Archive for the ‘linjauksia’ Category

AYY:n uudet linjat

perjantai, lokakuu 26th, 2018

Viime viikolla edustajisto hyväksyi kokouksessaan ylioppilaskunnalle uuden poliittisen linjapaperin, joka ohjaa kaikkea AYY:n tekemää vaikuttamistyötä. Uudistuksen yhteydessä yhdeksän olemassaolevaa linjapaperidokumenttia yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi ja samalla linjoja päivitettiin tarjoamaan ratkaisuja nykyajan haasteisiin. Urakka oli melkoinen, ja hallitukselta kului 20 tuntia kokousaikaa ennen esityksen syntyä.

Tavoitteet eivät ole syntyneet yksissä aivoissa, vaan uudistuksen yhteydessä kuultiin monipuolisesti eri tahoja. Edustajiston, hallituksen ja asiantuntijoiden lisäksi mielipiteitään on päässyt lausumaan mm. AYY:n valiokunnat, puheenjohtajien neuvosto, kampusjaosto ja koulutuspoliittisen sektorin alumnit. Myös jäsenistöä kuultiin kesän aikana auki olleella avoimella kyselyllä. Jo pelkästään edustajistolta tuli 172 muutosesitystä. Syötteet olivat erinomaisia, ja niistä suuri osa löysi tiensä lopulliseen linjapaperiin.

Kokonaan uusia vaikuttamistavoitteita ovat mm. tietoyhteiskuntaan, taidepolitiikkaan ja yhdenvertaisuuteen liittyvät teemat. AYY kannattaa linjapaperinsa mukaan esimerkiksi taidealojen osaajien arvostuksen lisäämistä yhteiskunnassa, selkeitä käytäntöjä Aalto-yhteisössä tapahtuvaan häirintään puuttumiseen ja vapaita ohjelmistoja.

Aivan kaikki ei toki mennyt uusiksi. Ennallaan säilyi esimerkiksi AYY:n jo pitkään ajamat maksuttoman koulutuksen teemat: vain saavutettava ja tasa-arvoinen korkeakoulutus mahdollistaa yhteiskunnan parhaiden huippujen haarukoinnin sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Opiskelijan toimeentuloon liittyvät suuret linjat säilyivät myös ennallaan: AYY edelleen kannattaa opiskelijan toimeentulon rakentamista niin, että opiskelun ohella pystyy mielekkäästi kartuttamaan oman alan työkokemusta ja tuen taso on riittävä myös ilman ansiotuloja. Täydellisessä maailmassa kaikkien kansalaisten toimeentulo turvattaisiin perustulolla.

Linjapaperi ei tietenkään maagisesti itsestään muuta maailmaa. Nyt alkaa oikea työ, kun ylioppilaskunnan on vaikutettava Aaltoon, Espooseen ja muuhun yhteiskuntaan tehdäkseen linjoistaan totta.

Tuliterään linjapaperiin pääsee tutustumaan tästä.

Tapio Hautamäki
Hallituksen varapuheenjohtaja

Opintotahdin muutos vaatii kulttuurinmuutosta

torstai, maaliskuu 9th, 2017

Tämä blogi liittyy AYY:n 9.3.2017 julkaistuun kannanottoon opintojen sujuvuudesta.

Lukuvuonna 2015/2016 kaikista Aallossa läsnäolevista opiskelijoista 31,1 % teki vähintään 55 opintopistettä vuodessa. Kandivaiheen opiskelijoista, eli niistä joilla aloittamisesta on 0-2 vuotta, 44 % suoritti tuon määrän. Luku on opiskelijoiden kannalta ongelma, koska yliopisto-opinnot on mitoitettu viidelle vuodelle, eli suoritettavaksi noin 60 opintopisteen vauhtia ja opintotuki on myös mitoitettu tuolle ajalle. On vaikea uskoa, että vain alle puolet haluaisi opiskella viidessä vuodessa maisteriksi, jos tavoitevauhti olisi mahdollista saavuttaa. Tämä mantra opintojen pituudesta on vanha kela, sillä siitä on puhuttu jo 1800-luvun lopulta saakka, mutta koko ongelmaa ei liene tarpeen kiistää.

Yliopiston kannalta tämä on ongelma, koska 55 opintopisteen vauhtia opiskeleminen on yksi yliopistojen rahoituksen perusteista. 10 % yliopistojen rahoitusmallin mukaisesta perusrahoituksesta tulee tämän indikaattorin kautta. Indikaattori on otettu käyttöön yliopistojen rahoitusmalliin, koska sen kautta Opetus- ja kulttuuriministeriö pyrkii ohjaamaan yliopistoja pitämään huolta siitä, että opinnot on järjestetty hyvin ja laadukkaasti. Yliopistolaki velvoittaa yliopistoja järjestämään opinnot siten, että on mahdollista suorittaa viidessä vuodessa ja rahoitusmalli tukee tätä lain vaatimusta.

Yliopistojen rahoitus on ollut tiukoilla viimeiset pari vuotta, joten niistä jokainen pyrkii parantamaan opintojen sujuvuutta. On tosin hyvä huomata, että rahoitusmalli on nollasummapeliä: Jos yliopistot parantavat tulostaan, koko pottiin ei tule lisää rahaa, vaan se jaetaan vaan yliopistojen välillä suosien hyviä tuloksia saaneita. Aalto on valitettavasti jäänyt hieman jälkeen tällä indikaattorilla, vaikka pärjääkin muuten hyvin. Muut yliopistot ovat nostaneet nopeasti opiskelevien määrää enemmän kuin Aalto.

Yliopistoilla on hyvin tiedossa millaiset asiat tukevat tai haittaavat opintojen etenemistä. Esimerkiksi vuosina 2011-2014 Aaltokin oli mukana Kyky-projektissa, jossa tuotettiin suoraan materiaaliakin opiskeluinnon ja opiskelukyvyn parantamisesta, jotta opinnot olisivat sujuvia. Sen taustalla olleissa Campus Conexus ja opiskelukyky-hankkeissa, kuten myös useissa muissa tutkimuksissa ja selvityksissä, on selvitetty millaiset asiat tukevat opinnoissa edistymistä. Viime vuosina olemme myös saaneet käytännön esimerkkejä sekä Aallon sisältä että muista yliopistoista miten opintoja on saatu sujuvoitettua ilman, että opiskelijoiden tyytyväisyys opintoihin tai kuormitukseen kärsii. Uutta tietoa tulee koko ajan esimerkiksi kandipalautekyselystä, opiskelijoiden terveystutkimuksesta ja Aallon AllWell-hyvinvointikyselystä.

 

Syitä toivottua hitaammalle opiskelulle

 

Opiskelijoilla on erilaisia syitä opiskella hitaasti. Osa niistä on valintoja ja osa olosuhteista riippuvia. Niitä voi avata vaikkapa hieman yksinkertaistaen Elina Pekosen gradussaan käyttämän ryhmittelyn mukaisesti.

1. Vammat ja sairaudet

Fyysisen ja psyykkisen ympäristön esteettömyys sekä opiskelijoiden terveysongelmat ja mielenterveysongelmat ovat selkeästi yksi tekijä opintojen hidastumisessa. Tähän liittyvät esimerkiksi sisäilmaongelmien vuoksi hidastuvat opinnot. Aalto on ansiokkaasti panostanut esteettömyyteen ja kampuksen järjestelyt vaikuttavat varmasti pitkällä aikavälillä siihen, että erilaiset esteettömyysjärjestelyt hoituvat. Valitettavasti YTHS:n terveystutkimuksen mukaan noin kolmannes opiskelijoista oireilee psyykkisesti. Tähän voidaan tarttua paikallisesti mielenterveyttä tukevilla käytänteillä, mutta yliopistot voisivat myös tehdä töitä sen eteen, että psyykkiset ongelmat otettaisiin vakavasti kampuksella ja niiden ilmentyessä opintoihin tehtäisiin esteettömyyttä tukevia ratkaisuja.

2. Sosiaaliset ja kulttuuriset esteet

Kaikki eivät vieläkään koe olevansa yhtä tervetulleita yliopistoon. Esimerkiksi vähemmistötausta, ikä tai muu tekijä voi vaikuttaa siihen kokeeko olevansa osa porukkaa. Tällä on suuri merkitys, sillä opintoihin kiinnittyminen tapahtuu vahvasti sosiaalisen kanssakäymisen kautta, eikä sitä pääse syntymään, jos opinnoissa kokee jääneensä yksin. Monikulttuurisuuteen liittyvää työtä tehdään tälläkin hetkellä Aallon ja AYY:n yhteistyönä, mutta tällaisten esteiden purkamiseen vaaditaan tietoista toimintatapojen tarkastelua myös yksilötasolla.

Yksi merkittävä tekijä on myös oppilaitoksen tai opiskeluporukan oma kulttuuri. Ympärillä oleva henki voi joko tukea ajatusta tavoitetahdissa opiskelusta tai haitata sitä.

3. Oppimisvaikeudet

Todetut luki-vaikeudet tai muut koetut oppimisen ongelmat ovat osatekijä opintojen hidastumisessa. Useat tahot tarjoavat esimerkiksi vertaistukea ja esteettömyyden kautta voi saada myös järjestelyjä opintoihin, mutta tuen piiriin pääseminen voi olla välillä hankalaa. Opintopsykologien ja oppimisvaikeuksista tietävien opinto-ohjaajien aika on kortilla, ja todella suuri merkitys on opettajien tarkalla silmällä. Voidaan perustellusti kysyä kuinka hyvin yliopistojen opetushenkilökunta osaa ohjata oppimisvaikeuksista kärsiviä eteenpäin ja onko meillä tarpeeksi hyvä polku siitä eteenpäin.

4. Taloudelliset haasteet

Taloudelliset haasteet ovat erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla todellinen ongelma. Asumiseen menee pääkaupunkiseudulla keskimäärin 72,1 % yksin asuvan opiskelijan tuloista. Taloudellinen stressi on yhteydessä myös mielenterveyden ongelmiin ja jaksamisongelmiin. Opintotahtiin taloudelliset ongelmat vaikuttavat kahdesta suunnasta: Opintojen aikana on tehtävä töitä, jotta tulee taloudellisesti toimeen, mutta se uhkaa viivästyttää opintoja, jolloin opintukikuukaudet loppuvat. Opintotuen kannalta on erittäin tärkeää, että opintoja voi tehdä tasaista tahtia. Aallossa on yhtenäistetty käytäntöjä, mutta vieläkin valitettavasti esimerkiksi harjoittelun opintopistemäärät voivat jäädä alle opintotuen etenemisen minimin, eli 5 opintopistettä kuukaudessa.

5. Ajanhallinta ja muun elämän yhteensovittaminen opiskelun kanssa

Näihin ongelmiin yliopistot voivat tarttua jo suoremmin. Opintojen tukena kulkeva opiskelutaitojen opettaminen, orientaatiokurssit ja informaatio-ohjaus siitä, miten opintoihin olisi hyvä sitoutua, jotta niissä voi myös menestyä ovat konkreettisia keinoja. Vielä joitain vuosia sitten yliopistoilta kuului nurinaa, että kuuluuko tällainen ”kädestäpitäminen” heille, mutta se on onneksi vähentynyt, kun tieto keinoista ja näyttö niiden tehosta on levinnyt. Harmillisen harva opiskelija itsekään hahmottaa, miten tärkeää erityisesti alkuvaiheessa opintoja on kiinnittyä kunnolla ja priorisoida opintoja. Harmillisen harva opettaja myöskään rakentaa tietoisesti opetukseensa itsesäätelytaitoja tukevia elementtejä. Yliopistot ovat myös huonoja tukemaan opiskelijoiden ajankäytön suunnittelua. Opintoja on välillä mahdotonta suunnitella kuormittavuuksineen puolta vuotta pidemmälle, kolmen vuoden kandidaattiohjelmasta puhumattakaan.

6. Opetukseen ja opintojen ohjaukseen liittyvät esteet

Viimeisenä ovat tietysti itse opintoihin suoraan liittyvät hidasteet, ja näitähän olisi helppo luetella vaikka kuinka. AYY keräsi merkittävimpiä viime vuonna lausuntokierroksella ja keskusteluissa opintovastaavien kanssa. Kuormittavuus, aikataulut, ennustamattomat yhteisvaikutukset, joustamattomuus, kesäopintojen puute, harvoin pidettävät kurssit, kehnosti suunnitellut kurssit, opinto-ohjauksen satunnaisuus, koulujen välillä vaihtelevat käytännöt ja monet muut seikat on tuotu usein esiin, puhumattakaan tiedon löytämisen haasteista. On ilo sanoa, että koulutusohjelmissa asiat kehittyvät koko ajan parempaan suuntaan. Silti perusongelmia, kuten kohtuutonta kuormittuneisuuden kokemusta ilmenee edelleen. Olisi todella tärkeää tuoda esiin Aallon sisällä ja muualla tehtyjä toimivia uudistuksia. Esimerkiksi vuorovaikutteisuutta isoille luennoille rakentamalla digiavusteisesti tai muilla keinoilla on saatu ihan huimia oppimistuloksia ilman, että sisältöjä helpotetaan tai rimaa lasketaan, mikä tuntuu edelleen olevan joidenkin pelko.

 

Mitä tässä pitäisi tehdä?

 

Eri esteitä voidaan purkaa eri suunnista. Opintojen järjestelyihin liittyvää työtä tehdään koko ajan ja yliopistolla on velvollisuuskin edistää esteettömyyttä. Kaikkia helppoja kiviä ei ole vielä Aallossakaan käännetty. Tenttien tarkastusaika on edelleen neljä viikkoa ja roikkuvan kurssin suoritusmahdollisuus voi olla lukukauden päässä. Opintotuen määrälle tai asumisen kalleudelle on hankala tehdä mitään, joten jäljelle jää kiinnostavin, eli opiskelijoiden valinta opiskella joko tavoitetahtia tai hitaammin. Tämä valitettavan usein jätetään leijumaan ilmaan, tai ratkaisuna tarjotaan yksittäisiä toimenpiteitä, kuten stipendejä. Liian usein jäädään myös taivastelemaan opiskelijoiden pakenemista töihin kesken lukukauden, vaikka Aaltohan on juuri kuuluisa työelämäsuhteistaan. Myös työnantajia olisi syytä muistuttaa siitä, että opiskelijatyöntekijöiden pitäisi voida tehdä opintonsa töiden ohella kunnialla, jotta yhteistyö toimii.

Aallossa on kuulunut harmillisen vähän tutkimustietoon perustuvia puheenvuoroja siitä, miten opinnot voivat edistää sitoutumista ja motivaation syntymistä. Usein motivaatiosta puhutaan jonkinlaisena sisäsyntyisenä ominaisuutena, vaikka sitoutumista, sitkeyttä ja opiskelutaitoja voi synnyttää juurikin niillä opinnoilla itsellään. Keinot eivät ole poppaskonsteja, vaan hyvää opettamisen ja ohjauksen suunnittelua ja toteuttamista. Ketään opettajaa ei saa jättää tämän kanssa yksin. Aallossa onkin jatkuvasti tehty ja tehdään kehittämistä, kuten hyvinvointikyselyä ja sen perusteella toimenpiteitä sekä jatkuvaa pedagogiikkakoulutusta ja online-oppimismahdollisuuksin kehittämistä. Keskustelu junnaa vielä kuitenkin valitettavan paikallaan.

Ne yliopistot, jotka nyt menestyvät 55 op indikaattorilla Aaltoa paremmin ja ovat nostaneet tuloksiaan, ovat uudistaneet opetussuunnitelmien, akateemisen ohjauksen ja aikataulutuksen lisäksi myös sisäistä kulttuuriaan. On esimerkiksi selvästi viestitty, että nouseva rahoitus käytetään opintojen parantamiseen ja opiskelijoille on tarjottu hyvin henkilökohtaista ohjausta ja yhteydenottoja. Resurssit on käytetty systeemin parantamiseen, jotta jokaisella on ainakin mahdollisuus opiskella sitoutuneesti ja tavoitetahtia. Myös opiskelijat ovat tehneet osansa ja tsemppaavat toisiaan niissäkin kohdissa, kun tahti alkaa hiipua. Kulttuurinmuutos vie aikaa, niin opettajien kuin opiskelijoidenkin kohdalla, mutta elämä ei ole kilpajuoksu. Yliopistossa ollaan oppimassa, ei maksimoimassa rahoitusmalli-indikaattorien tuloksia, mutta mahdollisimman monelle pitää antaa mahdollisuus ymmärtää miten omaa oppimistakin tukee sitoutuminen tavoitteelliseen opiskelutahtiin. 

Lisätietoja:
Petteri Heliste, AYY:n hallituksen varapuheenjohtaja, edunvalvonnan koordinointi, petteri.heliste@ayy.fi, 050 520 9428
Susanna Koistinen, koulutuspoliittinen asiantuntija, susanna.koistinen@ayy.fi, 050 520 9438

Lähteitä:

Kuka saa ja kenelle annetaan? Opiskelijavalinta herättää tunteita

tiistai, tammikuu 31st, 2017

Opiskelijavalinnat ovat kuumentaneet tunteita opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän raportin ja siitä olleen lausuntokierroksen jälkeen. AYY lausui myös asiasta Aallolle ja hallituksemme päätti myös allekirjoittaa yhdessä Aallon lausunnon ministeriölle.

Raportin pääasiallinen ehdotus oli, että ylioppilaskokeiden tuloksia tulisi hyödyntää laajemmin opiskelijavalinnassa. Suomeksi sanottuna siis pääsykokeita tulisi vähentää ja suoraan papereilla sisään ottamista tulisi lisätä. Ministeriöllä on huoli suomalaisten hitaasta pääsystä korkea-asteelle.

  1. Suoraan lukiosta (ja ammattikoulusta) yliopistoon pääsee liian vähän ihmisiä. ”Vuoden 2015 uusista ylioppilaista joka kolmas, 32 %, jatkoi välittömästi tutkintotavoitteista opiskelua ylioppilaaksitulon jälkeen. Yliopistokoulutuksessa jatkoi 16 %, ammattikorkeakoulukoulutuksessa 11 % ja ammatillisessa koulutuksessa 5 %.” 75 % kuitenkin haki korkeakouluihin. (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2016/liitteet/okm37.pdf?lang=fi)
  2. Tämä on ongelma, koska se tarkoittaa välivuosia.
  3. Välivuodet tarkoittavat sitä, että ihminen ei ole haluamassaan elämäntilanteessa (=opiskelemassa), eikä valmistu reippaasti hyväksi veronmaksajaksi korkeakoulutettuun, matalammin koulutettua parempipalkkaiseen ammattiin. Korkeakoulutuksesta ulos jääminen tarkoittaa tilastollisesti suurempaa todennäköisyyttä muun muassa mataliin tuloihin ja terveysongelmiin. (Tästä voi lukea lisää esimerkiksi OECD:n Education at a glance –julkaisuista.)

Opiskelijavalinta on perinteisesti kuulunut yliopistojen autonomian piiriin, mutta ministeriö pyrkii ”pehmeiden” keinojen, eli yliopistojen kanssa tehtävien tulossopimusten kautta sitouttamaan yliopistoja toteuttamaan poliittisen tahdon mukaisia muutoksia.

On tietysti ikävää, että systeemissä moni jää ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Korkeakoulupaikat menevät helposti toista tutkinto-oikeutta hakeville niin kauan, kun sekä uudet että jo opiskelevat ovat samassa hakuväylässä, eivätkä voi siirtyä järjestelmän sisällä helpommin viemättä aloituspaikkoja.

Ministeriön raportissa oli kuitenkin useita valuvikoja. Työryhmä tarkasteli vain ylioppilastutkintoa tekeviä ja ottaa ammattikoulun mukaan vasta nyt jälkeenpäin tarkasteluun eri ryhmässä ja todella kireällä parin kuukauden aikataululla. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta on hyvin erikoista, että esimerkiksi tieto siitä, että matalista sosioekonomisista luokista tulevat hakeutuvat tyypillisemmin ensin ammattikouluun ja vasta myöhemmin korkeakoulutukseen, ei nouse esiin raportissa vahvemmin. Heitot siitä, että ammattikoulusta valmistuneet voisivat käydä tekemässä pääsykokeen sijaan osan lukion päättökokeista viittaa suoraan siihen, että ministeriö ei enää pidä lukiota ja ammattikoulua tasa-arvoisina jatko-opintokelpoisuuden antavina opintoina, kuten ne nyt on ajateltu. Vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon ja lukion sisältöjen itsenäiseen rooliin ei myöskään käsitellä tarpeeksi syvästi.

On toki monia hyviäkin asioita. Yliopistoja kannustetaan luopumaan pitkää valmistautumista vaativista kokeista (kuten monet ovatkin jo tehneet, aineistot ilmestyvät vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen), yhdenmukaistamaan taustapisteiden laskemista, siirtymään yhteisiin pääsykokeisiin alojen sisällä ja suunnittelemaan kokeet niin, että niissä pärjääminen ei vaadi valmennuskursseja.

Ylioppilaskokeiden hyödyntäminen on varmasti myös järkevää monissa tilanteissa. Jos voidaan näyttää, että samat ihmiset pääsevät sisään on pääsykoetta tai ei, ja pärjäävät opinnoissaan hyvin, pääsykokeen järjestäminen kaikille hakijoille on ajan ja vaivan hukkaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä väylää tulisi olla olemassa niille, jotka eivät teineinä tehtyjen valintojen vuoksi hae hyvillä papereilla.

Ministeriö on nyt ampumassa tykillä kärpästä. Raportissa itsessäänkin todetaan, että toimenpiteitä tulisi erityisesti kohdistaa hakupainealoille, eli niille, joihin ihmiset hakevat vuodesta toiseen nostaen sisäänpääsyriman melkein mahdottomaksi suoraan toiselta asteelta tuleville. Tämä tarkoittaa lähinnä lääketieteellistä, oikeustieteellistä ja osin kauppatieteellistä. Siihen kysymykseen, että miten näiden alojen hakijoita saataisiin houkuteltua muille kiinnostaville aloille välivuosia viettämästä, eli pääsykokeisiin valmistautumasta, ei sitten löydykään raportista vastausta.

Minä aloittaisin ehkä siitä, että laitettaisiin vihdoin kuntoon ne yliopistojen ja alojen väliset siirtymät sekä kesken opintojen että kandin jälkeen, että uudet aloituspaikat olisivat oikeasti niille, jotka ovat vasta pyrkimässä sisään korkeakoulutukseen.

AYY:n virallinen lausunto löytyy osoitteesta: https://ayy.fi/blog/2017/01/31/lausunto-ylioppilastutkinnon-paremmasta-hyodyntamisesta/

Suomen ylioppilaskuntien laajempi lausunto löytyy osoitteesta: https://syl.fi/syl-lausui-opetus-kulttuuriministeriolle-valmiina-valintoihin-ylioppilastutkinnon-parempi-hyodyntaminen-raportista/

Susanna Koistinen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

 

 

OLL:in liittari – se ainoa oikea urheilulaji

perjantai, marraskuu 13th, 2015

AYY osallistui tällä viikolla Opiskelijoiden Liikuntaliiton liittokokoukseen Espoon Nuuksiossa. Kolmihenkinen delegaatio keskusteli työryhmissä mm. taloudesta, yhdenvertaisuudesta ja strategiasta vuosille 2016-2020 (kokousmateriaalit). AYY suhtautui jo lausuntokierroksella kriittisesti esitettyihin leikkaustoimenpiteisiin talouden tasapainottamiseksi, mutta liittokokouksen suuri sali ei jakanut huoltamme esimerkiksi mahdollisesta toisen varapuheenjohtajan poistamisesta vuonna 2017. Mahdollisesti AYY:n huoli on turha – esimerkiksi valtionavun voidaan varovaisesti toivoa kasvavan ensi vuonna. Lisäksi OLL:llä on kiitettävän tuoreita ajatuksia yritysyhteistyön parantamisesta.

Tänä vuonna liitto on saanut paljon aikaan. Liikkuva koulu -hankkeen laajentamista korkea-asteelle on viety menestyksekkäästi eteenpäin. Liikunnan positiivinen merkitys esimerkiksi työkyvylle ei varmasti ole kellekään uutta, mutta valtion saaminen mukaan matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksien luomiseen olisi ehdoton erävoitto. AYY on myös saanut OLL:ltä apua liiton käynnistämän liikuntatutoroinnin kanssa, kun AYY:n ja KY:n toimijoita osallistui toukokuussa kansalliseen liikuntatutorpäivään ideoimaan toimintaa ja jakamaan hyviä käytänteitä. Tätä toimintaa jatketaan onneksi myös tulevaisuudessa!

Liittareiden kuumimmat perunat liittyvät usein henkilövalintoihin. Esimerkiksi Suomen Ylioppilaskuntien liiton hallitukseen verrattuna OLL:ssä on huomattavasti vähemmän hallituspaikkoja tarjolla, mutta valinnat eivät todellakaan ole sen helpompia. Liittokokouksen valistuneen äänestyksen jälkeen puheenjohtaja kuitenkin saatiin valittua, ja vuonna 2016 kansallista opiskelijaliikuntavaikuttamista ohjaa Bennie Wardi. Bennie on toiminut tänä vuonna liiton varapuheenjohtajana, ja pääseekin varmasti välittömästä ajamaan eteenpäin yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoista liikuntaedunvalvontaa ensi vuonna. Jos niistä ”hyvistä tyypeistä” puhutaan, niin tässä on kyllä yksi sellainen. Emme laske miinukseksi edes haluttomuutta lähteä pelaamaan jallupöllöä, joka on muuten hektisimmillään oikein hyvää matalan kynnyksen liikuntaa.

-Rosa

HUOM! Kuva ei anna todenmukaista kuvaa delegaation äänestyskäyttäytymisestä.

HUOM! Kuva ei anna todenmukaista kuvaa delegaation äänestyskäyttäytymisestä.

Lukukausimaksut silkkaa kryptoniittia

perjantai, lokakuu 23rd, 2015

Sipilän hallitus toi eduskunnalle melkein identtisen esityksen lukukausimaksuista EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille kuin edellinen hallitus yritti. Edellisellä kerralla lakiesitys ei koskaan päätynyt eduskunnan käsittelyyn, koska hallitus ei päässyt asiasta yhteisymmärrykseen, mutta nyt Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset ovat löytäneet yhteisen sävelen kansainvälisten opiskelijoiden pään menoksi. Nyt hallitus esittää pakollisia, vähintään 1500 euron lukuvuosimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille.

AYY on aiemmin ottanut kantaa lukukausimaksuja vastaan esimerkiksi avaamalla miten huonoja perustelut maksuille ovat, kertomalla Aallon lukukausimaksukokeilun tuloksista ja kritisoimalla muidenkin kuin hallituksen huonoja ideoita lukukausimaksujen ulottamisesta kaikille. Lienee kuitenkin paikallaan vielä kerran vääntää rautalangasta miksi juuri Aalto-yliopistossa lukukausimaksut olisivat pirun huono idea.

1. Lukukausimaksut ovat kryptoniittia kansainvälisyydelle.

Aallon tavoite on olla aidosti kansainvälinen yliopistoyhteisö ja rakentaa suomalaisen yhteiskunnan kansainvälisyyttä. Ulkomaisten opiskelijoiden määrän väistämätön vähentyminen ja jäljelle jäävien todennäköinen keskittyminen tiettyihin, tehokkaasti markkinoitavissa oleviin ohjelmiin, näivettää kampustemme kansainvälisyyttä. Let’s face it, me olemme aika yksin täällä pohjolassa. Miten voimme pärjätä kansainvälisessä tutkimus- ja työelämässä, jos emme pääse sitä harjoittelemaan? Neljän kuukauden vaihtojakso ei korvaa sitä, että työskentelee rinta rinnan eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten kanssa koko opiskeluaikansa. Nykyaikainen, kansainvälinen yhteisö ei saa olla vain harvojen etuoikeus.

2. Eikös sitä byrokratiaa pitänyt purkaa?

Lukukausimaksujen käyttöönotto varmasti vähentäisi hakemusten määrää. Tämän tehnee kuitenkin jo vuonna 2016 voimaan astuva 100 euron hakijamaksu muualla kuin EU/ETA-alueella aiemman koulutuksensa suorittaneille. Ruotsissa samanaikainen hakijamaksujen ja lukukausimaksujen käyttöönotto vuonna 2011 lukeutuu ruotsalaisten asiantuntijoiden mukaan kategoriaan huonosti harkitut uudistukset ja johti hakijamäärän tippumiseen 80 prosentilla. Byrokratia ei maksujen käyttöönotolla vähene vaan lisääntyy, koska lukukausimaksut vaativat hallituksen esityksen mukaan parikseen stipendejä. Tämä olisi Suomessa täysin uutta ja tulisi nykyisen hallinnon päälle.

Stipendijärjestelmän pyörittäminen ei ole ilmaista, ja lukukausimaksukokeilu, vaikka huono olikin, osoitti, että todennäköisyys ottaa opiskelupaikka vastaan korreloi hyvin vahvasti stipendin suuruuden kanssa. Jonkun täytyy siis käyttää aikaansa siihen, että hakemuksia käsitellään, rahastoja pyöritetään, kriteerejä hiotaan ja stipendien sisältöjä pohditaan. Huippulahjakkaiden stipendit maailmalla sisältävät usein muutakin kuin pelkät opinnot. Aallon lukukausimaksukokeilussa parhaassa stipendikategoriassa stipendi korvasi lukukausimaksut sekä 8000 euroa elinkustannuksia. Jotenkin vaikea uskoa, että suomalaiset yliopistot olisivat innokkaita maksamaan yhteiskunnan varoilla vuokria ulkomaisille opiskelijoille. Ja vaikka olisivatkin, jokunen veronmaksaja voisi siitä ärähtää.

3. Lukukausimaksut ovat huonoa bisnestä.

Pienenevä opiskelijamäärä, hallinnolliset kulut, stipendit, markkinointikulut ja muut lieveilmiöt tekevät lukukausimaksujen perimisestä melko kallista puuhaa. Realistisesti ajatellen lukukausimaksuilla pystyttäisiin kattamaan vain murto-osa koulutuksen hinnasta. Ei ole mitään vihjeitä siitä, että maailmalla olisi innokas joukko ihmisiä, jotka haluaisivat maksaa suomalaisesta kauppatieteen maisterin tutkinnosta 40 000 euroa. On mietittävä erittäin tarkkaan missä menee raja, että vaiva on suurempi kuin hyöty. Vielä erityisesti sen vuoksi, että työllistyessään Suomeen kansainvälinen osaaja maksaa progressiivisen verotuksemme kautta tutkintonsa useita kertoa työuransa aikana. Hallituksen esityksessä todetaan, että kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden kansantaloudelle tuomia hyötyjä ei ole Suomessa vielä kattavasti arvioitu. Vastaavia tutkimuksia on kuitenkin tehty esim. Saksassa, missä lopputulema oli, että jos 30 % ilmaisen tutkinnon suorittaneista kansainvälisistä opiskelijoista jää Saksaan töihin, ollaan plussan puolella. Lukukausimaksuista luopunut ja avoimesti kansainvälisiin osaajiin suhtautuvilla työmarkkinoilla varustettu Saksa onkin tutkimuksissa nousemassa kv-opiskelijoiden suosikkikohteeksi.

Lukukausimaksuista puhuttaessa heilutetaan myös koulutusvientikorttia. Yliopistot eivät kuitenkaan saa julkisrahoitteisina toimijoina kilpailla yritysten kanssa eivätkä käyttää heille annettua rahoitusta sen kaltaiseen toimintaan. Se lienee ihan fiksu sääntö, sillä millään muillakaan sektoreilla ei yleensä toivota julkisen talouden kilpailevan yksityisten palveluntuottajien kanssa. Siksi koulutusvientiä tehdään usein yliopistojen perustamien yritysten kautta. Yritykset eivät kuitenkaan voi myöntää yliopistotutkintoja kuin tilauskoulutuksen kautta. Tutkintonimikkeet ovat tarkasti säädeltyjä, jotta niiden laatuun ja oikeudellisuuteen voi todella luottaa. Koulutusvientiin soveltuvat tuotteina paremmin laajemmat koulutusprojektit (kuten opettajien kouluttaminen Lähi-Idässä) tai tarkat erikoistutkinnot (metsäkoneenkuljettajat Perussa, rehtoriopinnot Kiinassa) kuin tutkinnot itsessään. Tätä vientiä tehdään jo eikä lakimuutos liity niihin mitenkään.

4. Onko tämä nyt mitenkään reilua?

Aallon perusarvoja ovat eettisyys, avoimuus ja tasa-arvo. Hyvin samanlaisia arvoja löytyy kaikkien yliopistojen taustalta. Hallitus on tuomassa esitystä, joka asettaa eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset eri asemaan toisensa kanssa. Lisäksi lukukausimaksut itsessään vaikuttavat hyvin eri tavoin eri sosioekonomisesta taustasta tuleviin ihmisiin. Hallitus pakottaisi yliopistot toimimaan vastoin niiden omia arvoja, joita on pidetty ainakin tähän asti tärkeinä myös koko Suomen valtiossa.

 

Susanna Koistinen, koulutuspoliittinen asiantuntija
Milla Ovaska, kansainvälisten asioiden asiantuntija

Onko Otaniemessä tilaa uudelle opiskelijakeskukselle? – Ylioppilaskunnan puheenvuoro lukuvuoden avajaisissa 4.9.

maanantai, syyskuu 10th, 2012

Lukuvuoden avajaisten 4.9.2012 ylioppilaskunnan puheenvuoro,

Tämäpä saattoi olla kevään viimeinen puheeni. Avauksessa puskin vauhtia opetuksen kehittämiseen ja ehdotan uuden opiskelijakeskuksen rakentamista Otaniemen kasvua tukemaan. Jännittäviä asioita siis!

– Voitto, PJ

____________________________________________

Arvoisa rehtori Tuula,  ministeri, hyvät  kutsuvieraat , professorit ja muu akateeminen yhteisö, kära studentär,

 

In five years’ time we have changed the landscape of higher education in Finland. We have shaken the formation and governance of our university, created a bustling startup community and breathed new cultural air to where such air had been still for a long time. We’ve also set goals and a vision of an uniquely competitive world class university and are running towards it.

 

Oppimisen ja opetuksen laadun toivoisin kuitenkin vielä muuttuvan.  Yhä edelleen kirjoitan lähes kaikki tenttivastaukseni käsin ja koen häpeää itseäni ja tenttaajaani kohtaan, joka joutuu tulkitsemaan karkean työni, vain koska suurimman osan kaikesta ajastani luokkahuoneen ulkopuolella satun käyttämään muita laitteita tiedon esittämiseen, kuin kunniakasta lyijykynää.

 

Technology is so common outside the class room that each step inside the university feels like disconnecting from the world. Now we’ve all heard concepts of new teaching, even so called teaching revolutions and technology is just a small part of them. Let me try to put what’s really needed in a nutshell.  About what we should require from our teaching.

 

We all carry a phone, so take it out. Just raise it high so I can see. Now most phones also carry a camera.  Just take out the camera and take a picture of this moment. This very special moment. All done? Now share it. Type out your feelings, where you are etc.  Just like that.

 

What just happened? A few things. First we all had access to the technology, second we created something of value,  something exciting, and third we shared it to benefit others who are not here and most of us felt good doing it.  Last and most importantly we reflected on it, which is what I’m doing now.  This kind of moment almost never happens inside the university and I believe we should all be well ashamed of it.

 

Kaikissa  sadoissa kuvissamme esiintyi myös tila. Tilan merkitystä ei voi unohtaa, sillä se lähtökohtaisesti kertoo meistä ja elämästämme. Aallon vision toteuttamiseksi olemme lähellä luodaksemme tiekartan kohti Aaltokaupunkia. Tulevaisuuden taloudellisesti, kulttuurillisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävää kaupunkikeskusta.

 

För ett drygt år sedan tog vi det första steget på den här vägen. Beslutet att placera universitetet i Otnäs, att bygga nytt, reparera gammalt och konsolidering av befintliga byggnader är betydelsefult. Men förrän vi är färdiga, måste vi komma på vad vi på riktigt vill använda våra utrymmen till. Snart är Otnäs en lekplats, inte endast för teknik, men även för konst och ekonomi, ett ställe att öröva gränser på och ett sätt att göra nytt.

 

Suomalaisesta kankeasta virastokulttuurista on luovuttava, ja tilat avattava aidolle tekemiselle ja kanssakäynnille. Elävä Otaniemi syntyy vain tekemällä, ja tekemistä edeltämään tarvitaan aitoa sitoutumista ja omistajuuden tunnetta. Tarvitaan myös uusia avauksia.

 

Vuonna 1870 valmistui talo suolle Helsingin keskustan laidalle. Nyt tämän talon vierestä kulkee Mannerheimintie. Vanha ylioppilastalo on palvellut Suomen tulevaisuuden kohtauspaikkana satoja vuosia. Vanha Poli, Dipoli, KY-talo, Uusi ylioppilastalo kaikki seisovat paikallaan todisteena rakentaneidensa opiskelijoiden unelmista ja elämästä. Otaniemen kasvaessa ja tiivistyessä eläväksi keskukseksi en voi nähdä toista aikaa, tarvetta ja paikkaa historiassa uudelle,  Aallon opiskelijakeskuksen ja ylioppilastalon rakentamiselle toimimaan tulevien sukupolvien kohtaamispisteenä ja  kasvualustana.

 

Edessä on talkoot opiskelijayhteisön hyväksi, ja näihin talkoisiin tarvitaan koko yliopistoa ja akateemista yhteisöä, elinkeinoelämää ja muuta yhteiskuntaa. Endast genom att skapa ett äkta centrum för gemenskap, från studerande till studerande, kan vi garantera ett utrymme för framtiden där åtgärder händer på användarens villkor. And make sure that the fruits of new student initiatives and actions have a place to call home in the future.

 

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan puolesta hyvää tulevaa lukuvuotta ja onnea muutokseen.

Tekniikan ja kauppatieteen kanditutkintojen ajallinen rakenne

perjantai, kesäkuu 1st, 2012

Teesitiivistelmä:

  1. Perusopinnot ja pääainekurssit (sekä kauppiksella menetelmäopinnot) voitava suorittaa kahdessa lukuvuodessa.
  2. Sivuaine voitava suorittaa yhdessä lukuvuodessa.
  3. Vaihto voitava lukea sivuaineeksi.
  4. Pääosan kursseista oltava yhden periodin mittaisia.

Rakenteita ja haasteita

Aallon kauppakorkeakoulussa ja tekniikan korkeakouluissa kandidaattiohjelmien uudistukset etenevät ja tulevat käytäntöön syksystä 2013 alkaen. Tutkintorakenteet on saatu jo kasaan ja ne ovat seuraavanlaiset:

Tekniikan korkeakoulujen kanditutkinnon rakenne:
65-70op perusopinnot
55-50op pääainekurssit
10op kandityö
20-25op sivuaine
30-25op vapaat

Kauppatieteen kanditutkinnon rakenne:
60op perusopinnot
12op menetelmäopinnot
18op kieliopinnot
24op pääainekurssit
12op kandityö + 6op capstone-kurssi
24-30op sivuaine
24-18op vapaat

Selkeät paketit, vaan miten nämä opinnot jaettaisiin sujuvasti kolmelle vuodelle? Meillä on muutama haaste ratkaistavaksi:

  1. Mahdollistetaan kandiksi valmistuminen kolmessa vuodessa.
  2. Tasainen kuormitus koko opiskeluajalle.
  3. Kurssit eivät saa mennä päällekkäin.
  4. Vaihto ei saa hidastaa valmistumista.
  5. Kurssien muodostettava helposti hallittavan johdonmukaisen kokonaisuuden.

Yksinkertaisuudessaan nämä haasteet ratkeavat keskitetyllä opetuksen suunnittelulla ja hyvällä opintojen ohjauksella.

Helpommin sanottu kuin tehty

Kauppatieteissä tuntuvat asiat olevan nykyisellään verraten hyvin. Tekniikan puolella löytyy vaihtelua laidasta laitaan. Ei ole erityisen poikkeuksellista, että opiskelija joutuu lukemaan saman aiheen esitieto- ja syventävää kurssia yhtä aikaa, jos tähtäimessä on vaihtoon lähtö ja kandidaatin tutkinnon suorittaminen kolmessa vuodessa. Kurssit eivät jakaannu tasaisesti, jolloin suoritettavaa yhden lukukauden aikana saattaa olla reilusti yli 30 op.

Hyvin yleistä on, että kurssien opetus järjestetään päällekkäisinä ajankohtina – pääsääntöisesti tiistaisin ja torstaisin klo 10–14.  Perusopinnot ja pääainekurssit loksatavat yleensä hyvin yhteen, mutta auta armias, kun palapeliin pitää sovittaa vielä sivuaine- ja vapaavalinnaiset kurssit. Puhumattakaan paikan löytämisestä opiskelijavaihdolle.

Asiaa eivät helpota myöskään 3op puolen vuoden kurssit. Ne ovat siitä käteviä, että niitä mahtuu opiskelijan tutkintoon monta ja niihin on helppo sisällyttää paljon kuormaa, kun kurssia on kuitenkin puoli vuotta aikaa opiskella. Onko ihme, jos opiskelijoilla on vaikeuksia hallita aikaansa, kun opiskelee kymmentä päällekkäistä ylikuormittavaa kurssia kerrallaan, jotka ovat toistensa esitietokursseja?

Nykyisellään tekniikan korkeakouluissa tulee kandivaiheessa ns. matikkatyrmäys, kun kaikilla on ensimmäisenä vuotena väh. 20op matematiikkaa. Tämän uskotaan heikentävän opiskelijoiden motivaatiota ja siten hidastavan valmistumista. Paras motivaatio matematiikan opiskeluun löytynee silloin, kun opiskelija hahmottaa matematiikan yhteyden alaidentiteettiinsä. (Tietysti myös hyvällä oppimiskeskseisellä opetuksella on osansa.) Matematiikkatyrmäykseen onkin Aallossa jo puututtu hyvällä patenttiratkaisulla: jaetaan matematiikan opetus pitkin viisivuotista opiskelurupeamaa ja opetetaan matematiikkaa silloin, kun sitä eniten tarvitsee.

AYY:n koulutuspoliittinen sektori ratkaisee ongelmasi

Perusopinnot ja pääainekurssit (sekä kauppiksella menetelmäopinnot) on voitava suorittaa kahdessa lukuvuodessa. Kandiohjelma voi tällöin suunnitella kahdesta ensimmäisestä vuodesta helposti hallittavan johdonmukaisen paketin, jossa on tasainen kuormitus, eikä kurssipäällekkäisyyksiä ole.

Jokaiselle opiskelijalle pitäisi siis tarjota mahdollisuus suorittaa perus- ja pääainekurssit kahdessa vuodessa. Vähemmän yllättäen opiskelijat ovat yksilöitä, joilla on erilaisia tarpeita: yksi saattaa olla yksinhuoltaja, kun taas toinen haluaa aloittaa venäjän opinnot ensimmäisenä syksynä. Tarve erilaisilla opintopoluille on siis tärkeä ottaa huomioon.

Sivuaine on voitava suorittaa yhdessä lukuvuodessa. Kun perusopinnot ja pääaine ovat takanapäin, jää sivuaine kolmannelle vuodelle ainoaksi vähemmän joustavaksi kokonaisuudeksi. Muut kolmannen vuoden opinnot ovatkin suunniteltavissa sivuaineen ehdoilla.

Kolmas vuosi voi tarjota hyvän sauman myös lukukauden mittaiselle vaihdolle. Vaihto on voitava lukea sivuaineeksi. On merkittävästi kätevämpää, että opiskelija voi lukea vaihdon sivuaineeksi kuin että vaihdon vuoksi hän joutuisi käymään läpi hyväksilukumenettelyt tai sovittamaan sivuaineensa samalle puolelle vuodelle kandinsa kanssa. Parhaimmillaan kumppanuusyliopistojen kanssa voidaan yhdessä kehittää paikallisia opintoja täydentäviä sivuainekokonaisuuksia.

Pääosan kursseista on oltava yhden periodin mittaisia. Opiskelijan (etenkin kaltaiseni putkiaivon) on sitä helpompi keskittyä opintoihin, mitä vähemmän kursseja hänellä on menossa samanaikaisesti. Jos kurssit ovat lähtökohtaisesti yhden periodin mittaisia, ei niitä helposti satu edes viittä kerrallaan. Samalla opiskelijan tentti- ja DL-kuormaa jaettaisiin tasaisemmin koko vuodelle II- ja IV-periodien tenttijaksojen sijaan.

Näillä eväillä voitaisiin tekniikan ja kauppatieteen kandiopintoja sujuvoittaa. Mainitsemani ajatukset eivät ole erityisen mullistavia. Tällainen järjestely on jo olemassa Suomen onnellisimmilla kauppatieteen kandiopiskelijoilla, Aalto ECON:n Mikkelin kampuksen kansainvälisen liiketoiminnan kandiohjelmassa. Kauppis on muutenkin asian suhteen verrattaen hyvä mesta.

Miltäpä tällainen järjestely vaikuttaisi? Voisiko samantyyppisiä järjestelyitä soveltaa ARTS:n kandiohjelmissa? Jaa ajatuksesi kommenteissa tai AYY:n koulutuspoliittisessa yhteisössä.

Juho Salmi
juho.salmi@ayy.fi
+358 40 537 7012
hallituksen jäsen, koulutuspolitiikka
styrelsemedlem, högskolepolitik
Member of the Board, Academic Affairs and Education Policy