutorointia? Opiskelijapalautteen keräämisen haasteet ovat myös muilla samankaltaisia eli palautteenkeruujärjestelmä on kunnossa, mutta vastausten saaminen ja niiden systemaattinen hyödyntäminen eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Yksittäisenä asiana jäi mieleen Jyväskylän yliopiston tekemä pitkäjänteinen, tutkimukseen ja suuriin panostuksiin perustuva hyvinvointityö ja Opiskelijan kompassi –työkalu. Opiskelijan Kompassin tavoitteena on edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja itsetuntemusta sekä ehkäistä stressiä, ahdistusta ja alakuloa. Se on nettipohjainen, mutta opiskelijat, joilla on myös kontaktitapaamisia, ovat hyötyneet siitä eniten. Tämän tapaiselle interventiolle olisi varmasti tarvetta myös muualla.

PedaForum: nähdään ensi vuonna uudestaan!

Susanna

Oli hienoa olla takaisin Jyväskylässä katsomassa miten hyvinvointityö on siellä edistynyt, koska olin aiemmin tekemässä sitä itse. Tämän vuoden PedaForum oli ensimmäinen, jossa ei enää kuulunut negatiivissävytteisiä pohdintoja siitä kuuluuko opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen ollenkaan yliopistoille. Kehitystä on todellakin tapahtunut! Pidin myös esitelmän opiskelijoiden kiinnittymisestä Aalto-yliopistossa. Sain ihan aiheellisen muistutuksen siitä, että emme voi ottaa itsestäänselvyytenä kaikkien yhteisön osapuolten tietävän opiskelukyvyn ylläpitämisen mekanismeja ja kiinnittymisen edellytyksiä, vaan myös tiedonjaon näistä asioista on oltava jatkuvaa.

Mitä Aalto voisi oppia: Hyvinvointityö vaatii pitkäjännitteistä, koko yhteisön tietoisuuden tason nostamista. Esimerkiksi Oulun ja Jyväskylän kehitystyöhön kannattaa perehtyä.

Tässä vielä linkki pitämääni presikseen.