Archive for the ‘Uncategorized’ Category

AYY myönsi opiskelijoiden Seal of Approvalin ARTSin University Wide Art Studies -opinnoille

maanantai, lokakuu 30th, 2017

UWAS tarjoaa kaikille Aallon opiskelijoille vapaasti valittavia ARTSin tuottamia kursseja. Kurssitarjonta on rikasta. Kokonaisuus on suunniteltu ja toteutettu taidekasvatuksen näkökulmasta, ja tarjoaa mahdollisuuden eri tieteenalojen opiskelijoille tutustua taidealaan monipuolisesti niin taideperusteisen ajattelun, luovuuden kuin kulttuurin kautta. AYY kannustaa monialaisuuteen, ja rakentamaan ymmärrystä kuinka taide ja luovat käytännöt vaikuttavat ympäröivään maailmaan. Näillä perustein UWAS-kokonaisuudelle myönnetään opiskelijoiden Seal of Approval merkiksi mahtavasta käytännöstä Aalto-yliopiston sisällä. Palkinto luovutettiin UWASille, ja sen vastaanotti projektipäällikkö Juuso Tervo 14.9.2017 AYY:n toimistolla.

UWAS on kokoelma taidealan kursseja, joita voivat ottaa kaikki Aallon opiskelijat. Perimmäinen pyrkimys on ymmärtää oppimista ja opettamista toisin, uudesta näkökulmasta. Kurssit voivat toimina porttina uusille ajatuksille ja auttavat hahmottamaan, mikä on taiteen ja muotoilun rooli Aallossa ja mahdollisuudet maailmassa. Taideajattelua lähestytään laajalla skaalalla. Elinikäinen oppiminen on yksi UWASin motiiveista.

Kurssien on tarkoitus auttaa opiskelijaa omaksumaan uusia työskentelytapoja. Opinnoissa on paljon asioiden havainnointia ja tulkitsemista. Tavoite on ohjata ”mitä jos” –ajatteluun. Opiskelijan näkökulmasta UWAS-opinnot ovat usein keskustelevia. Opinnot tarjoavat opiskelijalle oivalluksia ja syventymistä, ja auttavat tarkastelemaan mitä osaan jo, ja kuinka jo opittuun otetaan uusi suhde.  Eräs opiskelija totesi UWAS-kurssin jälkeen oppineensa markkinoinnista enemmän kuin koko markkinointiopintojensa aikana. Opinnot mahdollistavat oman ymmärryksen syventämisen ja tietojen ja taitojen yhdistämisen yli tieteenalarajojen. Kursseilla ei opita kikkoja tai trendejä, vaan pyritään ymmärryksen laajentamiseen.

Hylje ja kunniakirja. Seal of Approval.

LYHYESTI: UWAS-kurssit ovat kaikille, myös tekniikan ja kauppatieteiden opiskelijoille. Kurssit alkavat pitkin vuotta ja ilmoittautumisia on auki myös nyt. Jos taideajattelu tuntuu vaikealta, kannattaa haastaa itsensä. Jos haluaa uutta näkökulmaa opintoihin tai sisällyttää opintoihinsa ARTSin kursseja on UWAS loistava vaihtoehto.

The international affairs responsible on conference abroad

perjantai, syyskuu 29th, 2017

Last week I spent at the yearly SEFI-conference with the theme “Education Excellence for Sustainability”. SEFI is a Europe wide engineering education network where AYY is a member. The main event yearly is the conference where the international affairs responsible has the luck to visit. This year the conference was far away at the Terceira Island in Portugal. I did not have anything to present myself this year, but it only gave me more time to focus on new information and networking with international engineering education developers.

The view from the conference centre

The week was filled with presentations, posters, workshops and keynote speakers. The participants also had the possibility to visit a local powerplant. All these gave an insight in how the whole field differs, but is still surprisingly similar. We have to use the possibilities to learn from each other and not only re-invent. This is especially important with the global world and international movement for education and employment. In addition, Europe is decreasing in size compared to other parts of the world and to keep up the leading position worldwide, the education has to be world leading.

The change in required skills at the job market is rapid.

Local geothermal plant

The most important takeaways of the week was the slow development of higher education compared to the job market and the loss of creativity during the time in school. Combining the two problems, the graduating students acquires knowledge on the subject studied, but not the way of thinking to apply the knowledge in a new scenario. At the same time the job market is changing rapidly and the traditional way of working is not the primary way to get employed. This development has to be started at curriculum level and not only improve the already existing systems. In Australia they had developed a whole degree in co-operation with industry. In this way, the industry gets to co-create with higher education the future employees. This was nicely concluded in a short sentence by the curriculum developers: “I hire a person, not a position”. Other good examples are the Open University in the United Kingdom were the studies are online based with only a few physical attendance. There the labs were done online with actual hardware instead of only simulations to make it feel more real.

During the discussions I realised that Aalto University and its student community is very competitive internationally. For example, Design Factory was mentioned and learned from, our onlinelearning possibilities was an example, the multidisciplinary possibilities are wide and the power of students can only be dreamed of. We have to be proud of what we have achieved and keep them up. However, our University and everything surrounding will never be ready. Do not be afraid to organize even the a bit crazy ideas!

Parts of the Finnish and Danish delegations enjoying great local food

Hallitus esittäytyy: Joona Orpana numeroina

maanantai, helmikuu 27th, 2017

Neljä vuotta Aalto-yliopistossa. Aloitin opintoni Kauppiksessa syksyllä 2013. Luen pääaineena laskentatoimea ja sivuaineena johtamista.

Kuusi rekrytointia ylioppilaskuntaan. Jokainen rekrytointi on merkittävä paikka vaikuttaa ylioppilaskunnan tulevaisuuteen. Aikanani näitä paikkoja on ollut jo useita eivätkä ne taida suinkaan olla ohi. Onneksi olemme saaneet tehtäviin useita loistavia hakijoita. Myös yliopistolle valitaan tänä vuonna uusi rehtori ja sitä varten on tärkeää saada opiskelijoiden ääni kuuluviin.

16 maata reilaamassa. Otaniemestä, ja jopa Helsingistä, tarvitsee välillä poistua. Viime kesänä reilasin Norjan vuonoilta Kreikan saarille. Matkailu on paitsi siistiä myös hemmetin vaikeaa. Koen itseni hyvin sosiaaliseksi kotimaassa, mutta vieraalla kielellä ja ilman yhteistä kontekstia uusiin ihmisiin tutustuminen ei välttämättä aina suju. Siksi reissaaminen onkin minulle tärkeää: opin itsestäni ja omista arvoistani enemmän.

68 twiittiä lobbaajana. Matkaa some-osaajaksi on vielä paljon mutta matkalla ollaan. Vaikuttamista olisi tosi kiva tehdä tuoreiden pullien äärellä kabineteissa, mutta todellisuudessa tehokas vaikuttaja lukee aamulla hesarista opiskelijoita koskettavat aiheet ja käy niistä viiltävää keskustelua päättäjiä tägäämällä Twitterissä. Minua voi seurata tunnuksella @joonaorpana.

122 asuntoa opiskelijoille. Kivoimpia ylioppilaskunnan tarjoamia palveluita ovat asunnot. Vastasin viime vuoden hallituksessa asumisesta, jona aikana edustajisto muun muassa päätti uuden kohteen rakentamisesta Jätkäsaareen ja tavoitella 1350 uutta asuntopaikkaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Lisää voi lukea vaikkapa kandintyöstäni Investointien rajoitteet opiskelija-asuntotuotannossa: Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan asuntotoiminnan investointien suunnittelua vuosille 2016-2026.

433 kilometriä kotiin. Mie oon kotoisin Joensuusta, josta muutin Helsinkiin vasta opiskelemaan. Hallitusvuosien aikana vapaat viikonloput ovat luksustuotteita. Tykkään käyttää niitä kotona vierailuun. Neljä ja puoli tuntia junalla suuntaan ja toiseen onkin tehokasta aikaa rästitöille. Protip: varaa paikkasi ensimmäisen vaunun yläkerrasta mielellään menosuuntaan.

5031 sähköpostia työtä. Käymieni kokousten ja palaverien lukumäärää en edes viitsi laskea. Kahden hallitustehtävän työmäärää on vaikea summata. Puheenjohtajalle näyttää ainakin kertyvän perinteisiä sähköposteja enemmän, sillä kahden kuukauden jälkeen niiden osuus on jo lähes neljännes kaikista tulleista viesteistä.

15 000 aaltolaista edustamassa. Niin monta meitä Aallossa opiskelee. Ei ole mikään helppo tehtävä edustaa kaikkia, ja siksi ainejärjestöt ja niitä kokoavat rakenteet ovat hyviä.

Miljoonia askelia Runeberginkadulla. Muutamat kadut Töölön kampuksen, KY-talon ja kodin välillä ovat tulleet melkoisen tutuiksi. Ja kotoisia ne ovat edelleen, siinä missä päivän kävelypalaveritkin Väreen nostokurkien ja rantaraitin ohitse.

Yksi parhaista, AYY. Ollaan kunnianhimoisia ja tehdään Aalto-yliopistosta ja Suomesta itsellemme ja tuleville aaltolaisille sukupolville mahdollisimman kiva paikka opiskella. Se on tehtävämme.

t. Joona

The potential of international talents is not used in Finland

torstai, helmikuu 9th, 2017

AYY’s Secretary General Niko Ferm spoke on the topic Unused talent at Work Up! Multicultural Working Life seminar held by the Finnish Ministry of Economic Affairs and Employment on the 31st of January. You can watch the full coverage of the seminar here (Ferm starts at approx 30.00).

The potential of international talents is not used in Finland

Just recently Tekniikka&Talous published a news article reporting that there is more and more brain drain from Finland[1][2]. However, at the same time we fail to utilize our brain gain. Every year around 5000 international students arrive to Finland to study at a higher education institute. There are currently over 20 000 international students studying in Finland[3]. I found in my study that at the moment about two-thirds of the international graduates from Aalto University are employed. But if we look at the big picture we see that only about 50% of all international higher education graduates are employed[4]. This is worrying since at the same time demographic dependency ratio weakens in Finland[5]. This means that the amount of people working and paying taxes is decreasing in relation to the people who are underage or have retired.

Internationals lack Finnish language skills and the right networks

Main obstacles for employment are the lack of Finnish language skills and the lack of the right networks. Finnish graduates have had their entire youth to create networks, where as international students only spend two to four years in the university creating networks while studying. Fortunately, a group from Aalto University is trying to find a solution for this issue. With their idea they won the first prize in ACID16 competition at Slush 2016[6].

We also need to find a solution for how to find thesis placements for internationals from private sectors since that seems to increase employability. I found in my study that internationals do not get employed in the small and medium size companies as much as locals do. This could be due to the lack of contacts or because of the language barrier. CIMO is currently working on a promising project to find ways to bring the potential of international students into better use in internationalisation efforts of SMEs.

What will happen after tuition fees?

Finland has decided to introduce tuition fees for students coming outside the EU/EEA countries[7]. As most of the international students in Finland come from these countries we are likely to be faced with a situation where the number of applicants from outside the EU/EEA countries drops significantly. In my study it was found that the main reasons for coming to and studying in Finland are free education, possibility to study in English and a chance to explore foreign country. In the International Student Barometer (ISB) the main reasons for internationals coming to study in Finland were the cost of education, quality of research or a specific course[8]. Also, in my study half of the students considered the good education system and reputation of the university as reasons to come to study in Finland. Also, almost 80% consider Finland to be a great place to live. We also know that according to ISB, 78% of the respondents considered the chance to get employed in Finland to be an important criteria when applying to a university8. Perhaps this could be something to invest in more and make it the new competitive advantage for Finland?

Other issues affecting the employment of international graduates

However, there is still much more to do to make the situation better for international graduates than to just get them employed. We must consider the quality of the employment. In the VALOA-study it was found that 23,7% of international university graduates have had to take a job which could have been performed with lower education. In TEK’s student barometer it was also found that international graduates have more part-time vacancies than locals[9]. From a study conducted by OTUS we can see huge differences with the quality of the vacancies between locals and internationals coming from outside of EU/EEA area[10].

In addition to the quality of the employment there are still issues with discrimination. I found in my study that 20% of the respondents had faced discrimination and even more considered that employers do not trust immigrants. Similar results were found in the study conducted by OTUS, where 42,4% of the respondents had negative experiences about employers’ attitudes towards internationals.

What can we do?

Some progressive steps have been taken lately as the future funding model of universities will include quality of the employment as a criteria for funding. This will give incentives for universities to focus on quality of the employment of their alumni which includes international graduates as well. However, it is very likely that this will not be enough, therefore some new ideas should be introduced and researched further. Many potential ideas for improving the situation are presented by OTUS in their research on employability of international graduates. These are listed below10:

  • Increasing students’ language skills during studies
  • Integrating international student into the Finnish culture of collaboration already during studies
  • Acknowledging the needs of business life in the teaching in the international degree programmes
  • Career guidance for international students offered by the higher education institution
  • Guidance methods for students, organised by employers and higher education institutions jointly
  • Higher education institutions actively communicating about the potential in international students for working life
  • Offering international students internships and summer work
  • Work/Job shadowing
  • Friend family activities

Most of these ideas are directed to universities, but we need actions from government and companies as well. At least we should complete the ideas that we have decided to do. For example our government’s plan of action states the following

Tuition fees will be introduced for non-EU and non-EEA students, and those who have completed their studies will be encouraged to stay and work in Finland, for example with a tax deduction. The employment opportunities of foreign students who have studied in Finland will be promoted and their knowledge of the Finnish language emphasized.

These statements still need actions. We could also consider ideas such as paying subsidies for the unemployed international graduates as we have for the Finnish long-term unemployed job-seekers. When it comes to our international graduates we should not wait too long. If they are unable to get a job in Finland they will look for employment elsewhere.

Main points of this blog are from Niko Ferm’s thesis “Employability of international graduates from the field of technology and business”. The focus in the thesis was in the recent graduates (during years 2014 to 2016) from Aalto University. The thesis was conducted in co-operation with Tekniikan Akateemiset (TEK), Suomen Ekonomit and Teknologiateollisuus.

Niko Ferm
General Secretary, AYY

[1] http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/tutkimus/korkeakoulutettujen-aivovuoto-ulkomaille-kiihtyy-kokonaisia-tutkimusryhmia-lahtee-6611956
[2] http://yle.fi/uutiset/osasto/news/finnish_brain_drain_picks_up_speed_entire_research_groups_now_moving_abroad/9391248
[3] http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/111070_Tietoa_ja_tilastoja_5_2016.pdf
[4] http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/89972_FaktaaExpress1A_2016.pdf
[5] http://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tie_001_en.html
[6] https://www.yrittajat.fi/uutiset/545863-pitchauskisan-voittajat-ratkaisivat-kuinka-maahanmuuttajien-tyonhaun-leirinuotiot
[7] http://www.studyinfinland.fi/tuitionfees
[9] https://www.tek.fi/fi/cmis/browser?id=workspace%3A//SpacesStore/287f88ef-2162-4540-adef-e1627d170933&filename=cmisattachments/Tyo%CC%88paja_suomalaiset_ulkkarit.pptx
[10] https://drive.google.com/file/d/0ByBfoIU5Pc0ubmFVR1lVWGJaS2s2QXJQSGNhb1BGdFV6dkNV/view

TET AYY:lla, tai viikkoni viestinnän kopissa ja sen ulkopuolella.

perjantai, joulukuu 16th, 2016

1.PÄIVÄ. 12.12.2016

Ennen TET-harjoittelun alkua olin saanut suurinpiirteisen listauksen, mitä pääsen tämän viikon aikana tekemään. Luettelo oli monipuolinen, ja olinkin innostunut ja vähän kärsimätön, kun bussini 550 oli jopa viisi minuuttia myöhässä. Päästyäni sisään AYY:n toimistoon näin Hennan ja Sebastianin(uusi sivari), ja tutustuminen viikkoni ”työpaikkaan” alkoi. Toimisto vaikuttaa melko rennolta, ja olen kiinnostunut ja motivoitunut oppimaan uutta tällä viikolla.

Jouluun on jäljellä enää kymmenen päivää (henkilökohtaisesti en ole valmis, koska lahjat  ei todellakaan ole hankittu ja paniikki iskee viimeistään nyt), mikä näkyy tietysti myös AYY:n toiminnassa kaikenlaisten pikkujoulujen ja hallitusten vaihtumisien muodossa. Viikosta on nähtävästi tulossa kiireinen ja hauska.

Alkupäivällä julkaisin viikkotiedotteen AYY:n nettisivuille, ja se oli elämäni ensimmäinen nettisivupostaus. Lounastauon jälkeen tein tiedonhankintahommia yhdistyksistä ja sain tunnukset AYY:n instagram-tilille, jotta voisin laittaa viikon aikana kuulumisia instagram storyyn.

Päivän päätteeksi tein omaksi ja koko asuntotoimiston iloksi mapitushommia, mikä oli aika kivaa ja näin englannittain ”satisfying”. Lähdin kotiin ilomielin ja ihaillen kaunista pinkki-sini-liila-harmaata taivasta.

 

2.PÄIVÄ. 13.12.2016

Aamukoulun jälkeen jatkoin hetken hommia asuntotoimistolla ja tulin takaisin viestinnän koppiin, jossa laitoin uudet tarrat vuokratilojen avaimiin. Sen jäleen muokkasin kirjaston listaa.VM5 lounaan jälkeen tein loppupäivän asuntotoimiston mapitushommia, ja osallistuin brändityöryhmän koordinaattorin rekrytoinnin suunnitteluun, mikä oli aika mielenkiintoista

 

3. PÄIVÄ. 14.12.2016

Kaunis keskiviikkopäivä alkoi leipomisella pikkujouluja varten. Teimme erimuotoisia joulutorttuja, muun muuassa kukkia, kampoja ja ruusuja. Pikkujouluista oli jo silloin tulossa trendikkäät, kun joulutortutkin olivat tehty viimeisen huudon mukaan.  Järjestelimme myös koko kertakäyttöastia- systeemin uusiki. Päivän slogan: ÄLÄ OSTA KERTAKÄYTTÖASTIOITA! Tosiaan, niitä tuntui olevan joka paikassa.

Täffän legendaarisen keskivikkospagettilounaan jälkeen siirryimme AYY:n vaikuttamsitapojen workshoppiin ja sain kuunnella ja esittää kysymyksiä liittyen aiheeseen. Iltapäivällä aloitin AYY:n viestinnän tavoiteet ja periatteet- julisteen ideoinnin ja lopuksi kävimme Hennan ja Niinan  kanssa hakemassa jouluruokia ollan pikkujouluja varten. Ruokien joukossa oli myös tämän joulun vegaanihitti- porkkala, joka maistuu aivan kylmäsavulohelle, vaikka onkin käytännössä vain porkkanaa.

 

4.PÄIVÄ. 12.2016

Koko minun torstai- päivä oli suurimmaksi osaksi julisteen tekoa. Oli kiinnostava kokemus keskittyä yhteen asiaan ja saada parissa tunnissa valmiiksi oma työ. Ensi viikon tiedotetta tuli myös tehtyä.

 

5.PÄIVÄ. 12.2016

Tulin toimistoon jo kello kahdehdaksi, toisiaan vasta puoli yhdeksän, sillä erilaiset matkakortiseikkailut  veivät paljon aikaa. At last, pääsin toimistoon ja kirjoitin vähän blogitekstiä sekä viikkotiedotteiden kokoamista arkistointia.  Jälkeenpäin lähtimme Nooran ja Annan kanssa arkistoimaan tämän vuoden Tempaukseen liittyviä juttuja, mikä oli äärimmäisen kiinnostavaa, sillä arkistossa säilytetään esineitä jopa 1890- luvulta lähtien. Samalla kävimme Otaniemen rannalla ihastelemassa kaunista säätä ja ottamassa pari kuvaa.

Viimeiseksi menimme syömään taas VM5:seen ja palasimme toimistolle, jossa minä lopettelin juttuja ja moikkasin viimeisen kerran toimistoporukkaa.

 

Viikko oli kokonaisuudessaan todella kiva ja kiireinen, ja olen todella tyytyväinen ja kiitollinen, että sain kokea tälläistä. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen ollut tekemisessä ja erityisesti Hennalle, Nooralle, Ahtolle,  Joannalle ja koko asuntotoimistolle. Oli ihanaa ja opin paljon. Jäisin mielummin toiseksikin TET-viikolle tänne.

Viikon avainsanat ovat ”JEEJEE HUIPPUHAUSKAA!”

 

Anna Presnukhina, TET-harjoittelija.

Opiskelijoiden siirto yleiseen asumistukeen on menetyksistä huolimatta voitto

torstai, joulukuu 15th, 2016

Opiskelijoiden siirtäminen yleiseen asumistukeen oli ylioppilaskuntien tavoite, ja se toteutui. Opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin 1.8.2017. Yleisessä asumistuessa tuki kohdistuu sitä eniten tarvitseville. Nykyinen opintotuen asumislisä on monelle opiskelijalle etenkin pääkaupunkiseudulla täysin riittämätön. Lukuvuonna 2014-2015 Uudellamaalla opintotuen asumislisä kattoi keskimäärin vain 48 % vuokrasta. Lisäksi opintuki, jonka osa opintuen asumislisä on, on ollut jatkuvien heikennysten kohteena, joten järjestelmää ei ole voinut pitää mitenkään vakaana. 1.8.2017 alkaen opintoraha on vain 250 euroa kuukaudessa kaikilla opiskelijoilla.

Siirto ei kuitenkaan ole ongelmaton. Arvion mukaan 120 000 opiskelijan asumisen tuki kasvaa tai pysyy samana (tuen keskimääräinen nousu 59 €/kk), 54 000 tuki pienenee vähintään 25 euroa kuukaudessa ja 42 000 menettää asumisen tukensa kokonaan.  Arvio sisältää sekä toisen että korkea-asteen opiskelijat. Kokonaisuudessaan yleinen asumistuki on kuitenkin toivottu muutos, koska se kohdentuu paremmin eniten tukea tarvitseville. Opiskelijoille maksettavan asumisen tuen arvioidaan kasvavan 60 miljoonalla eurolla, joten kokonaisuutena opiskelijat saavat enemmän.

Eniten siirrosta hyötyvät yksin asuvat henkilöt, joilla on vain vähän tuloja ja korkea vuokra. Karkeasti sanoen hyötyjiä tässä suhteessa ovat etenkin yksinasuvat korkeampaa vuokraa maksavat henkilöt. Pääkaupunkiseudulla vuokrataso on muuta maata korkeampi, joten tässä suhteessa hyötyjiä löytyy täältä erityisesti. Häviäjiä ovat ruokakunnat, esimerkiksi puolison kanssa asuvat, joista toisella on enemmän tuloja eli esimerkiksi pariskunnat joista toinen on opiskelija ja toinen on työssäkäyvä. Nämä opiskelijat saattavat menettää asumisen tukensa kokonaan. Tämä siitä syystä, että asumistuki on ruokakuntakohtainen, joten myös esimerkiksi puolison tulot huomioidaan.

Perheelliset opiskelijat ovat tähänkin asti olleet yleisen asumistuen piirissä. Heille muidenkin opiskelijoiden siirtyminen järjestelmään tulee olemaan heikennys, kun opintotuki luetaan tuloksi asumistukea myönnettäessä.

Asumistuki on opintotuen asumislisään verrattuna monimutkainen järjestelmä, joka riippuu asuinpaikasta, asumismuodosta, ruokakunnan koosta ja muodosta (aikuiset ja lapset) ja asumiskustannuksista. Siinä missä opintotuen asumislisä on käytännössä ollut kaikille sama matalan tasonsa ja yksilökohtaisuuden vuoksi, on yleinen asumistuki tasoltaan eri henkilöille erilainen.

Asumistuki on ympärivuotinen eikä se oli sidottu opinnoissa etenemiseen. Yleinen asumistuki suhtautuu joustavammin tuloihin kuin opintotuen asumislisä. Tulojen noustessa asumistuki pienenee ja tietyn pisteen jälkeen lakkaa. Opintotuen asumislisässä ei ole tällaista joustoa, joko asumislisää saa tai sitä ei saa ollenkaan, kun tuloraja ylittyy.

Ruokakuntakohtaisuus on yleisen asumistuen selkein heikennys. 42 000 opiskelijaa menettää asumisen tukensa. Osa opiskelijoista saa vähemmän asumisen tukea tai tulee menettämään asumisen tukensa kokonaan tästä syystä.

Asumistuki huomioi paremmin korkeat asumiskustannukset. Asumistukea on ylipäätään mahdollista saada enemmän. Helsingissä yksin asuvan enimmäismäärä on 406,40 ja Espoossa 393,30 euroa. Tämä on selkeästi enemmän kuin opintotuen asumislisä, jota voi saada enintään 201,60 euroa kuukaudessa, ja jonka kaikki siihen oikeutetut käytännössä saavat. Asumistuessa huomioidaan paikkakuntakohtaiset erot kuntaryhmittäin hyväksyttyinä enimmäisasumismenoina.

Elli-Noora Kaurila, edunvalvonta-asiantuntija

Suomen itsenäisyyspäivä lähestyy

maanantai, joulukuu 5th, 2016

Tänä vuonna on kulunut 99 vuotta siitä, kun eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. Hieno asia Suomen itsenäisyyspäivästä on se, että se on aina vuoden lopulla. Tämä on hyvä aika pohtia kulunutta vuotta ja miettiä, mitä on tapahtunut yhteiskunnassa, Suomessa ja maailmassa. Samaan aikaan on myös mahdollista alkaa katsoa tulevaisuuteen ja ihmetellä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

blogikuva-copy-2

Itsenäisyyspäivänä saadaan pönöttää vähän 😉

Vaikka maailma koko ajan kehittyy ja muuttuu paremmaksi paikaksi, tämä vuosi on valitettavasti ollut myrskyisä vuosi. Tuhannet ihmiset pakenevat sotaaa, mutta vastaanotto Euroopassa on kylmä. Vihapuhe on lisääntymässä arkipäivässämme, ja samaan aikaan äärioikeiston lippuja on näkyvillä esimerkiksi rautatientorilla. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrä kasvaa yhteiskunnassa. Talouden tilanne on vielä epävakaa. Yhdysvaltoihin on valittu rasistinen ja sexistinen populisti presidentiksi, joka lisäksi on ilmastonmuutos-skeptikko. Turkissa maan hallitus on tekemässä erittäin epädemokraattisia päätöksiä, jotka ovat kohdistuneet erityisesti vapaata mediaa ja akateemista yhteisöä kohtaan.

Maailmassa on kuitenkin tapahtunut myös paljon hyviä asioita, ainakin täällä Suomessa. Suunnitelmat DARE-oppimistapahtuman järjestämisestä ovat lähteneet käyntiin. Tapahtuman tavoitteena on nostaa oppiminen koko yhteiskunnan keskiöön ja luoda Suomesta globaali oppimisen keskus. AYY sekä muut yo-kunnat ja nuorisojärjestöt ovat lähteneet mukaan Huominen ilman pelkoa –kampanjaan ja toivomme, että järjestäytynyt rasismi kiellettäisiin rikoslaissa. Teekkareiden piirissä on ollut paljon keskusteluja n-sanan käytöstä teekkarihymnissä, ja myös AYY:n edustajisto on nyt ottanut kantaa asiaan. Tempaus2016 lähetti 1400 opiskelijaa 1500 peruskouluun levittämään koulutuksen ilosanomaa ympäri Suomea. Slush oli taas menestys, joka veti 17000 vierailijaa ja tuonut yhteen sijoittajia, startup-yrityksiä ja ihmisiä, joilla on halu vaikuttaa maailmaan. Sen lisäksi SYL ja muut nuorisojärjestöt ovat ottaneet toimivan sukupolvipolitiikkan kärkihankkeekseen, mikäli mm. tarkoittaa sitä että vastustamme populistisia voimia eläke-politiikassa, sekä rohkaisemme päättäjiä ottaamaan kestävän yhteiskunnan huomioon tulevaisuutta koskevissa päätöksissä.

Huomasitteko, että edellä mainitut asiat ovat kaikki enemmän tai vähemmän opiskelijavetoisia? Kyllä, opiskelijat ovat ilmeisesti ne, jotka vievät sekä maailmaa että Suomea eteenpäin. Niin on ollut myös aikaisemmin Suomen historiassa: ilman opiskelija-aktiivisuutta Suomi ei varmaan tällä hetkellä olisi itsenäinen. Maamme-laulu, suuri adressi, jääkäriliike ovat vain muutamia historiallisia esimerkkejä teoista, joissa ylioppilasliikkeellä on ollut tärkeä rooli.

Itsenäisyyspäivän juhlistaminen on aina ollut merkittävä tapahtuma y-liikkeelle. Pääkaupunkiseudun opiskelijat ovat vuodesta 1951 alkaen aina itsenäisyyspäivänä järjestäneet soihtukulkueen Hietaniemen hautausmaalta Senaatintorille, marsalkka C. G. E. Mannerheimin hautajaissaattueen reitin vastakkaiseen suuntaan. Valitettavasti äärioikeisto ja uusinatsit ovat myös järjestämässä oman soihtukulkueensa itsenäisyyspäivänä. On todella surullista että järjestöt, joilla ei ole mitään kunnioitusta ihmisoikeuksia, ihmisten yhdenvertaisuutta, Suomen demokratiaa ja arvoja kohtaan, yrittävät varastaa opiskelijoiden tapahtuman.

Tämä kahtiajako yhteiskunnassamme on erittäin huolestuttava, mutta mistä se tulee? Sanotaan joskus, että me elämme tällä hetkellä totuudenjälkeisen politiikan aikaa (post-truth politics), missä faktat, tiede ja totuus merkitsevät vähemmän kuin tunteisiin vetoava toistun retoriikkaa. Toivon vilpittömästi, että tämä on vain väliaikaista, ja että yhteiskuntamme lähtee parempaan suuntaan tulevaisuudessa. Se vaatii kuitenkin panostusta meiltä kaikilta: kriittisyyttä kansalaisilta, totuudenmukaisuutta poliitikoilta, objektiivisuutta medialta, ja ylipäänsä rehellisyyttä kaikilta yhteiskunnan tahoilta. Voisimme kaikki ottaa oppia presidentti Paasikiveltä, joka totesi että ”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”.

Opiskelijoina, meidän täytyy aina olla ne, jotka katsovat tulevaisuuteen, visioivat ja löytävät ratkaisuja. Emme pelkää yhteiskunnan haasteita ja ongelmia, vaan vastaamme niihin yhdessä. Älkää antako vihalle ja pelolle lisää tilaa yhteiskunnassa. Älkää päätöksenteossa antako tilaa puheelle, joka ei ole perustu faktaan ja totuuteen. Älkää koskaan lakatko olemasta kriittisiä ja aktiivisia kansalaisia. Eikö se nimenomaan ole yliopistojen ja ylioppilaskuntien tehtävä?

HYY, AYY ja SHS ovat päättäneet että soihtukulkueemme teema tänä vuonna on globaali ja yhdenvertainen Suomi. Vaikka jotkut järjestöt haluavat levittää vihaa ja väkivaltaa, on entistä vielä tärkeämpää että pitää kiinni periaatteista ja ihmisarvosta. Toivon että moni teistäkin myös tulee mukaan opiskelijoiden soihtukulkueeseen!

Tämä vuosi on osittain ollut myrskyisä vuosi. Kuitenkin, ensi vuonna Suomi täyttää 100 vuotta. Varmistetaan yhdessä, että Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on tätä vuotta parempi, kunnioitetaan toisiamme vielä enemmän, autetaan lähimmäisiemme kun tarvitaan ja näytetään, että rakkaus aina voittaa lopulta.

Tämä vuosi on antanut paljon minulle. Olen iloinen, että olen saanut mahdollisuuden työskennellä Aallon opiskelijoiden hyväksi ja olen oppinut todella paljon. Ylioppilaskunnan hallituksessa olen saanut olla mukana tekemässä sekä Aalto-yhteisöstä että yhteiskunnastamme parempaa paikkaa. Ensi vuonna pääsen kohtaamaan uusia haasteita Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa. On todella suuri kunnia saada edustaa Suomen opiskelijoita kansallisella tasolla samana vuonna kuin Suomi täyttää 100. Jatketaan työtä globaalin ja yhdenvertaisen Suomen puolesta ja näytetään että opiskelijoilla on tärkeä rooli sekä Suomen historian että tulevaisuuden rakentamisessa!

Haluan lopettaa blogikirjaukseni Maamme-laulun toiseksi viimeiseen säkeistöön, joka on usein jätetty pois laulun laulamisesta, mutta lukee vielä Runebergin muistomerkissä esplanadilla:

”Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistoken, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyyten,
vapaa ja iloinen.”

 ”O land, du tusen sjöars land,
Der sång och trohet byggt
Der lifvets haf oss gett en strand,
Vår forntids land, vår framtids land,
Var för din fattigdom ej skyggt,
Var fritt, var gladt, var tryggt!”

J..L. Runebergin muistomerkki

J. L. Runebergin muistomerkki

Hyvää itsenäisyyspäivää, hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta! 🙂

Jimmy Nylund,
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen

Elinan kokemuksia vapaaehtoisuudesta

lauantai, joulukuu 3rd, 2016

Mitä teet ensi vuonna?elkku1
Tämä kysymys on pulpahdellut vastaan viime aikoina kaikkialla – kiltahuoneilla, ruokaloissa, AYY:n toimiston käytävillä, vuosijuhlien silliksillä, vuoden viimeisissä kehityskeskusteluissa… Näin joulukuussa, kun viimeisimmistäkin tapahtumista alkaa olla aikaa ja pahimmankin gonahduksen pikkuhiljaa korvaa nostalgia, on helppoa unohtaa kuluneen vuoden epätoivon ja väsymyksen hetket ja alkaa innostua taas jostain ihan uudesta. Itse olen koko vuoden harjoitellut ponnekkaasti omaa vastaustani tähän kuuluisaan kysymykseen: “En mitään. Aion valmistua.” Toki olen harjoittanut tätä vastausta jo kaksi edellistäkin syksyä kohtuullisen huonolla menestyksellä, mutta ei puhuta nyt siitä. Lähes kuuden vuoden opiskelun ja aktiivisen vapaaehtoisnakkeilun jälkeen on hyvä hetki pohtia, minkä ihmeen takia sitä oikeastaan on kerta toisensa jälkeen päätynyt käyttämään välillä huomattaviakin määriä vapaa-aikaansa työhön, josta ei saa palkaksi kuin kiitosta (toisinaan) ja hyvän mielen (ainakin kun tapahtuma on turvallisesti takanapäin). Loppujen lopuksi vastaus on hyvin yksinkertainen:

Vapaaehtoistyössä pääsee ylittämään itsensä perusteellisemmin kuin missään muualla

Kuutisen vuotta sitten kirkassilmäisenä mursuna päätin, että johonkin on lähdettävä mukaan, jos ei muuten niin siksi, että sillä tavalla tulisin puolivahingossa pakottaneeni itseni lähtemään myös mukavuusalueeni ulkopuolelle. Jos olisin mursuna aavistanut, miten pitkälle silloiselta mukavuusalueelta tulisin erinäköisten nakkieni myötä vaeltaneeksi ja miten paljon lisää rohkeutta ja itsevarmuutta erinäköisissä tehtävissä onnistumisista (ja epäonnistumisista) saisin, olisin luultavasti tehnyt saman päätöksen vielä vähän ponnekkaammin.

Ironista kyllä, omalla kohdallani suurimmat onnistumisen kokemukset olen löytänyt nakeista, joihin en koskaan olisi uskonut päätyväni. Ennen kaikkea nämä ovat kaksi vuottani yhteisöjaosto Aavassa. Syksyllä 2014, viiden eri vapaaehtoistoimen jälkeen, päätin vakaasti, että nyt riitti, ei enää. Vaadittiin silloin AYY:n hallituksessa istuneen ystäväni kaikki suostuttelutaidot ennen kuin taivuin lähettämään elämäni surkeimmin kirjoitetun hakemuksen, ja vielä haastattelussa yritin kaikin tavoin tuhota mahdollisuuteni päästä mukaan. Jostain käsittämättömästä syystä puheenjohtajamme kuitenkin näki niskoitteluni lävitse, ja otti minut mukaan porukkaan ja vuoteen, josta tuli ylivoimaisesti siihenastisen vapaaehtoisurani huikein kokemus (tästä suuri kiitos sekä minut hakemaan painostaneelle että minut valinneelle, tiedätte keitä olette <3).

Se määrä vuonna 2015 tapahtuneita asioita, joita en olisi ikinä uskonut tapahtuvaksi. Kun päätimme kymmenen ihmisen voimin järjestää ensimmäistä kertaa ihkaoman wapunaloitusfestarin koko Aallolle, ja siivosimme saman kymmenen ihmisen voimin sitä aamukolmeen. Kun keksimme täysin randomisti, että ennen lakitusta Mantan lakki voisi kierrellä opiskeljatapahtumia ja käydä tapaamassa tärkeitä ihmisiä, ja tästä kampajasta paisui valtamedioissa asti huomioitu #matkallamantalle. Kun tästä palkinnoksi pääsimme wappunaattona pesemään Mantan. Kun lähdin puolivillaisesti mukaan tekemään KY:n Otaniemeen saapumisshow’ta KY-Entryä ja huomasin olevani järjestämässä tapahtumaa, joka sisälsi kuorma-autokulkueen, laivan, kävelykulkueen, helikopterin ja aivan huikean lavashown ja bileet. Kun olin ensimmäistä kertaa yksin vastuussa tapahtumasta, jonka idean olin vielä itse keksinyt, ja se onnistui yli kaikkien odotusten.

Kun päätin, että minusta voisi ehkä sittenkin joskus tulla jonkin vapaaehtoisporukan puheenjohtaja

Siihen asti olin aina ajatellut, että en minä, ei minusta ole siihen, parempi jättää johtaminen niille, jotka sen oikeasti osaavat. Alkusyksystä 2015 sain päähäni, että ehkäpä minä sittenkin, jollain tavalla, ihan vähäsen, pystyisin puheenjohtamaan seuraavaa Aavaa – ja tästä ajatuksesta en enää päässyt irti, vaikka ponnekkaasti yritin. Lopulta, viimeisenä hakuiltana, löysin itseni samasta tilanteesta kuin vuotta aikaisemmin, lähettämästä sekavaa ja huonosti kirjoitettua hakemusta virkaan, josta en ollut ihan varma, halusinko sitä. Haastattelun jälkeen luulin olevani selvillä vesillä –  ei kukaan täysjärkinen meikäläistä tuon jälkeen valitse –  mutta toisena syksynä peräkkäin sain yllättyä. Ensireaktioni, kun hallituksen kulttuurivastaava soitti ja kertoi valinnastaan, oli muistaakseni erinäköisillä luovilla kirosanoilla maustettu versio lauseesta “et voi olla tosissasi”(joka sivumennen sanoen kirvoitti puhelimen toisesta päästä hilpeää naurua). Ei varmaan tarvitse sanoa, että toista kertaa peräkkäin puolivillaisesti viime tipassa tehty päätös osoittautui yhdeksi elämäni parhaimmista.elkku2

Looking back, tuntuu hassulta että aika tarkalleen vuosi sitten tähän aikaan olin aivan paniikissa. Ei minusta ole tähän, ei minulla ole aikaa tähän, mistä ihmeestä saan kerättyä Aavaani yhdeksän pätevää tyyppiä, pystynkö muka luomaan porukkaan minkäännäköistä yhteishenkeä, tästä tulee aivan totaalisen hirveää, voinko vielä perua päätökseni ovat vain muutamia päässäni silloin jatkuvasti pyörineistä ajatuksistani. Useampi kuin yksi kaverini rohkaisi minua silloin sanomalla, että muutaman viikon päästä, kun olisin saanut porukan kasaan ja hommat pyörimään, en edes muistaisi näitä ajatuksia – ja oikeassahan he olivat. Heti ensimmäisestä Aavan vuosimallia 2016 hengauksesta alkaen tiesin, että tästä vuodesta tulisi näiden tyyppien kanssa vieläkin huikeampaa kuin viime vuodesta, enkä ole tähän mennessä joutunut tätä ajatusta uudelleenarvioimaan.

Ei sillä, etteikö tämä vuosi olisi monella tapaa ollut suurin ja henkisesti vaativin omalta mukavuusalueelta ulos sukeltaminen, jonka olen opiskeluaikoinani toteuttanut. Olen oppinut luovimaan vastakkaisten mielipiteiden suosta kompromissiratkaisuun astumatta kenenkään varpaille. Olen oppinut korottamaan ääntäni ja vaatimaan huomiota sanottavalleni vaikka kesken lennokkaan läpänheiton (sekä kiipeämään tuolille ja nakittamaan kovempiäänisiä ihmisiä äänitorvikseni, kun jotain pitää ihan oikeasti saada sanottua). Olen oppinut, että joskus puheenjohtajankin kannattaa vain sanoa mielipiteensä suoraan, vaikka se ei miellyttävää kuultavaa olisikaan. Olen oppinut, että muiden tukeminen onnistumisessa voi olla vielä palkitsevampaa kuin onnistuminen itse. Ennen kaikkea olen oppinut sen, että epäluuloistani huolimatta myös minusta on johtamaan ihmisiä – omalla tyylilläni toki, mutta loppujen lopuksi johtamistyylejä on yhtä monta kuin ihmisiä. On ollut hetkiä, jolloin mieli on tehnyt nostaa kädet pystyyn ja sanoa “fuck dis, I quit”. Ja sitten on ollut paljon, paljon enemmän hetkiä, jolloin olen ollut aivan valtavan iloinen, että juuri minä saan puheenjohtajaa juuri tätä porukkaa ja luotsata meitä yhdessä tekemään koko ylioppilaskunnasta kaikille vähän hauskempaa paikkaa.

Parhaan ystäväni sanoin: harvemmin sitä katuu niitä asioita, jotka teki, kuin niitä, jotka jätti tekemättä. Jos siis tuntuu siltä, että mukavuusalue alkaa olla liian mukava paikka, että olisi aika laajentaa reviiriä, että jotain uutta olisi kiva kokeilla, vaikka et ole ihan varma, pystytkö siihen – kokeile. Se voi olla tähänastisen elämäsi paras päätös, ja vaikka ei olisikaan, opit varmasti jotain, mikä olisi muuten jäänyt oppimatta.

Pian valmistuvan vapaaehtoiskonkaritädin terkuin,
Elkku

Ps. Asiaan mitenkään liittymättä, AYY:n vapaaehtoishaut ovat auki vielä muutaman päivän osoitteessa ayy.fi/stop 😉

#StudentsOfFinlad: On taking detours and finding opportunities to learn

keskiviikko, lokakuu 12th, 2016

Hi #StudentsofFinland!

studentsoffinland_blogi_henna

Henna is a Master’s student at Aalto BIZ majoring in Corporate Communication

I’m Henna, a Master’s student at Aalto BIZ majoring in Corporate Communication. This is my first year at Aalto, and I’d like to share the story of how I ended up here (hint: it took a while).

I originally started my Bachelor’s studies in 2009 in Turku, and before that I spent six months at a University of Applied Sciences in Lahti. My Bachelor’s degree major was International Business. However, I found myself drifting between different kinds of subjects: sustainability, information systems science, management and organization, even some English translation studies.

With only vague ideas about what I wanted to do when I graduated, I found myself postponing decisions. I spent a couple of years focusing mostly on working part-time and trying to figure out what really motivates me. I knew my major at the moment wasn’t quite doing it for me but I was afraid to change it because I had already spent so many years working on it (on and off, but working nonetheless).

Graduating from a new Master’s program would take another two or three years. Many well-meaning people advised me to just get a degree and then figure out the rest as I go. But I don’t think it really works like that anymore.

In the end, it took me until Autumn 2015 to muster up the courage to admit that I really wasn’t happy with what I was doing.  It was because the realization hit me: three years would pass anyway. In the grand scheme of things, that isn’t very long at all. While I might regret not graduating earlier, I knew I’d regret graduating with a degree I hated even more.

So I dropped out of our thesis group, finished up my Bachelor’s studies, applied to Aalto, and got in. I’ll be honest, it was difficult to watch my friends graduate and find stable jobs while I knew I’d be studying for another two or three years. But right now I’m glad I didn’t rush.

Even before the semester began, I was looking for interesting projects to join. I ended up joining the AYY development cooperation week team, which has been a lot of fun. For me, one of the best parts of studying has always been multidisciplinary studies and meeting people from completely different fields than my own.  Sure, networking and meeting new people is important and fun in and of itself, but there’s an even better reason: learning.

Like Bill Nye famously said, ”Everyone you will ever meet knows something you don’t.” Classrooms and courses aren’t the only way to learn at the university, and professors and lecturers aren’t the only people who teach you. And learning doesn’t stop when you graduate.

To all #StudentsofFinland and everyone reading this, I challenge you to find opportunities to learn outside of the classroom. Step out of that comfort zone you’re absolutely sick of hearing about. Challenge yourself to find ways to give back to the community. Consider volunteering your time to a cause that’s important to you.

And while you will learn exiting things, remember that not every realization is life changing. Who knows, maybe the next time someone bumps you on the bus just teaches you that manners are important. Still, maybe you’ll learn something about yourself and your values.

The next time you meet someone, think about what you can learn from them.

So while you go about your life, keep your earns open, listen with an open mind, and most of all, stay humble.

#StudentsOfFinland: Finding my Dreams – Story of Saana

maanantai, lokakuu 10th, 2016

Hi, everyone!

I’m a sixth year student of architecture on a long and winding road to becoming an architect who doesn’t design houses. When I applied to study architecture, I was looking for an artistic field where one could relatively easily find a steady career. The most important thing I found once I got in to Aalto was not, however, how to design a building or a landscape, but rather that an amazing community, like the one in Aalto, can help you realize almost any and all of your dreams.

pasted-image-at-2016_10_10-09_50-am

”At the moment I’m focusing most of my energy on organizing the AYY Global Development week.” Saana

Dreams, in this case, are an abstract thing. The important one, for me, was to find out who I am, and what I want to do. This is gradually coming true through varied experiences and encounters during my studies. Another dream was to be able to help other people and to solve environmental issues. This will hopefully some day be realized through my career as a researcher – I hope I can provide designers with tools and knowledge to shape a better world. A smaller dream was to become the chairman of our Guild. This one did not come true, but I might be all the happier for it – I lost to someone who was really good at the job, and we had an amazing year working together. Most importantly though, I learned to fail with pride and critically evaluate my own shortcomings, and found some really interesting things to do in the meantime.

At the moment I’m focusing most of my energy on organizing the AYY Global Development week. It’s been an interesting rollercoaster ride – I had a lot of enthusiasm but little actual knowledge about development cooperation in the beginning, and organizing a large group of people and events was not really familiar business either. The task teaches you, however – I’ve learned to be more considerate of my surrounding environment, and to delegate work, which has always been hard for me. It has also been inspiring to watch people come up with great ideas for events, and to take responsibility and learn to make their ideas come true. Working on this project has shaped my interests and skills very differently than it might have if I had been accepted to some of the other posts I applied for at the beginning of the year.

I think you can have an amazing university experience regardless of whether you focus fully on your studies for the whole time or if you decide to take some detours or adventures in student activity, work or anything else. The key thing is that you look for yourself in the middle of all of it: what is the mark you want to leave on the world, and where you can get the experiences to help you achieve that? What experiences bring out the sides of you that you like the most? A lot of times, the easiest way to figure this out is just to have a bit of fun with some awesome people.

I wish for all the Students of Finland to have an enlightening study experience!

-Saana