Archive for the ‘Opiskelijapolitiikka’ Category

AYY:n uudet linjat

perjantai, lokakuu 26th, 2018

Viime viikolla edustajisto hyväksyi kokouksessaan ylioppilaskunnalle uuden poliittisen linjapaperin, joka ohjaa kaikkea AYY:n tekemää vaikuttamistyötä. Uudistuksen yhteydessä yhdeksän olemassaolevaa linjapaperidokumenttia yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi ja samalla linjoja päivitettiin tarjoamaan ratkaisuja nykyajan haasteisiin. Urakka oli melkoinen, ja hallitukselta kului 20 tuntia kokousaikaa ennen esityksen syntyä.

Tavoitteet eivät ole syntyneet yksissä aivoissa, vaan uudistuksen yhteydessä kuultiin monipuolisesti eri tahoja. Edustajiston, hallituksen ja asiantuntijoiden lisäksi mielipiteitään on päässyt lausumaan mm. AYY:n valiokunnat, puheenjohtajien neuvosto, kampusjaosto ja koulutuspoliittisen sektorin alumnit. Myös jäsenistöä kuultiin kesän aikana auki olleella avoimella kyselyllä. Jo pelkästään edustajistolta tuli 172 muutosesitystä. Syötteet olivat erinomaisia, ja niistä suuri osa löysi tiensä lopulliseen linjapaperiin.

Kokonaan uusia vaikuttamistavoitteita ovat mm. tietoyhteiskuntaan, taidepolitiikkaan ja yhdenvertaisuuteen liittyvät teemat. AYY kannattaa linjapaperinsa mukaan esimerkiksi taidealojen osaajien arvostuksen lisäämistä yhteiskunnassa, selkeitä käytäntöjä Aalto-yhteisössä tapahtuvaan häirintään puuttumiseen ja vapaita ohjelmistoja.

Aivan kaikki ei toki mennyt uusiksi. Ennallaan säilyi esimerkiksi AYY:n jo pitkään ajamat maksuttoman koulutuksen teemat: vain saavutettava ja tasa-arvoinen korkeakoulutus mahdollistaa yhteiskunnan parhaiden huippujen haarukoinnin sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Opiskelijan toimeentuloon liittyvät suuret linjat säilyivät myös ennallaan: AYY edelleen kannattaa opiskelijan toimeentulon rakentamista niin, että opiskelun ohella pystyy mielekkäästi kartuttamaan oman alan työkokemusta ja tuen taso on riittävä myös ilman ansiotuloja. Täydellisessä maailmassa kaikkien kansalaisten toimeentulo turvattaisiin perustulolla.

Linjapaperi ei tietenkään maagisesti itsestään muuta maailmaa. Nyt alkaa oikea työ, kun ylioppilaskunnan on vaikutettava Aaltoon, Espooseen ja muuhun yhteiskuntaan tehdäkseen linjoistaan totta.

Tuliterään linjapaperiin pääsee tutustumaan tästä.

Tapio Hautamäki
Hallituksen varapuheenjohtaja

Tulevaisuuden opiskelija elää perustulolla

keskiviikko, heinäkuu 18th, 2018

Mikäli ylioppilaskunnan toivotaan olevan aidosti vaikuttava, tulee sen olla läsnä siellä, missä yhteiskunnallinen keskustelu käydään. SuomiAreenassa tämä tavoite toteutuu, sillä Porissa järjestettävä viikko kokoaa yhteen suomalaisia päättäjiä, mediaa ja politiikasta kiinnostuneita. AYY on paikalla hallituksen ja kahden työntekijän voimin.

Puoluerajat ylittävässä Tulevaisuuden sosiaaliturva – Uutta, vanhaa vai kierrätettyä? -paneelissa sukellettiin syvälle sosiaaliturvajärjestelmän ongelmiin. Kaikki puolueet ovat sitä mieltä, että järjestelmä on sirpaleinen ja sitä on syytä uudistaa. Suurin osa puolueista piti myös sosiaaliturvan yksilökohtaistamista hyvänä suuntana. Opiskelijoiden asema mahdollisissa uudistuksissa jäi kuitenkin vähälle huomiolle. Opiskelijat mainittiin vain kerran, kun SDP:n Matias Mäkynen nosti esiin yleisen asumistuen ruokakuntakohtaisuuteen liittyvät ongelmat erityisesti opiskelijoiden keskuudessa.

Kysymys on silti ensiarvoisen tärkeä.

Opiskelijoille olisi hyödyllistä tehdä opintojen ohella oman alan töitä, perustaa start-up -yrityksiä ja hankkia yhteiskunnallista osaamista vapaaehtoistyön kautta. Tällä hetkellä opintoraha ei yksinään riitä opiskeluun, mutta samaan aikaan matalat tulorajat on vaikea yhteensovittaa työnteon kanssa. Asumistuki puolestaan riippuu puolison (tai pahimmassa tapauksessa puolisoksi tulkitun kämppiksen) tuloista, mikä käytännössä luo elatusvelvollisuuden, joka sopii huonosti 2010-luvun arvomaailmaan. Yhtälö on vaikea.

Suomalainen korkeakoulujärjestelmä ei myöskään tunnista osa-aikaista opiskelua. Korkeakouluopiskelijoista 86 prosenttia mieltää itsensä päätoimisiksi opiskelijoiksi ja 14 prosenttia sivutoimisiksi. Kysymys ei ole työstä kaupan kassalla. Opiskelijoista 53 prosenttia ilmoittaa, että heidän ansiotyönsä liittyy hyvin tai melko läheisesti heidän omien koulutusohjelmien sisältöön.

Yksi ratkaisu edellä mainittuihin haasteisiin olisi vaiheittainen perustulojärjestelmään siirtyminen.

AYY kannattaa vastikkeetonta perustuloa, johon kuuluisi myös tarveharkintaisia osia. Kustannusneutraalisti toteutettunakin perustulo vähentäisi byrokratiaa ja säilyttäisi sosiaaliturvan perusmerkityksen turvaverkkona. Perustulomalliin siirtymisen ensiaskeleina sosiaaliturva tulee yksilöllistää: asumistuen, toimeentulotuen ja työmarkkinatuen tulisi olla henkilökohtaisia ja riippumattomia puolison tuloista.

Seuraavan hallituksen on aika laittaa toimeentulojärjestelmä remonttiin, ja samalla tulee myös opiskelijoiden näkökulma ottaa huomioon. Kysymys ei ole vain siitä, kuinka monta euroa menee kenenkin taskuun. Kysymys on siitä, onnistuuko Suomi kasvattamaan jatkossakin talouden vetureina toimivia maailman muuttajia. Niitä syntyy hyvinvoivista opiskelijoista.

Kokeile Opiskelijasimulaattorilla, millaisia haasteita opiskelijan toimeentuloon liittyy.

Lauri Seppäläinen

hallituksen jäsen

Yhteiskunnallinen muutos lähtee Aallosta

maanantai, huhtikuu 23rd, 2018

Heikki Isotalo

Yliopistoilla on Suomessa kolme perustehtävää: tuottaa korkeatasoista tiedettä, kasvattaa tulevaisuuden asiantuntijat ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Kaikki kolme tehtävää kietoutuvat yhteen: opiskelijoiden oppiminen pohjautuu tieteen viimeisimpiin tuloksiin, eikä suurin yhteiskunnallinen vaikutus ole yliopiston sidosryhmäyhteistyöllä, vaan se tapahtuu yliopistossa opiskelleiden muuttaessa maailmaa.

Aalto-yliopisto lupaa strategiassaan kasvattaa pelikentän sääntöjen muuttajia (Game Changers), jotka rakentavat taiteen, tieteen ja yrittäjyyden keinoin kestävän yhteiskunnan.

Aallon kasvateilla on ainutlaatuinen mahdollisuus yhteiskunnan muuttamiseen. Otaniemi on jo nyt startup-yrittämisen kasvualusta, erilaisten maailmankatsomusten kohtaamispiste ja kokeilukulttuurin kehto. Kampus voisi toimia myös kiihdyttämönä yhteiskunnalliselle muutokselle.

Esimerkkiä näyttää Aalto-yliopiston monitieteinen kestävän kehityksen tutkimusta ja opetusta kokoava Sustainability Hub, joka taklaa laajaa ongelmien kirjoa ilmastonmuutoksesta resurssiniukkuuteen ja taloudelliseen eriarvoistumiseen.

Ehkä jatkossa yhteiskunnallisen muutoksen näkökulma on vahvemmin näkyvillä kaikkien korkeakoulujen opetussuunnitelmatyössä.

Samalla tavoin kuin työurat alkavat jo opintojen ohella, ei yhteiskunnan muuttaminenkaan edellytä valmista korkeakoulututkintoa. Päinvastoin. Aallossa tällä hetkellä opiskelevat milleniaalit ja post-milleniaalit voivat tuoda aidosti tuoretta näkökulmaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja yhteiskunnan rakenteisiin.

Miltä näyttää hyvin palvelumuotoiltu poliittinen osallistuminen? Entä avoimen lähdekoodin tulevaisuus Euroopassa? Voidaanko syrjäytymistä ehkäistä älypuhelinapplikaatioin? Pelkästään vastausten ei tarvitse olla tuoreita, vaan myös esitettävien kysymysten.

Myös Aalto-yliopiston ylioppilaskunta aikoo pysyä vaikuttamistyönsä suhteen ajan hermoilla. Tänä vuonna AYY päivittää kaikki viralliset linjapaperinsa.

Päätettävänä on siis se, millainen on AYY:n näkökulmasta täydellinen Aalto-yliopisto, pääkaupunkiseutu – ja maailma. Linjapaperityötä tehdään aidosti ylioppilaskunnan vapaaehtoisia ja jäsenistöä osallistaen, sillä uudet ideat syntyvät parhaiten joukkoistamalla.

Päivitetyt linjat tulevat myös tarpeeseen: reilun vuoden sisään on luvassa peräti kolmet valtakunnalliset vaalit.

Pelikenttä on jo valmiina. Nyt on aika kirjoittaa sille säännöt.

Heikki Isotalo
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan vaikuttamisen ja viestinnän päällikkö

”Arvon liittokokous, hyvät opiskelijat”

perjantai, marraskuu 17th, 2017

”Arvon liittokokous, hyvät opiskelijat.”

Näin alkaa useampi puheenvuoro tämän viikon perjantaina-lauantaina, kun kaksipäiväinen Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) liittokokous rullaa Tampereella. Maailmassa on ollut harvoja opiskelijoita suurempia muutosvoimia. Maailman mittakaavassa ne ovat yleensä nousseet vastustamaan taantuvaa hallintoa, mutta Suomessa tähän ei onneksi ole ollut tarvetta. Sen sijaan opiskelijoiden rooli on ollut puolustaa tulevaisuutta, koulutusta ja nuorien asemaa yhteiskunnassa. Opiskelijat ovat reformoineet sosiaaliturvaa, koulutusta ja asenteita huomioimaan opiskelijat yhteiskunnassa.

 

Aallossa asiat ovat opiskelijoilla pääosin hyvin. Palvelut ovat lähellä, koulutus korkealaatuista ja työllisyysnäkymät hyvät. En väitä naiivisti, että yliopisto on valmis – opiskelijamme ovat Suomen mittapuulla huolestuttavan uupuneita, asuminen kallista ja kurssit voivat aina epäonnistua – mutta meillä on paljon syitä olla kiitollinen. Näistä voi kiittää tai kirota yhteisöämme ja ylioppilaskuntaa. Opiskelijat ovat pitäneet toistensa puolia. Siinä on yhteisön rikkaus.

 

Tampereella AYY aikoo taas muuttaa Suomea. SYL:n liittarissa Suomen opiskelijaliike kokoontuu keskustelemaan siitä, mihin suuntaan Suomen opiskelijoiden koulutusta, toimeentuloa ja tasavertaisuutta tulee tulevina vuosina viedä. SYL on opiskelijoiden kansallinen edunvalvoja, ja keskustelee suoraan maan hallituksen ja eduskunnan kanssa opiskelijoita koskevista asioista.  SYL:stä voi ja pitää olla montaa mieltä, ja edunvalvojiaan pitää aina valvoa. Sitä myös AYY tekee. Tänä vuonna AYY halua nostaa keskusteluun kysymyksiä sukupolvipolitiikasta, tasa-arvosta ja opiskelijoiden toimeentulosta. AYY haluaa, että SYL ajaa järkiperäistä, opiskelijan näköistä tulevaisuutta Suomelle.

 

Minä uskon opiskelijaliikkeen yhtenäisyyteen. Uskon myös, että se on ainoa oikea tapa reagoida maailmaan, jossa vastakkainasettelu on poikkeuksen sijaan normi ja maailmaa johtavat populismi ja pelot. Uskon, että erimielisyyksistämme on mahdollista nähdä läpi ja löytää yhteinen sävel asioissa, joissa on aidosti merkitystä. Meistä jokainen muokkaa teoillaan maailmaa, ja nykyiset opiskelijat muokkaavat huomenna koko Suomea ja maailmaa. Aallon tavoin Suomikaan ei ole vielä valmis, mutta yhdessä tekemällä siitä voidaan tehdä parempi. Sitä AYY tekee tänä marraskuisena loppuviikkona Tampereella, ja sitä toivon kaikkien teidän tekevän arjessanne.

 

AYY:ltä on SYL:n liittokokouksessa 28-henkinen delegaatio, joka pitää huolta, että SYL ajaa opiskelijoille aidosti tärkeitä teemoja tulevana vuonna. Puheenvuoroja AYY piti liittokokouksen aluksi teemoista: avoin data, keskusteluilmapiirin avoimuus, opiskelija-asumisen ympäristöystävällisyys, opiskelijoiden sairasvakuutus ja vapaaehtoisuuden merkitys. Tänä vuonna jännitys liittokokouksessa on erityinen, sillä ehdolla SYL:n puheenjohtajaksi on AYY:n oma Petteri Heliste.

 

Oskar Niemenoja

Vaikuta Aaltoon hallinnon opiskelijaedustajana

maanantai, marraskuu 13th, 2017

Aallossa panostetaan opiskelijoiden kuuntelemiseen yliopiston kehityksessä, ja jo yliopistolainkin mukaan yliopiston hallinnossa on oltava myös opiskelijoiden edustajia. Hallinnon opiskelijaedustajat (ns. hallopedit) ovat tavallisia opiskelijoita, jotka osallistuvat yliopiston akateemisten asiain komiteoiden, koulutusneuvostojen sekä erilaisten toimikuntien ja työryhmien toimintaan.

Hallopedit valitsee ylioppilaskunnan hallitus ja hakea voivat kaikki ylioppilaskunnan jäsenet. Opiskelija on opiskelun ja opetuksen arjen paras asiantuntija, ja opiskelijana edustaminen on arvokasta työtä paremman yliopiston puolesta. Ylioppilaskunta kouluttaa hallopedit ja tukee vaikuttamistyötä.

Tieto hakeneiden nimistä ja heidän hakemuksensa voidaan luovuttaa Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan erityisaseman yhdistysten käyttöön suosituksien antamiseksi yhdistysten edustaman korkeakoulun hallinnon opiskelijaedustajien valinnassa. Aiemmasta poiketen Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry:n ainejärjestöt nimeävät hallituksistaan halloped-edustajat suoraan edustamiinsa ohjelmaryhmiin.

Halloped-toimintaa koordinoi korkeakouluissa jokaisen korkeakoulun nimetty halloped-vastaava. Aalto-yliopiston tason hallopedien toimintaa koordinoi tarvittaessa ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija.

Halloped-tapahtumassa (21.11. klo 16-17:30, Oppimiskeskus) pääset juttelemaan nykyisille hallinnon opiskelijaedustajille, keskustelemaan opiskelijavaikuttamisesta sekä antamaan palautetta nykyisestä vaikuttamistyöstä.

Haku hallinnon opiskelijaedustajiksi vuodelle 2018 on 6.11.-30.11.2017. Hae täällä!

Lisätietoa halloped-toiminnasta

Wanna change the game? – Come and make the rules!

Opintotahdin muutos vaatii kulttuurinmuutosta

torstai, maaliskuu 9th, 2017

Tämä blogi liittyy AYY:n 9.3.2017 julkaistuun kannanottoon opintojen sujuvuudesta.

Lukuvuonna 2015/2016 kaikista Aallossa läsnäolevista opiskelijoista 31,1 % teki vähintään 55 opintopistettä vuodessa. Kandivaiheen opiskelijoista, eli niistä joilla aloittamisesta on 0-2 vuotta, 44 % suoritti tuon määrän. Luku on opiskelijoiden kannalta ongelma, koska yliopisto-opinnot on mitoitettu viidelle vuodelle, eli suoritettavaksi noin 60 opintopisteen vauhtia ja opintotuki on myös mitoitettu tuolle ajalle. On vaikea uskoa, että vain alle puolet haluaisi opiskella viidessä vuodessa maisteriksi, jos tavoitevauhti olisi mahdollista saavuttaa. Tämä mantra opintojen pituudesta on vanha kela, sillä siitä on puhuttu jo 1800-luvun lopulta saakka, mutta koko ongelmaa ei liene tarpeen kiistää.

Yliopiston kannalta tämä on ongelma, koska 55 opintopisteen vauhtia opiskeleminen on yksi yliopistojen rahoituksen perusteista. 10 % yliopistojen rahoitusmallin mukaisesta perusrahoituksesta tulee tämän indikaattorin kautta. Indikaattori on otettu käyttöön yliopistojen rahoitusmalliin, koska sen kautta Opetus- ja kulttuuriministeriö pyrkii ohjaamaan yliopistoja pitämään huolta siitä, että opinnot on järjestetty hyvin ja laadukkaasti. Yliopistolaki velvoittaa yliopistoja järjestämään opinnot siten, että on mahdollista suorittaa viidessä vuodessa ja rahoitusmalli tukee tätä lain vaatimusta.

Yliopistojen rahoitus on ollut tiukoilla viimeiset pari vuotta, joten niistä jokainen pyrkii parantamaan opintojen sujuvuutta. On tosin hyvä huomata, että rahoitusmalli on nollasummapeliä: Jos yliopistot parantavat tulostaan, koko pottiin ei tule lisää rahaa, vaan se jaetaan vaan yliopistojen välillä suosien hyviä tuloksia saaneita. Aalto on valitettavasti jäänyt hieman jälkeen tällä indikaattorilla, vaikka pärjääkin muuten hyvin. Muut yliopistot ovat nostaneet nopeasti opiskelevien määrää enemmän kuin Aalto.

Yliopistoilla on hyvin tiedossa millaiset asiat tukevat tai haittaavat opintojen etenemistä. Esimerkiksi vuosina 2011-2014 Aaltokin oli mukana Kyky-projektissa, jossa tuotettiin suoraan materiaaliakin opiskeluinnon ja opiskelukyvyn parantamisesta, jotta opinnot olisivat sujuvia. Sen taustalla olleissa Campus Conexus ja opiskelukyky-hankkeissa, kuten myös useissa muissa tutkimuksissa ja selvityksissä, on selvitetty millaiset asiat tukevat opinnoissa edistymistä. Viime vuosina olemme myös saaneet käytännön esimerkkejä sekä Aallon sisältä että muista yliopistoista miten opintoja on saatu sujuvoitettua ilman, että opiskelijoiden tyytyväisyys opintoihin tai kuormitukseen kärsii. Uutta tietoa tulee koko ajan esimerkiksi kandipalautekyselystä, opiskelijoiden terveystutkimuksesta ja Aallon AllWell-hyvinvointikyselystä.

 

Syitä toivottua hitaammalle opiskelulle

 

Opiskelijoilla on erilaisia syitä opiskella hitaasti. Osa niistä on valintoja ja osa olosuhteista riippuvia. Niitä voi avata vaikkapa hieman yksinkertaistaen Elina Pekosen gradussaan käyttämän ryhmittelyn mukaisesti.

1. Vammat ja sairaudet

Fyysisen ja psyykkisen ympäristön esteettömyys sekä opiskelijoiden terveysongelmat ja mielenterveysongelmat ovat selkeästi yksi tekijä opintojen hidastumisessa. Tähän liittyvät esimerkiksi sisäilmaongelmien vuoksi hidastuvat opinnot. Aalto on ansiokkaasti panostanut esteettömyyteen ja kampuksen järjestelyt vaikuttavat varmasti pitkällä aikavälillä siihen, että erilaiset esteettömyysjärjestelyt hoituvat. Valitettavasti YTHS:n terveystutkimuksen mukaan noin kolmannes opiskelijoista oireilee psyykkisesti. Tähän voidaan tarttua paikallisesti mielenterveyttä tukevilla käytänteillä, mutta yliopistot voisivat myös tehdä töitä sen eteen, että psyykkiset ongelmat otettaisiin vakavasti kampuksella ja niiden ilmentyessä opintoihin tehtäisiin esteettömyyttä tukevia ratkaisuja.

2. Sosiaaliset ja kulttuuriset esteet

Kaikki eivät vieläkään koe olevansa yhtä tervetulleita yliopistoon. Esimerkiksi vähemmistötausta, ikä tai muu tekijä voi vaikuttaa siihen kokeeko olevansa osa porukkaa. Tällä on suuri merkitys, sillä opintoihin kiinnittyminen tapahtuu vahvasti sosiaalisen kanssakäymisen kautta, eikä sitä pääse syntymään, jos opinnoissa kokee jääneensä yksin. Monikulttuurisuuteen liittyvää työtä tehdään tälläkin hetkellä Aallon ja AYY:n yhteistyönä, mutta tällaisten esteiden purkamiseen vaaditaan tietoista toimintatapojen tarkastelua myös yksilötasolla.

Yksi merkittävä tekijä on myös oppilaitoksen tai opiskeluporukan oma kulttuuri. Ympärillä oleva henki voi joko tukea ajatusta tavoitetahdissa opiskelusta tai haitata sitä.

3. Oppimisvaikeudet

Todetut luki-vaikeudet tai muut koetut oppimisen ongelmat ovat osatekijä opintojen hidastumisessa. Useat tahot tarjoavat esimerkiksi vertaistukea ja esteettömyyden kautta voi saada myös järjestelyjä opintoihin, mutta tuen piiriin pääseminen voi olla välillä hankalaa. Opintopsykologien ja oppimisvaikeuksista tietävien opinto-ohjaajien aika on kortilla, ja todella suuri merkitys on opettajien tarkalla silmällä. Voidaan perustellusti kysyä kuinka hyvin yliopistojen opetushenkilökunta osaa ohjata oppimisvaikeuksista kärsiviä eteenpäin ja onko meillä tarpeeksi hyvä polku siitä eteenpäin.

4. Taloudelliset haasteet

Taloudelliset haasteet ovat erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla todellinen ongelma. Asumiseen menee pääkaupunkiseudulla keskimäärin 72,1 % yksin asuvan opiskelijan tuloista. Taloudellinen stressi on yhteydessä myös mielenterveyden ongelmiin ja jaksamisongelmiin. Opintotahtiin taloudelliset ongelmat vaikuttavat kahdesta suunnasta: Opintojen aikana on tehtävä töitä, jotta tulee taloudellisesti toimeen, mutta se uhkaa viivästyttää opintoja, jolloin opintukikuukaudet loppuvat. Opintotuen kannalta on erittäin tärkeää, että opintoja voi tehdä tasaista tahtia. Aallossa on yhtenäistetty käytäntöjä, mutta vieläkin valitettavasti esimerkiksi harjoittelun opintopistemäärät voivat jäädä alle opintotuen etenemisen minimin, eli 5 opintopistettä kuukaudessa.

5. Ajanhallinta ja muun elämän yhteensovittaminen opiskelun kanssa

Näihin ongelmiin yliopistot voivat tarttua jo suoremmin. Opintojen tukena kulkeva opiskelutaitojen opettaminen, orientaatiokurssit ja informaatio-ohjaus siitä, miten opintoihin olisi hyvä sitoutua, jotta niissä voi myös menestyä ovat konkreettisia keinoja. Vielä joitain vuosia sitten yliopistoilta kuului nurinaa, että kuuluuko tällainen ”kädestäpitäminen” heille, mutta se on onneksi vähentynyt, kun tieto keinoista ja näyttö niiden tehosta on levinnyt. Harmillisen harva opiskelija itsekään hahmottaa, miten tärkeää erityisesti alkuvaiheessa opintoja on kiinnittyä kunnolla ja priorisoida opintoja. Harmillisen harva opettaja myöskään rakentaa tietoisesti opetukseensa itsesäätelytaitoja tukevia elementtejä. Yliopistot ovat myös huonoja tukemaan opiskelijoiden ajankäytön suunnittelua. Opintoja on välillä mahdotonta suunnitella kuormittavuuksineen puolta vuotta pidemmälle, kolmen vuoden kandidaattiohjelmasta puhumattakaan.

6. Opetukseen ja opintojen ohjaukseen liittyvät esteet

Viimeisenä ovat tietysti itse opintoihin suoraan liittyvät hidasteet, ja näitähän olisi helppo luetella vaikka kuinka. AYY keräsi merkittävimpiä viime vuonna lausuntokierroksella ja keskusteluissa opintovastaavien kanssa. Kuormittavuus, aikataulut, ennustamattomat yhteisvaikutukset, joustamattomuus, kesäopintojen puute, harvoin pidettävät kurssit, kehnosti suunnitellut kurssit, opinto-ohjauksen satunnaisuus, koulujen välillä vaihtelevat käytännöt ja monet muut seikat on tuotu usein esiin, puhumattakaan tiedon löytämisen haasteista. On ilo sanoa, että koulutusohjelmissa asiat kehittyvät koko ajan parempaan suuntaan. Silti perusongelmia, kuten kohtuutonta kuormittuneisuuden kokemusta ilmenee edelleen. Olisi todella tärkeää tuoda esiin Aallon sisällä ja muualla tehtyjä toimivia uudistuksia. Esimerkiksi vuorovaikutteisuutta isoille luennoille rakentamalla digiavusteisesti tai muilla keinoilla on saatu ihan huimia oppimistuloksia ilman, että sisältöjä helpotetaan tai rimaa lasketaan, mikä tuntuu edelleen olevan joidenkin pelko.

 

Mitä tässä pitäisi tehdä?

 

Eri esteitä voidaan purkaa eri suunnista. Opintojen järjestelyihin liittyvää työtä tehdään koko ajan ja yliopistolla on velvollisuuskin edistää esteettömyyttä. Kaikkia helppoja kiviä ei ole vielä Aallossakaan käännetty. Tenttien tarkastusaika on edelleen neljä viikkoa ja roikkuvan kurssin suoritusmahdollisuus voi olla lukukauden päässä. Opintotuen määrälle tai asumisen kalleudelle on hankala tehdä mitään, joten jäljelle jää kiinnostavin, eli opiskelijoiden valinta opiskella joko tavoitetahtia tai hitaammin. Tämä valitettavan usein jätetään leijumaan ilmaan, tai ratkaisuna tarjotaan yksittäisiä toimenpiteitä, kuten stipendejä. Liian usein jäädään myös taivastelemaan opiskelijoiden pakenemista töihin kesken lukukauden, vaikka Aaltohan on juuri kuuluisa työelämäsuhteistaan. Myös työnantajia olisi syytä muistuttaa siitä, että opiskelijatyöntekijöiden pitäisi voida tehdä opintonsa töiden ohella kunnialla, jotta yhteistyö toimii.

Aallossa on kuulunut harmillisen vähän tutkimustietoon perustuvia puheenvuoroja siitä, miten opinnot voivat edistää sitoutumista ja motivaation syntymistä. Usein motivaatiosta puhutaan jonkinlaisena sisäsyntyisenä ominaisuutena, vaikka sitoutumista, sitkeyttä ja opiskelutaitoja voi synnyttää juurikin niillä opinnoilla itsellään. Keinot eivät ole poppaskonsteja, vaan hyvää opettamisen ja ohjauksen suunnittelua ja toteuttamista. Ketään opettajaa ei saa jättää tämän kanssa yksin. Aallossa onkin jatkuvasti tehty ja tehdään kehittämistä, kuten hyvinvointikyselyä ja sen perusteella toimenpiteitä sekä jatkuvaa pedagogiikkakoulutusta ja online-oppimismahdollisuuksin kehittämistä. Keskustelu junnaa vielä kuitenkin valitettavan paikallaan.

Ne yliopistot, jotka nyt menestyvät 55 op indikaattorilla Aaltoa paremmin ja ovat nostaneet tuloksiaan, ovat uudistaneet opetussuunnitelmien, akateemisen ohjauksen ja aikataulutuksen lisäksi myös sisäistä kulttuuriaan. On esimerkiksi selvästi viestitty, että nouseva rahoitus käytetään opintojen parantamiseen ja opiskelijoille on tarjottu hyvin henkilökohtaista ohjausta ja yhteydenottoja. Resurssit on käytetty systeemin parantamiseen, jotta jokaisella on ainakin mahdollisuus opiskella sitoutuneesti ja tavoitetahtia. Myös opiskelijat ovat tehneet osansa ja tsemppaavat toisiaan niissäkin kohdissa, kun tahti alkaa hiipua. Kulttuurinmuutos vie aikaa, niin opettajien kuin opiskelijoidenkin kohdalla, mutta elämä ei ole kilpajuoksu. Yliopistossa ollaan oppimassa, ei maksimoimassa rahoitusmalli-indikaattorien tuloksia, mutta mahdollisimman monelle pitää antaa mahdollisuus ymmärtää miten omaa oppimistakin tukee sitoutuminen tavoitteelliseen opiskelutahtiin. 

Lisätietoja:
Petteri Heliste, AYY:n hallituksen varapuheenjohtaja, edunvalvonnan koordinointi, petteri.heliste@ayy.fi, 050 520 9428
Susanna Koistinen, koulutuspoliittinen asiantuntija, susanna.koistinen@ayy.fi, 050 520 9438

Lähteitä:

Kuka saa ja kenelle annetaan? Opiskelijavalinta herättää tunteita

tiistai, tammikuu 31st, 2017

Opiskelijavalinnat ovat kuumentaneet tunteita opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän raportin ja siitä olleen lausuntokierroksen jälkeen. AYY lausui myös asiasta Aallolle ja hallituksemme päätti myös allekirjoittaa yhdessä Aallon lausunnon ministeriölle.

Raportin pääasiallinen ehdotus oli, että ylioppilaskokeiden tuloksia tulisi hyödyntää laajemmin opiskelijavalinnassa. Suomeksi sanottuna siis pääsykokeita tulisi vähentää ja suoraan papereilla sisään ottamista tulisi lisätä. Ministeriöllä on huoli suomalaisten hitaasta pääsystä korkea-asteelle.

  1. Suoraan lukiosta (ja ammattikoulusta) yliopistoon pääsee liian vähän ihmisiä. ”Vuoden 2015 uusista ylioppilaista joka kolmas, 32 %, jatkoi välittömästi tutkintotavoitteista opiskelua ylioppilaaksitulon jälkeen. Yliopistokoulutuksessa jatkoi 16 %, ammattikorkeakoulukoulutuksessa 11 % ja ammatillisessa koulutuksessa 5 %.” 75 % kuitenkin haki korkeakouluihin. (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2016/liitteet/okm37.pdf?lang=fi)
  2. Tämä on ongelma, koska se tarkoittaa välivuosia.
  3. Välivuodet tarkoittavat sitä, että ihminen ei ole haluamassaan elämäntilanteessa (=opiskelemassa), eikä valmistu reippaasti hyväksi veronmaksajaksi korkeakoulutettuun, matalammin koulutettua parempipalkkaiseen ammattiin. Korkeakoulutuksesta ulos jääminen tarkoittaa tilastollisesti suurempaa todennäköisyyttä muun muassa mataliin tuloihin ja terveysongelmiin. (Tästä voi lukea lisää esimerkiksi OECD:n Education at a glance –julkaisuista.)

Opiskelijavalinta on perinteisesti kuulunut yliopistojen autonomian piiriin, mutta ministeriö pyrkii ”pehmeiden” keinojen, eli yliopistojen kanssa tehtävien tulossopimusten kautta sitouttamaan yliopistoja toteuttamaan poliittisen tahdon mukaisia muutoksia.

On tietysti ikävää, että systeemissä moni jää ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Korkeakoulupaikat menevät helposti toista tutkinto-oikeutta hakeville niin kauan, kun sekä uudet että jo opiskelevat ovat samassa hakuväylässä, eivätkä voi siirtyä järjestelmän sisällä helpommin viemättä aloituspaikkoja.

Ministeriön raportissa oli kuitenkin useita valuvikoja. Työryhmä tarkasteli vain ylioppilastutkintoa tekeviä ja ottaa ammattikoulun mukaan vasta nyt jälkeenpäin tarkasteluun eri ryhmässä ja todella kireällä parin kuukauden aikataululla. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta on hyvin erikoista, että esimerkiksi tieto siitä, että matalista sosioekonomisista luokista tulevat hakeutuvat tyypillisemmin ensin ammattikouluun ja vasta myöhemmin korkeakoulutukseen, ei nouse esiin raportissa vahvemmin. Heitot siitä, että ammattikoulusta valmistuneet voisivat käydä tekemässä pääsykokeen sijaan osan lukion päättökokeista viittaa suoraan siihen, että ministeriö ei enää pidä lukiota ja ammattikoulua tasa-arvoisina jatko-opintokelpoisuuden antavina opintoina, kuten ne nyt on ajateltu. Vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon ja lukion sisältöjen itsenäiseen rooliin ei myöskään käsitellä tarpeeksi syvästi.

On toki monia hyviäkin asioita. Yliopistoja kannustetaan luopumaan pitkää valmistautumista vaativista kokeista (kuten monet ovatkin jo tehneet, aineistot ilmestyvät vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen), yhdenmukaistamaan taustapisteiden laskemista, siirtymään yhteisiin pääsykokeisiin alojen sisällä ja suunnittelemaan kokeet niin, että niissä pärjääminen ei vaadi valmennuskursseja.

Ylioppilaskokeiden hyödyntäminen on varmasti myös järkevää monissa tilanteissa. Jos voidaan näyttää, että samat ihmiset pääsevät sisään on pääsykoetta tai ei, ja pärjäävät opinnoissaan hyvin, pääsykokeen järjestäminen kaikille hakijoille on ajan ja vaivan hukkaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä väylää tulisi olla olemassa niille, jotka eivät teineinä tehtyjen valintojen vuoksi hae hyvillä papereilla.

Ministeriö on nyt ampumassa tykillä kärpästä. Raportissa itsessäänkin todetaan, että toimenpiteitä tulisi erityisesti kohdistaa hakupainealoille, eli niille, joihin ihmiset hakevat vuodesta toiseen nostaen sisäänpääsyriman melkein mahdottomaksi suoraan toiselta asteelta tuleville. Tämä tarkoittaa lähinnä lääketieteellistä, oikeustieteellistä ja osin kauppatieteellistä. Siihen kysymykseen, että miten näiden alojen hakijoita saataisiin houkuteltua muille kiinnostaville aloille välivuosia viettämästä, eli pääsykokeisiin valmistautumasta, ei sitten löydykään raportista vastausta.

Minä aloittaisin ehkä siitä, että laitettaisiin vihdoin kuntoon ne yliopistojen ja alojen väliset siirtymät sekä kesken opintojen että kandin jälkeen, että uudet aloituspaikat olisivat oikeasti niille, jotka ovat vasta pyrkimässä sisään korkeakoulutukseen.

AYY:n virallinen lausunto löytyy osoitteesta: https://ayy.fi/blog/2017/01/31/lausunto-ylioppilastutkinnon-paremmasta-hyodyntamisesta/

Suomen ylioppilaskuntien laajempi lausunto löytyy osoitteesta: https://syl.fi/syl-lausui-opetus-kulttuuriministeriolle-valmiina-valintoihin-ylioppilastutkinnon-parempi-hyodyntaminen-raportista/

Susanna Koistinen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

 

 

AUS föreslår Jimmy Nylund för FSF:s styrelse 2017

perjantai, marraskuu 18th, 2016

tarinakuvaJag minns fortfarande hur jag skickade in min ansökan till Aalto-universitetet. Den viktigaste orsaken till att jag sökte just till Aalto var att jag brinner för att förbättra vår värld. På ett eller annat sätt, med hjälp av teknik eller med andra medel, ville jag göra just det.

Samma känsla har vuxit i mig under hela studietiden. Den fick mig att bli aktiv i studentpolitiken. Jag har bland annat varit med och drivit en studentrestaurang, byggt studentbostäder och publicerat en studenttidning på riksnivå. Min största passion har ändå varit studenternas intressebevakning och samhällelig påverkan.

Varför välja just mig till FSF:s styrelse? Jag har intresset, erfarenheten och viljan att utföra intressebevakningsarbete i FSF:s styrelse nästa år. FSF behöver en människa med sakkunskap och ett lösningsorienterat sätt att tänka, samarbetsförmåga och en genuin passion för att vara med och utveckla vår gemensamma studentrörelse. Genom FSF:s styrelse vill jag tjäna alla studenter med mitt kunnande. -Jimmy

sitaattikuvaSagt om Jimmy

Jimmy är en person som sätter sig in i ärenden noggrant och grundligt. Han har en hög integritet och ett öppet, ärligt sätt att arbeta. Jimmy är en man som alltid håller sina löften. Han för frimodigt fram sina egna synpunkter och försvarar dem analytiskt, även synpunkter som avviker från till exempel mina egna. Det är lätt och okomplicerat att arbeta med Jimmy. Det är åtminstone delvis hans förtjänst att studentkårens och universitetets gemensamma verksamhet avancerat så väl under det här året. Tillsammans har vi hittat lösningar också på krångliga problem”. Eero Eloranta, Aalto-universitetets vice rektor

Jimmy är kunnig, liberal och har ett starkt intresse för samhällsfrågor. Jag rekommenderar honom varmt till styrelsen för Finlands Studentkårers Förbund!Anna-Maja Henriksson, SFP:s ordförande och riksdagsledamot

Intressebevakningssektorn har gjort stora framsteg medan Jimmy suttit i studentkårens styrelse. Jimmy har starka kontakter till samhällspåverkare och hans heltäckande kunnande i samhällsfrågor har definitivt varit till nytta för vår studentkår. Han har skött sina förtroendeuppdrag utomordentligt väl och jag är säker på att han kommer att fortsätta på samma sätt med intressebevakningen i Finlands Studentkårers Förbund.Pietu Roisko, AUS delegationsordförande

FSF som en aktiv del av samhället

FSF ska vara en pålitlig partner som intressentgrupperna vill samarbeta med och be om åsikter. Hela studentrörelsen har en viktig roll i samhället och vi sysslar inte bara med intressepolitik. När andra koncentrerar sig på problemen ska FSF hitta lösningar och se möjligheter. Studenterna är viktiga samhällspåverkare och tillsammans bygger vi upp framtiden.

Grunden för det arbetet är att allt fler studerande intresserar sig också för påverkansarbetet på riksnivå.

FSF:s intressebevakning ska vara långsiktig, lösningsorienterad och inriktad på framtiden. När flera samhälleliga debatter och reformer pågår som påverkar studenternas liv ska FSF vara studenternas röst vid alla möjliga bord. Till exempel i social- och hälsovårdsreformen behövs aktivt påverkansarbete för en fungerande studenthälsovård. Att bevara och utvidga SHVS är vårt viktigaste mål i reformen. Andra betydande teman jag satt mig in i är överföringen av studenterna till det allmänna bostadsbidraget, regeringens försök med basinkomst, integreringen av internationella studerande i det finländska samhället, generationspolitiken och den strukturella utvecklingen av högskolorna, för att nämna några.

Med hjälp av min omfattande påverkans- och intressebevakningserfarenhet vill jag vara med och försäkra att FSF fortsätter och förbättrar sitt aktiva påverkansarbete även nästa år.

Bildningens grundvalluentosalikuva

Nedskärningarna i utbildningen har redan nu orsakat problem för universiteten och studenterna. Samhällseffekter såsom en sjunkande kunskapsnivå och bildning väntar runt hörnet. Vi som studentrörelse måste framhålla utbildningens betydelse i debatten och se till att effekterna av nedskärningarna förblir så lindriga som möjligt. Alla ska även i fortsättningen ha jämlika chanser att studera och få en för individen kostnadsfri, högklassig utbildning som ger färdigheter att lösa framtidens utmaningar.

Även studentens utkomst ska vara tryggad och tillräcklig så att studenten kan koncentrera sig på heltidsstudier. Även om det inte i sig är något negativt att ta lån är förskjutningen av tyngdpunkten i studiestödet mot lån en oroande utveckling.

Samhällets satsning på utbildning på alla nivåer säkerställer att vi har en fungerande demokratisk välfärdsstat, ett innovativt och konkurrenskraftigt näringsliv och en bildad befolkning. I FSF:s styrelse vill jag säkerställa att samhället värdesätter bildning högt även i fortsättningen.

CV –Jimmy Nylund jimmy-nylund

Födelsetid: 14.1.1990

UTBILDNING

Aalto-universitetets högskola för ingenjörsvetenskaper

  • 2010-, utbildningsprogrammet för maskinteknik

Pedersöre gymnasium

  • 2009, Student

FRIVILLIGVERKSAMHET OCH FÖRTROENDEUPPDRAG

Aalto-universitetets studentkår

  • 2016, Styrelsemedlem (intressebevakning)
  • 2015, Medlem i studierådet
  • 2012 – 2013, Delegationen, ersättare i gruppen Polytekarna

Teknikens akademikerförbund (TEK)

  • 2016, Ersättare i fullmäktige

Teknologföreningen

  • 2015, Styrelsemedlem (studieansvarig/intressebevakning)

Liberala studerande LSK

  • 2015, styrelsemedlem i LSK:s Helsingforsavdelning
  • 2015, medlem i LSK:s strategiarbetsgrupp

Svenska Studerandes Intresseförening

  • 2015–2016, Styrelsemedlem

Teknologorkestern Humpsvakar

  • 2014, Styrelsemedlem (produktionsledare)

ARBETSERFARENHET

KWH Mirka, Jeppo

  • 06-08/2015, Mekaniskt underhåll, planering av maskindelar och projektarbete
  • 05-08/2014, Mekaniskt underhåll, planering av maskindelar
  • 05-08/2013, Mekaniskt underhåll, utveckling av produktionsmaskiner

VÄRNPLIKTSTJÄNSTGÖRING

Nylands Brigad

  • 07/2009 – 01/2010, Granatkastarkompaniet, Korpral

SPRÅKKUNSKAPER

  • Svenska: Modersmål
  • Finska: God
  • Engelska: Utmärkt
  • Tyska: Grunderna

Kontaktinformation

Niko Ferm, niko.ferm@ayy.fi, 050 520 9415
Jimmy Nylund, jimmy.nylund@ayy.fi, 050 520 9427

Opiskelijat yleiseen asumistukeen 1.8.2017 – kiitos hallitus!

perjantai, syyskuu 2nd, 2016

Opiskelijoiden siirtymisestä yleiseen asumistukeen 1.8.2017 alkaen ilmoitettiin budjettiriihestä 1.9.2016. Tämä on hieno uutinen kaikkien koulutus- ja opintotukileikkausten keskellä. Siirto yleiseen asumistukeen on AYY:n tavoitteiden mukainen. Viime syksynä AYY uudisti toimeentulolinjapaperiaan ja päätti tavoitella yleiseen asumistukeen siirtymistä. Suomen ylioppilaskuntien liittokokouksessa 2015 ajoimme aktiivisesti SYL:n linjapaperiin kirjausta opiskelijoiden siirtämisestä yleisen asumistuen piiriin. SYL ja ylioppilaskunnat vaikuttivat, ja nyt siirto sinetöitiin.

Yleinen asumistuki kohdistuu pääsääntöisesti sitä eniten tarvitseville. Nykyinen asumistuki on ollut etenkin pääkaupunkiseudulla riittämätön, jos ei ole saanut opiskelija-asuntoa. Täysin auvoinen ei yleinen asumistukikaan ole. Kelan arvioiden mukaan noin 100 000 opiskelijan asumisen tuki nousee, mutta osalla tuki pienenee ja iso ryhmä menettää asumisen tukensa siirron jälkeen kokonaan. Tuki kohdistuu jatkossa tarkemmin niille, joilla on kaikista heikoin toimeentulo. Siinä missä asumislisä on yksilökohtainen, on asumistuki ruokakuntakohtainen. Esimerkiksi, jos puolisolla on suuremmat tulot, saattaa asumisen tuki lakata. Opiskelijoiden pitkäaikainen tavoite on kuitenkin, että myös yleinen asumistuki olisi yksilökohtainen.

Opintotuen asumislisää ei ole korotettu sitten vuoden 2005. Yleinen vuokrataso on samaan aikaan noussut noin 3 prosenttia vuosittain. Asumislisä on jäänyt vuokrakehityksestä auttamattomasti jälkeen ja käytännössä leikkaantunut. Lukuvuonna 2014­­-2015 Uudellamaalla opintotuen asumislisä kattoi keskimäärin vain 48 % vuokrasta. Yleinen asumistuki on kuntaryhmäkohtainen eli tuen taso riippuu asuinalueesta. Käytännössä se tarkoittaa, että pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus korkeampaan asumistukeen. Yleinen asumistuki on sidottu vuosittain tarkistettavaan vuokraindeksiin, joka tosin on nyt jäädytetty. Lisäksi yleistä asumistukea on mahdollista saada ympärivuotisesti.

Vaikka huonojakin puolia on, on yleinen asumistuki kuitenkin hieno juttu. Ylioppilaskunnat ovat katsoneet, että se on kokonaisuutena hyvä ratkaisu opiskelijan toimeentuloa helpottamaan. Se on myös edunvalvonnallinen voitto – ylioppilasliikkeessä on edelleen voimaa, tekemisen meininkiä ja aito pyrkimys opiskelijan parempaan huomiseen. (Elli-Noora Kaurila)

Yleiseen asumistukeen siirtymisen ohella hallitus päätti budjettiriihen asuntopaketissa helpottaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa: korkotukilainan omavastuukorko puolitetaan ja erityisryhmien investointiavustuksen myöntämisvaltuutta korotetaan. Näistä muutoksista on apua, kun AYY pyrkii rakentamaan merkittävästi lisää opiskelija-asuntoja lähivuosina. (Lauri Lehtoruusu)

Huolehtikaa omista työuristanne!

maanantai, elokuu 29th, 2016

Helsingin Sanomat ansioitui maanantaina 29.8. päivä seuraamalla opintoaikojen lyhentävien toimenpiteiden onnistumista. Samaa analyysiä olemme odottaneet OKM:ltä ja Kelalta joka kerta, kun he ovat päättäneet muuttaa opintotuen ehtoja tai patistaa yliopistoja tiivistämään tutkintoja tavalla tai toisella.
Tällä hetkellä viiden vuoden tavoiteajassa valmistuu vain noin viidennes opiskelijoista. Tätä mantraa ylipitkistä opintoajoista on hoettu vuosikymmeniä ja tällä hetkellä se on Sipilän hallituksen ohjelmassakin kiertoilmaisulla ”Pidennetään työuria alkupäästä”. Tavoitehan on ihan kaunis, mutta kestää todella vähän kriittistä arviointia. Valitettavan usein keskustelu jämähtää opiskelijoiden (tai yliopistojen) syyllistämiseen, eikä johda parempaan maailmaan tai edes opiskelukokemukseen.

Kokosimme listan asioista, joista pitää päästä yli ennen kuin pääsemme oikeasti puhumaan paremmista opinnoista ja työllistymisestä:

1. Siivotaan tilastot. On turha kauhistella opintoaikoja, jos ei oteta huomioon todellista opiskeluaikaa ja systeemin ominaisuuksia. Todellista pituutta ei voi laskea aloitusvuodesta, vaan läsnäololukukausina.

2. Lisäksi pitäisi päästä kiinni siihen joukkoon, joka edes aikoo opiskella kokonaista tutkintoa suunnilleen täysipäiväisesti. On turha laskea mukaan ihmisiä, jotka ovat nimellisesti tutkinto-opiskelijoita, mutta kirjoilla todellisuudessa täydennyskouluttajina tai muuten tekemässä opintoja osa-aikaisesti.

3. Opiskelijat ovat jo yhtä aikaa töissä, eli työurat ovat jo hyvällä alulla opiskeluaikana. Teoreettisesti korkeakouluopiskelijat menisivät sitten korkeamman palkan töihin valmistuttuaan, mutta kyllä jokainen yksilö ihan itsenäisesti arvioi kannattaako papereita ottaa ulos jos niitä töitä ei ole vielä näköpiirissä. Hyvä yleinen taloustilanne olisi tehokkain tapa saada ihmisiä ulos yliopistosta.

4. Voitaisiinko myöntää, että kaikki tutkinnot eivät vielä edelleenkään ole viiden vuoden opintoja? Jos tietyn koulutusalan tai –ohjelman keskimääräinen opiskeluaika ei ole lähelläkään viittä vuotta, vaikka laissa asia on ollut niin jo iät ja ajat, vika ei välttämättä ole opiskelijassa tai opinnoissa, vaan laissa. On kohtuutonta vyöryttää opintotuen kiristyksillä vastuuta opiskelijalle, jos esimerkiksi arkkitehdin tutkinto on täysin mahdotonta suorittaa viidessä vuodessa.

5. Opiskelukyvyn ylläpito pidentää työuria paremmin kuin kiristykset. Kellään ei ole varaa siihen, että ihmiset voivat pahoin kesken työuran tai jäävät aikaisin pois. Jos opinnot venyvät puolella vuodella tai vuodella, mutta sillä vältytään kesken työuran usean vuoden työkyvyttömyydeltä, kokonaisuus jää reilusti positiivisen puolelle.

6. Lopulta kyse on yksilöllisistä elämäntilanteista, ja tulisi luottaa siihen, että ihmiset osaavat itse arvioida miten haluavat opintonsa, työnsä ja elämänsä rytmittää. Opintotukea on jo rajallinen määrä, opiskeluaikaa on rajallinen määrä ja ihmisillä usein on aika sisäsyntyinen halu eteenpäin elämässä.

”Itse suunnittelin opintoni alusta asti siten, että suorittaisin noin 45-50 noppaa vuodessa (joskus enemmän, joskus vähemmän). Näin valmistuu noin kuudessa vuodessa, kelan tuet juoksee, työmäärä pysyy inhimillisenä ja ehtii tekemään muutakin jännää kuin opiskella. Eli kyllä minun kohdallani ainakin voi syyttää tavoitteenasetantaa, jossa se formaali koulutus ei ollut ainoa asia mitä yliopistoajaltani halusin!” Jori Jämsä, tekniikan alan opiskelija

Ehdotammekin, että lyhennettäisiin opintoajoista ainakin sen verran mitä jatkuva keskustelu opintoaikojen lyhentämisestä vie. On täysin järkevää katsoa koulutusohjelmia ja poistaa sieltä käsittämättömyyksiä, jotka vaikeuttavat opintoja, mutta on täysin järjetöntä hokea muodotonta opintojen nopeuttamista yksilöimättä kenen opintojen pitäisi nopeutua ja miksi.

 
Ps. Suomen ylioppilaskuntien liiton 78 tapaa pidentää työuria on edelleen hyvin ajankohtainen listaus:
http://www.syl.fi/2012/01/25/syl-yksi-ei-riita-tarjolla-78-tapaa-pidentaa-tyouria/

 

AYY:n koulutuspoliittinen sektori
Elli, Jimmy, Mikko ja Susanna