Archive for the ‘Culture & Community’ Category

Aalto-yhteisön voimavara on monesta eri taustasta tulevat ihmiset

torstai, joulukuu 13th, 2018

Opiskelijayhteisöt ovat aina olleet minulle tärkeitä ja niiden merkitys opiskelijoiden elämässä on suuri. Ne ovat olleet paikkoja, joissa kasvaa ihmisenä, oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin sekä kokea ainutlaatuista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämän syksyn aikana olen saanut tutustua Aalto-yhteisöön yhteisörakenneprojektin tiimoilta. Olen syventynyt siihen, miten tämä yhteisö on muodostunut, millaiset rakenteet sitä kannattelevat nyt ja ennen kaikkea millaiset ihmiset tekevät Aalto-yhteisöstä juuri niin ainutlaatuisen kuin se on. On ollut suuri ilo ja kunnia kohdata Aalto-yhteisön jäseniä, oppia heiltä uutta ja olla koko syksyn ajan tekemässä tärkeää työtä tämän yhteisön parissa.

Olen kohdannut kymmenittäin vapaaehtoisia, yhdistystoimijoita, edustajiston jäseniä ja alumneja sekä kuullut paljon siitä, miten tärkeä ja ainutlaatuinen Aalto-yhteisö on sekä miten paljon se ihmisille merkitsee. Samalla olen myös kuullut niistä haasteista, joita yhteisössä koetaan ja joihin yhteisörakenneprojektilla toivotaan ratkaisua. Suurimpina haasteina tekemieni kyselyiden, haastatteluiden ja keskusteluiden pohjalta ovat nousseet eriarvoisuuden kokemukset yhteisössä, vapaaehtoiskentän rakenteeseen liittyvät epäloogisuudet sekä yhdistysluokittelun riittämättömyys.

Tavoitteenani on ollut osallistaa mahdollisimman paljon yhteisön jäseniä ja minut on syksyn aikana yllättänyt positiivisesti ihmisten rohkeus puhua ääneen vaikeistakin asioista, niin ennakkoluuloista kuin eriarvoisuuden kokemuksistakin. Olen erityisen kiitollinen siitä, että asioista on uskallettu keskustella eri tilaisuuksissa rakentavasti ja rehellisesti.

Aalto-yhteisö on mielestäni ainutlaatuinen, sillä se tuo yhteen erilaisia opiskelijakulttuureja, joilla on omat hienot perinteensä ja tärkeät tapahtumansa. Yhteisön jäsenten kanssa keskustellessa olen havainnut, että monet eivät tiedä tarpeeksi toisten kulttuureista, mutta halua tutustua toisiin ihmisiin ja kulttuureihin löytyy kaikilta. Samaan aikaan halutaan sekä luoda yhteistä kulttuuria että pitää kiinni oman kulttuurin ainutlaatuisista piirteistä ja tuoda niitä esiin, mutta ehkä aidosti eri kulttuureja ja ihmisiä yhteentuovia paikkoja ei ole vielä tarpeeksi.

Ensi kevät on erityistä aikaa Aalto-yhteisölle, sillä silloin myös kauppatieteiden maisteriopiskelijat muuttavat samalle kampukselle Otaniemeen. Aalto-yliopiston opiskelijoita opiskelee sen jälkeen vain Otaniemen ja Mikkelin kampuksilla. Iso yhteinen kampus suurimmalle osalle opiskelijoista ja yhteisörakenneprojektin ratkaisut tulevat muovaamaan yhteisöä entistäkin yhtenäisempään suuntaa. Projekti on edennyt syksyn mittaan vauhdikkaasti, mutta paljon on vielä tehtävää ja siksi työni yhteisörakenteiden parissa jatkuu myös keväällä.

Aalto-yhteisön ehdoton voimavara on monesta eri taustasta tulevat ihmiset, jotka haluavat omalla ainutlaatuisella tavallaan olla luomassa Aalto-yhteisöä. Ihmiset, jotka haluavat aktiivisesti kehittää omaa yhteisöään, keksivät jatkuvasti uusia ideoita sekä tarttuvat toimeen niiden toteuttamiseksi. Olen innoissani siitä, että pääsen jatkamaan tätä projektia näiden ihmisten kanssa ja olla osana kehittämässä tätä yhteisöä.

Teksti: Elina Nieminen

Elina Nieminen. Kuva: Aino Korpinen

Projektin etenemiseen tähän asti voit tutustua täällä (suomeksi): (https://inside.ayy.fi/pages/viewpage.action?pageId=40468584&preview=/40468584/40468608/2018_11_L13_yhteis%C3%B6rakenneprojekti_ratkaisuvaihtoehdot_taustamuistio.pdf )

Yhteisörakenneprojektin tavoitteena on kyselyiden, haastattelujen ja keskustelujen avulla selvittää, miten ylioppilaskunnan ja sen piirissä toimivien yhdistysten yhteistyötä ja Aalto-yhteisön rakenteita voisi kehittää siten, että lopputuloksena olisi entistä yhtenäisempi opiskelijayhteisö, jossa eri korkeakoulujen opiskelijat otetaan entistä paremmin samanarvoisina huomioon. Yhteisörakenneprojekti starttasi elokuun alussa ja jatkuu kevääseen.

 

Kulttuuri on taidetta, elämyksiä ja ainutkertaisia kokemuksia

perjantai, joulukuu 7th, 2018

Tervetuloa Espooseen artsilaiset ja pian myös kauppakorkeakoulun maisteri- ja jatko-opiskelijat.

Ryhmänne tulee varmasti sopeutumaan hyvin monikulttuuriseen kaupunkiimme. Espoossa voi kuulla jo nyt puhuttavan kaikkiaan 122 eri kieltä, ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua joka kolmas vastaantulija puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Meidän onkin jatkuvasti opiskeltava asukkaidemme ja asiakkaidemme tarpeita sekä kehitettävä palveluita monimuotoisuutta ja tulevaisuutta ajatellen. Espoolla on pitkät perinteet kumppanuuksien kautta toteutettaviin palveluihin. Yhteistyön ja kumppaneiden kanssa toteutetaan myös iso osa kaupungin kulttuuripalveluista.

KulttuuriEspoo 2030 on kaupunginvaltuuston hyväksymä ohjelma, jossa linjataan kaupungin tekemistä ja tavoitteita kulttuurin ja taiteen kautta. Ohjelman visio: ”Vuonna 2030 Espoo on luova ja rohkea kulttuurikaupunki, joka tukee kestävää elämäntapaa. Eri sektoreiden välinen yhteistyö toimii ja kaupunki menestyy kokeilevalla ja uteliaalla asenteella. Kulttuuri ja taide ovat läsnä kaupungin hengessä, asukkaiden arjessa, fyysisessä kaupunkiympäristössä ja espoolaisessa identiteetissä”.

Meille kulttuuri on taidetta, elämyksiä ja ainutkertaisia kokemuksia. Se on yhdessä oppimista, vaikeiden asioiden käsittelyä ja historiaa. Haluamme edistää kulttuurin ja taiteen saavutettavuutta kaikille asukkaille, sillä uskomme, että kulttuuri lisää hyvinvointia ja luo turvallisuutta sekä edistää yhteisöllisyyttä. Kulttuurin ja taiteen tulee olla läsnä niin arjessa kuin juhlassakin.

AYY:n uudet poliittiset linjaukset antavat kuvan aktiivisesta, rohkeasta ja älykkäästä toimijasta. Otaniemessä tarvitaankin energistä paikallista otetta alueen elävöittämiseksi, ja sen uuden identiteetin kehittämiseksi. Uskon, että AYY ja sen jäsenet voisivat myös tuoda oman tärkeän lisän espoolaiseen kaupunkikulttuuriin laajemminkin. Mitä jos yhdessä kehittäisimme yliopistokaupunki Espoota ja meidän kaikkien tulevaisuutta?

Espoo on paljon muutakin kuin Otaniemi. Se koostuu viidestä kaupunkikeskuksesta, jotka kaikki ovat keskisuuren suomalaisen kaupungin kokoisia. Tunnetuin on varmasti Otaniemen vieressä oleva Tapiola, mutta myös Leppävaaraan, Espoonlahteen, Matinkylään ja Espoon keskukseen kannattaa uskaltautua vierailemaan. Kaikilla keskuksilla on oma identiteetti ja niiden jatkuva kehittäminen tapahtuu yhdessä asukkaiden kanssa.

Sukeltakaa rohkeasti Espooseen ja käykää tutustumassa Karakallion ulkotaidealueeseen tai Ison Omenan monipuoliseen kirjastoon ja palvelutoriin. Tai menkää Sellosaliin kuuntelemaan poppia. Kun kesä tulee, hypätkää saaristoveneeseen ja käykää upouudessa Pentalan saaristomuseossa tutustumassa luontoon, lampaisiin ja saaristoelämään.

Olkaa kuin kotonanne ja kotiutukaa Espoossa.

 

Susanna Tommila

Kulttuurijohtaja, Espoon kaupunki

Juhlakansa tekee Maskeradista taidetta

maanantai, lokakuu 1st, 2018

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Lokakuussa TOKYO ry kertoo Maskerad-vuosijuhlien taiteellisesta historiasta ja nykyhetkestä.

Maskerad-juhlakansaa vuoden 2016 Knights of Hearts -teemaisista juhlista

Maskerad on TOKYOn, eli Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun opiskelijoiden, vuosijuhlat.

Toisin kuin tavanomaisemmat vuosijuhlat, Maskerad ei ole akateeminen pöytäjuhla vaan naamiaisbileet, joihin kaikki aaltolaiset ovat lämpimästi tervetulleita. Tänä vuonna Maskerad järjestetään lauantaina 27.10. Teurastamon Kellohallissa teemalla FairytaleForestFire.

Maskerad-perinne juontaa juurensa 1900-luvun alkuun. Tällöin naamiaiset tunnettiin, oppilaitoksemme silloisen sijainnin mukaan, nimellä Ateneum Maskerad. Huhun mukaan perinne katkesi 1950-luvulla siihen, että juhlakansa olisi vuosien saatossa onnistunut hankkimaan Maskeradille porttikiellon jokaiseen Helsingin ravintolaan.

2000-luvun alussa TOKYO päätti herättää Maskeradit taas henkiin. Koulumme uuden osoitteen myötä Ateneum Maskeradista tuli Arabia Maskerad ja juhlille alettiin keksiä vuosittain vaihtuva teema.

Tänä vuonna on Maskeradin nimestä on tiputettu pois Arabia-etuliite ikään kuin symbolina sille, että olemme viimein jättäneet Arabian kampuksen taaksemme. Ken tietää, ehkä ensi vuonna Maskerad saa jo uuden etuliitteen.

Vuonna 2011 julittiin Retro Sci-fi -teemalla

Maskeradin teemat pyritään pitämään aina ajankohtaisina joko suhteessa opiskelijajärjestöömme tai ympäröivään maailmaan. Esimerkiksi TOKYOn viimeistä vuotta itsenäisenä ylioppilaskuntana juhlittiin Vive L’Art – Eläköön taide! -teemaisilla Maskeradeilla.

Tämän vuoden teeman, FairytaleForestFire, saa jokainen tulkita kuten itse parhaaksi näkee. Meillä teema on saanut inspiraationsa ilmastonmuutoksesta. Tänä vuonna kaikkia on puhuttanut paljon erittäin kuiva ja metsäpalovaroitustentäyteinen kesä. Onko ilmaston lämpeneminen totta – vai pelkkää satua?

Osana Otaniemen yö -kampusfestivaalia lauantaina 6.10. TOKYO järjestää Maskerad-historianäyttelyn eli katsauksen Maskeradin historiaan.

Näytillä on julisteita, valokuvia, videoita ja naamiaisasuja menneiltä vuosilta. Näyttelyn avajaisissa Otaniemen yössä paljastetaan myös tämän vuoden Maskeradin virallinen juliste ja aloitetaan itse tapahtuman lipunmyynti.

Vuoden 2015 teema oli The Grand Illusion – Suuri Illuusio

Maskerad on taidetta, sillä osallistujat tekevät siitä taidetta.

Vuosittain juhlakansa käyttää lukemattomia tunteja suunnitellen ja rakentaen asujaan oman teemantulkintansa mukaan. Parhaat taidonnäytteet palkitaan illan kruunaavassa pukukilpailussa, jossa kaikki juhlavieraat saavat tilaisuuden nähdä muiden tulkinnat teemasta. Asujen kirjo ja luovuus on uskomaton kokemus, joka jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen.

Heidi Kivistö
TOKYOn hallituksen jäsen: tapahtumat

Polyteekkarimuseo: 60 vuotta maailmanluokan mahtavuutta

maanantai, syyskuu 24th, 2018

Otaniemen Polyteekkarimuseo juhlii tänä syksynä 60-vuotissyntymäpäiväänsä asiankuuluvalla ilolla ja menolla. Mutta mikä kumma on Polyteekkarimuseo?

Museonjohtaja Tiina Metso kuljettaa blogitekstissään lukijan museon syntyhetkistä nykypäivään ja kertoo, miten maailman paras Teekkarimuseo toimii ja kehittyy.

Talkoojuliste vuodelta 1957/58

Museo on yhteisön näyteikkuna, joka kertoo menneen ohella myös tästä päivästä. Museon on oltava tekijöidensä näköinen, ei ahdistava mausoleumi. Parhaimmillaan museo on erilaisia ihmisiä yhdistävä näyttely, jossa käydään keskusteluja, oivalletaan yhteyksiä ja nautitaan juhlahetkistä. Ressua siteeraten museo tarjoaa ’ruokaa ajatuksille’.

Polyteekkarimuseo, joka myös Teekkarimuseona tunnetaan, on jo kuusi vuosikymmentä tarjonnut vaihtelevia näkymiä menneisyyteen esineiden ja ennen kaikkea tarinoiden kautta. Mielellään iloisella naurulla höystettynä.

Tie nykyiseen kellarimuseoon on ollut vaihteleva. Museo syntyi vapaaehtoisten vuonna 1957 alkaneen työn tuloksena vanhalle Polille (eli Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan vanhalle rakennukselle Lönnrotinkadulla), ikää lasketaan ensimmäisen museosta vastanneen toimikunnan nimeämisestä vuotta myöhemmin. On hauskaa huomata, että jo ensimmäisessä museossa on ollut esillä matkoilta mukaan tarttuneita liikenne- ja liikemerkkejä. Jotkut asiat ovat näemmä ikuisia.

Matka on kulkenut satamakaupungista upouuden ylioppilastalo Dipolin Klondykessä sijainneen mininäyttelyn kautta oman pysyvän kodin löytymiseen keskeltä Teekkarikylän sykkivää sydäntä. Vesivahinkoja on väistetty Otakaari 11:n vanhan pankkitilan kautta jopa Otarannan pyöräkellariin. Uusi väistö on edessä jo keväällä 2019.

Museon perusajatuksena ja kirkkaana johtotähtenä on alusta asti ollut yhdessä tekeminen, oli kyseessä sitten tilojen kunnostus, aineiston kerääminen tai merkkipäivien juhlistaminen. Jokaiselle mukana olevalle vapaaehtoiselle on aina löytynyt oma paikka, oma tehtävä osana suurempaa joukkoa.

Kun kyseessä ovat suuremmat hankkeet, kutsuu museo yhteisön avuksi, ja aina on apua tullut anteliaasti annettuna. Jo museon edellisessä remontissa lahjoitettiin satoja työtunteja reilussa talkoohengessä. Siksi museo on yhteisön museo, jossa arvokkainta on aina itse ja yhdessä tekeminen.

Museo elää mukana muuttuvissa ajoissa. Sitä ympäröivä yhteisö muuttuu, mukautuu ja kehittyy entistä yhteisöllisemmäksi. Siksi museonkin on oltava tekijöidensä ohella myös tämän päivän näköinen. Katse tulevaan on myös tärkeä osa kehittymistä ja kehitystä. Siksi museo rekrytoi ja kouluttaa määrätietoisesti uusia oppaita ja muita museotoimijoita. Ilman heitä museo olisi hengetön varasto.

Mainoslauseessa ’maailman paras Teekkarimuseo’ on totta enemmän kuin luullaankaan. Museo on jäsen maailman museoliitto ICOM:issa, jonka tietojen mukaan se on maailman ainoa opiskelijoiden omistama ja ylläpitämä museo. Samalla se on maailman ainoa puhtaasti opiskelijakulttuuriin keskittyvä museo.

Maailmanluokan mahtavuuden saavuttaminen on lukuisien teekkaripolvien ja tuhansien vapaaehtoisien työn kaunis ja makea hedelmä, joka ilahduttaa vuosittain tuhansia kävijöitä. Museon kokoelmat kasvavat ja täydentyvät koko ajan. Kiitos tästä kuuluu kaikille lahjoittajille ja esineiden metsästäjille. Jokainen lahjoitus ja hankinta otetaan kiitollisuudella vastaan.

Tällaista ainutlaatuista museota sopii juhlia ilolla ja suurella joukolla. Siksipä 60-vuotisjuhlia vietetään museossa lauantaina 6.10. klo 14–17. Juhlat ovat osa Otaniemen yö -kampusfestivaalin ohjelmistoa. Ohjelmassa tarjoilun lisäksi tervehdyksiä museon alkuajoilta sekä hauskoja vinjettejä salaperäisellä otsikolla ’Tässä kuvassa olen minä!’.

Sydämellisesti tervetuloa!!

Otaniemessä syyskuussa 2018

Tiina Metso
Museonjohtaja

Yhdenvertaisuus kuuluu kaikille

perjantai, elokuu 31st, 2018

Kun uusi lukuvuosi alkaa, on hyvä miettiä, millainen yhteisö haluamme uusille opiskelijoille olla.

Monia jännittää ensimmäinen päivä. Uudet opiskelijat miettivät, miten heidät otetaan uudessa yliopistossa vastaan. Meidän jo täällä olevien harteilla lepää vastuu siitä, että yhteisömme on mahdollisimman avoin, turvallinen, mukaan ottava ja yhdenvertainen jokaiselle täällä olevalle ja tänne tulevalle.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta haluaa pitää yhdenvertaisuusasiat mukana keskustelussa niin opiskelijayhteisössä kuin yliopistossakin, jotta voimme yhtenä rintamana tehdä töitä entistä paremman yhteisön eteen.

AYY:n arjessa yhdenvertaisuustyö on jatkuvasti läsnä. Ylioppilaskunnalla on häirintäyhdyshenkilöpalvelu, johon häirintätilanteita kohdanneet opiskelijat voivat ottaa yhteyttä ja saada apua sekä neuvoja. AYY:n asiantuntijat neuvovat ja kouluttavat yhdistystoimijoita ja tutor-opiskelijoita yhdenvertaisuusasioissa. Syksyllä AYY myös kampanjoi kaikenlaista opiskelijayhteisössä tapahtuvaa häirintää vastaan.

Kesäpäivän ratoksi kyselin Aallon rehtorin Ilkka Niemelän mietteitä yhdenvertaisuudesta. Katso juttutuokiomme videolta.

Loistavaa uutta lukuvuotta koko Aalto-yhteisölle!

Noora Vänttinen
AYY:n hallituksen puheenjohtaja

Taidevuosi: Tankotanssissa näkyy luovuus

maanantai, elokuu 20th, 2018

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Elokuussa taiteestaan kertoo tankotanssiyhdistys Otanko.

Kuva: Assi Vainikka

Otanko eli Otaniemen tankotanssiyhdistys perustettiin tarkalleen kolme vuotta sitten muutaman innokkaan tankotanssin harrastajan voimin. Yhdistys järjestää jäsenilleen viikoittaisia tankotanssitunteja ja muuta lajiin liittyvää aktiviteettia ja ulkopuolisille tahoille lajikokeiluita ja esityksiä. Otangolla on tällä hetkellä noin 150 jäsentä ja 12 ohjaajaa.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan piirissä toimivan yhdistyksen tanssitunneilla on sangen poikkitieteellinen tunnelma: mukana on aaltolaisten lisäksi runsaasti esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoita. Toimintaan osallistuminen ei missään nimessä edellytä aiempaa tankotanssitaustaa. Tunteja järjestetään alkeistasosta lähtien ja yli puolet Otangon nykyisistä ohjaajista on itse aloittanut lajin parissa Otangon tunneilla.

Tankotanssi on tanssia ja akrobatiaa yhdistävä esittävän taiteen muoto, jossa liikkeet rakennetaan pystysuoran, noin 45 mm paksun tangon ympärille.

Lajin juuret ovat ennen ajanlaskumme alkua kehitetyssä sirkuslajissa, kiinalaisessa tolpassa, ja 1100-luvulta peräisin olevassa intialaisessa Mallakhamba-urheilussa. Molemmissa urheilijat tekevät temppuja nykyisin käytettävää tankoa paksumman ja karheamman pystysuoran tangon ympärillä.

Nykymuotoisena tankotanssi on vielä nuori laji. Ensimmäinen studio perustettiin 1990-luvulla. Uusia liikkeitä, tekniikoita ja ilmaisun tapoja kehitetään jatkuvasti, mikä mahdollistaa pitempään rakentuneisiin lajeihin verrattuna erittäin runsaan luovuuden käytön maailmanmestaruuskilpailuissa saakka.

Tankotanssia pääsee näkemään muun muassa esityksinä tapahtumissa tai lajin eri tason kilpailuissa ympäri vuoden. Lisäksi netistä, erityisesti Instagramista ja Youtubesta, löytyy lähes loputon määrä videomateriaalia katsottavaksi. Kokeileminen on mahdollista esimerkiksi Otangon viikottaisilla tunneilla, joista alkeistunneille voi tulla koska vaan mukaan kokeilemaan. Pääkaupunkiseudulla on myös lukuisia kaupallisia tankotanssistudioita, joissa voi halutessaan käydä kokeilemassa lajia.

Useat harrastajistamme ovat päätyneet lajin pariin etsiessään uusia haasteita urheiluunsa ja tapoja ilmaista itseään tanssin kautta. Aiempi urheilullinen tai tanssillinen tausta onkin tyypillinen, vaikkei missään nimessä vaadittu tausta harrastajille. Laji on kiehtova, koska aloittelijakin pystyy tekemään ja ilmaisemaan paljon, mutta paraskaan tanssija ei ole vielä lähelläkään valmista.

Monet kokevat tankotanssissa erityisen inspiroivaksi sen, miten liikkumisen ja ilmaisun tavassa tangolla luovutaan pitkälti jalkojen varassa seisomisen rajoitteista: tangolla liikutaan ilmassa kannatellen kehoa vuorollaan lähes kaikkien ruumiinosien varassa. Usein kauneimmat liikkeet ja muodot syntyvätkin korkealla ilmassa raajojen ollessa vapaina muodostamaan kauniita linjoja.

Tankotanssi on taidetta muiden tanssillisten ja akrobaattisten taiteen muotojen tavoin. Sen kautta voi herättää tunteita, kertoa tarinoita ja ilmaista tanssijan sisäistä maailmaa.

Muista tanssilajeista tankotanssi poikkeaa tällä hetkellä erityisesti siinä, miten se mahdollistaa poikkeuksellisen suuren luovuuden käytön aivan korkeimmalle kilpailulliselle tasolle saakka. Yhtä oikeaa ilmaisutapaa tai tunnelmaa tankontanssikoreografialle ei ole olemassa, ja kehitettyjen perusliikkeiden yhdistelemisen lisäksi lajissa on paljon tilaa kehittää omia uniikkeja liikkeitä. Ei ole olemassa objektiivisesti oikeaa tai väärää tapaa tankotanssia.

Sara Ikonen
Otanko ry:n puheenjohtaja

Taidevuosi: 20 vuotta hevimetallin sanomaa Otaniemessä

tiistai, kesäkuu 5th, 2018

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Toukokuussa toiminnastaan kertoo Metal Club Mökä.

Mökä hassuttelemassa vuoden 2018 sitsikilpailussa

Metal Club Mökä on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan piirissä toimiva kulttuuri- ja urheiluyhdistys, jonka tavoite on julistaa metallimusiikin pyhää, ylevää sanomaa joka niemehen, notkohon ja saarelmaan.

Metal Club Mökä, tuttavallisemmin Mökä, syntyi vuonna 1998 metallia kuuntelevien teekkareiden hullusta tarpeesta saada pidettyä metallifestari Alvarin aukiolla. Yksinhän ei moista voisi järjestää, joten pitkätukkien oli löydettävä mukaan lisää pitkätukkia. Siitä se sitten lähti.

Kuuntelemme hevimusiikkia. Koemme helvetillistä tuskaa saunoessamme. Järjestämme bändeille keikkoja. Grillaamme aina kun on hyvä sää grillata (siis tämän tästä). Retkeilemme hevimusikaalisiin tapahtumiin. Avustamme vuosittain Tuska-festareiden järjestelyissä. Pelaamme myös suhteellisen aktiivisesti sählyä ja jalkapalloa!

Vuoden 2018 elokuun 3. ja 4. päivä maineikas Mökäfest tekee paluun.

Kaikille avoin kaksipäiväinen festari juhlistaa sitä virstanpylvästä, että Mökä on levittänyt hevimetallin ilosanomaa sekä Otaniemen akateemisissa piireissä että niemen ulkopuolella nyt 20 vuotta.

Kolmatta kertaa järjestettävä festari pidetään Täffä-ravintolassa ja jatkopaikkana toimii Rantasauna. Festarin kattaus tarjoaa jotakin jokaiselle metallimusiikin ystävälle, ja esiintymässä näemme niin Mökässä kuin koko Suomen hevikulttuurissa vaikuttaneilta yhtyeiltä. Tähän mennessä varmistuneet esiintyjät ovat Ever Circling Wolves, Perihelion Ship, Cause of Death, Caught In The Between, Abstrakt, Asgardium, ARBALEST plays Bolt Thrower, Brymir ja Urn.

Festari yhdistää monta eri tarkoitusta. Sen lisäksi, että se on Mökän vastine vuosijuhlalle ja toimii kerääntymispaikkana vuosittaiselle Suomen akateemisten hevikerhojen kokoukselle, se on rakastamamme musiikin konkreettisin ilmentymä Otaniemessä. Metallin levittämisen ydinidea on soittaa sitä ihmisille – ja soittaa sitä nimenomaan livenä.

Mökä on historiansa aikana järjestänyt kymmeniä keikkoja ympäri pääkaupunkiseutua. Isompi on kuitenkin parempaa ja niin koti- kuin ulkomaalaisten festarien innoittamana haluamme järjestää oman festarin! Inspiraationa toimivat toki myös aiemmat Mökäfestit vuosilta 2013 ja 2015.

Vaikka festari ei vielä tapahdu Alvarin aukiolla, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

Miksi metallimusiikki sitten on taidetta? Ilman särökitaroita ja tuplabasareita ei voi elää! Missään muussa musiikkityylissä ei ole samanlaista voimaa.

Metallimusiikissa olennaista on raaka tunne ja eläimellinen energia. Se saa ihmiset kiihkoon ja vapauttaa eläimelliset vaistot. Moshpitissä riehuminen ja pitkän letin pyörittäminen vapauttaa ja purkaa stressiä.

Yleinen virhe on kuitenkin ajatella metallia yksiulotteisena mättönä. Myös metallimusiikin parista löytyy oikeita virtuoosimuusikoita, sen sanoitukset voivat olla yhtä pohdiskelevia ja kantaaottavia kuin muissakin genreissä. Erilaisten alagenrejen määrä saa pään pyörälle. Arkkityyppisten thrash-, death-, black-, ja power metalin lisäksi metallimusiikkiin on vuosien varrella sekoitettu jos jonkinlaista genreä ja soitinta. Metalliyhtyeitä löytyy ympäri koko maailman.

Metallin voima ja monipuolisuus näytetään todeksi Mökäfesteillä. Nähdään siellä.

Combat Monster esiintymässä ensimmäisillä Mökäfesteillä vuonna 2013


Henrik Romppainen

Metal Club Mökän varapuheenjohtaja

Kampusinspiraatiota Koreasta

tiistai, toukokuu 29th, 2018

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallitus vieraili toukokuussa Koreassa tutustumassa paikallisten korkeakoulujen kampuksiin. Matkalla heräsi monenlaisia ajatuksia siitä, mihin suuntaan Otaniemen kampusta voisi kehittää.

Tutustumassa kansainvälisyyteen kampuksella Korean Design Factroyssa. Yonsei. Kuva: Emma Savela

AYY:n hallitus matkaa joka toinen vuosi Kiinaan ystävyysylioppilaskuntamme Tsinghuan yliopiston ylioppilaskunnan vieraaksi Pekingiin.

Joka kerta matkaan liitetään jokin toinenkin kohde, jonka tarkoituksena on oppia uutta toisten yliopistojen ja ylioppilaskuntien toiminnasta. Tällä kertaa osa AYY:n delegaatiosta kohdisti viikon vierailun Aallon korealaisiin yhteistyöyliopistoihin KAISTiin, Yonseihin ja SNU:hun (Seoul National University).

Ympäristötekniikan laitoksen katolla testataan uudenlaisia viljelymenetelmiä kattopuutarhassa. SNU. Kuvassa Rosa Väisänen, Niko Ferm ja Tapio Hautamäki. Kuva: Emma Savela

Etelä-Korean korkeakoulunäkymät ovat monella tapaa mielenkiintoiset. Kulttuurieroista huolimatta yhtäläisyyksiä Suomen kanssa on paljon: PISA-menestys, koulutusosaaminen, panostukset teknologiakehitykseen… Myös Koreassa väestö ikääntyy ja tarve muualta tuleville osaajille kasvaa, joten kansainvälisiä opiskelijoita houkutellaan sielläkin.

Eroavaisuuksiakin toki löytyy. Suomen koulutusleikkauksista poiketen Korean koulutus- ja tutkimusinvestoinneille ei näy loppua, ja esimerkiksi vuonna 2015 jopa 69 % Etelä-Korean nuorista aikuisista oli korkeakoulutettuja. Luku on OECD-maiden korkein ja 28 prosenttiyksikköä Suomen vastaavaa lukua korkeampi (OECD 2017: Population with tertiary education).

Vierailulla riitti paljon opittavaa, ymmärrettävää ja benchmarkattavaa! Haimme vierailumme kohteina olleilta neljältä kampukselta oppia etenkin Otaniemen kampuskehitystä silmällä pitäen ja AYY:n tärkeään projektiin, Opiskelijakeskukseen, liittyen.

Istuskeluportaat KAISTin uudessa kirjastossa. Näistä voisi ottaa mallia esimerkiksi Opiskelijakeskukseen? KAIST. Kuva: Emma Savela

Urheilu on vahvasti läsnä kampuksella. KAIST. Kuva: Emma Savela

Yleisvaikutelma korealaisten yliopistojen kampuksista on se, että niiden ulkoalueet on hyödynnetty erityisen hyvin. Miellyttäviä ulkotiloja on paljon.

Esimerkiksi KAISTissa kampuksen keskeisellä paikalla sijaitsee vesielementti (paikallisten nimeämä ”Ankkalampi”), joka avautuu keskeiselle aukiolle ja terassialueelle. Myös muilta kampuksilta löytyy paljon viihtyisiä paikkoja, joissa opiskelijat voivat viettää aikaa, opiskella, pitää taukoa ja vaikka syödä jäätelöä.

Näin kesäaikaan Otaniemessä tällaisten paikkojen merkitys korostuu – AYY:n keskustoimiston edessä sijaitseva pieni terassi on aurinkoisina ja lämpiminä päivinä täynnä ihmisiä nauttimassa kesäsäästä. Ehkä tällaisia paikkoja tulisi meilläkin olla enemmän?

Kampuksen keskeisellä paikalla sijaitsee lampi ja sen ympärillä aukio- ja terassialueita. KAIST. Kuva: Emma Savela

Yonsein kampuksella miellyttävät istuskelu- ja oleskelupaikat syntyvät kasvillisuudesta ja erilaisten pintamateriaalien käytöstä. Yonsei. Kuva: Emma Savela

Kampusalueilla myös vihreys, kasvillisuus ja monipuolinen luonto nousevat esiin.

Usein Aallon kampuksesta sanotaan, että sen parhaita puolia ovat luonnonläheisyys ja vihreys. Silti Koreassa nämä teemat korostuvat paremmin.

Vaikka luonto on Otaniemen kampuksella merkittävässä osassa, esimerkiksi Otaniemen merellisyyttä ja rantoja ei ole hyödynnetty juurikaan. Kuinka usein edes huomaa sitä, että kampus sijaitsee aivan meren läheisyydessä?

Otaniemessä on kuitenkin paljon potentiaalia. Tulevan kampuskehitystyön myötä myös ulkoalueisiin keskitytään varmasti yhä enemmän.

Vihreä miljöö Yonsein pääkampuksella. Yonsei. Kuva: Emma Savela

Opiskelijakeskuksen osalta korealaisista esimerkeistä ei löydy suoraan sellaista, joka toteuttaisi Otaniemen kampukselle visioidun hankkeen tavoitteet.

Yleisellä tasolla benchmarkkaus antoi kuitenkin paljon. Oli opettavaista nähdä, miten paperilla olevat, ideatason konseptit on toteutettu toisenlaisessa ympäristössä. Löysimme esimerkkejä niin työskentelytiloista, tulostuspisteistä kuin kerhotiloista.

Bileitä järjestävän yhdistyksen tilan persoonallinen sisäänkäynti. SNU. Kuva: Emma Savela

Tanssitreenit paikallisen opiskelijakeskuksen käytävällä. SNU. Kuva: Emma Savela

Yleisesti Korean yliopistomaailma vaikuttaa aika erilaiselta verrattuna Suomeen.

Kenties mieleenpainuvinta jokaisessa yliopistossa olivat Aallossakin ajankohtaiset hyvinvointi- ja yhdenvertaisuusteemat ja niiden näkyminen jokaisella kampuksella.

Ihmisoikeuksia ja puuttumiskeinoja häirintään mainostetaan isoin julistein ja verkossa. Apua saa sekä puhelinnumeroista että kampuksilla sijaitsevista apukeskuksista. Kampuskehitysoppien lisäksi saimme siis myös paljon uusia ideoita AYY:n yhdenvertaisuustyöhön.

Ihmisoikeuksiin viittaavia julisteita kampuksella. Yonsei. Kuva: Tapio Hautamäki

Parasta vierailussa olivat lukuisat keskustelut paikallisten opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Kiitos siis KAISTille, Yonseille, Korean Design Factorylle ja SNU:lle yhteistyöstä!

Emma Savela
AYY:n hallituksen jäsen (kiinteistöt ja opiskelijakeskus, asuminen ja muut palvelut)

Rosa Väisänen
Edunvalvonta-asiantuntija (kansainväliset asiat ja uudet opiskelijat)

Taidevuosi: KYN hengittää, aistii ja ajattelee yhdessä

maanantai, toukokuu 14th, 2018

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Toukokuussa taiteestaan kertoo naiskuoro KYN.

Kuva: Maarit Kytöharju

KYN (lyhenne sanoista Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naislaulajat) on Suomen ja maailman eturivin naiskuoro. Helsingin Sanomat on tituleerannut sitä muun muassa yhdeksi Suomen kuorotaivaan kirkkaimmista tähdistä, jazzmusiikin edelläkävijäksi ja musiikkivuoden yllättävimmäksi kokoonpanoksi. KYN:n vuoden 2017 meriittilistalle kuuluvat Grand Prix -voitto ja erikoispalkinto erinomaisesta lavaesiintymisestä Berliinissä, rankkaus maailman kuudenneksi parhaaksi naiskuoroksi ja valinta Vuoden kuoroksi.

KYN on kunnianhimoinen ja rohkea rajojen rikkoja ja kuoromusiikin uudistaja. Se on luonut tilausteoksin omaleimaisen ja erottuvan ohjelmiston ja jopa aivan uudenlaisen kuoromusiikin genren, etnisen jazzin. Siinä suomalaisen kansanperinteen melodiset ainekset ja tekstit yhdistyvät jazzrytmiikkaan ja -harmoniaan.

Laulajilleen KYN on myös perhe.

KYN:ssä laulaa AYY:n jäsenten lisäksi eri ikäisiä ja eri aloilla opiskelevia ja työskenteleviä naisia. Kaikkia yhdistää rakkaus kuoromusiikkiin.

Kun KYN vuonna 2017 valittiin Vuoden kuoroksi, valintaperusteissa sanottiin, että tässä kuorossa laulaa itsensä naiskuoromusiikille antaneita naisia. Se on totta! Kuoro on meille elämäntapa. Me kynnittäret sitoudumme kuoroon pitkäjänteisesti, suhtaudumme harrastukseemme ammattimaisella otteella ja haluamme kehittyä laulajina – ja tietenkin samalla kehittää ja viedä eteenpäin koko kuoroa. (Jos koet samoin, saatat olla tuleva kynnitär!)

Teemme musiikkia, koska emme voi olla tekemättä sitä. Musiikin tekemiseen kuorossa inspiroi se, että se on johtajansa soittama on soitin, jossa jokainen laulaja on yksi kosketin. Laulajana saa olla ikään kuin soittimen sisällä. Tunnetta, joka syntyy siitä, kun 40 naista hengittää, aistii ja ajattelee yhdessä, on vaikea kokea missään muualla.

Inspiroivaa on myös yhteys kuulijoihin. Aina, kun laulamme yleisölle, haluamme antaa elämyksen. Olemme huomanneet, että kuoromusiikilla on mahdollista koskettaa ja kertoa tarinaa, myös yli kieli- ja kulttuurirajojen. Kun KYN lauloi suomeksi kuorokilpailuissa Italiassa, tuomaristo totesi: “Emme ymmärtäneet mitään, mutta ymmärsimme kaiken.”

On monia syitä, miksi musiikin tekeminen juuri KYN:ssä inspiroi. Itselleni yksi niistä on musiikin tekeminen yhdessä Suomen parhaiden muusikoiden kanssa. Oman kuorourani aikana olen saanut esiintyä yhdessä mm. Soile Isokosken, Johanna Förstin ja Jukka Perkon kanssa.

Parhaimmillaan kuoromusiikki puhuttelee, koskettaa ja vaikuttaa monitahoisesti yli järjen ja tiedostetun. Sen kautta voi kokea, nähdä ja ymmärtää asioita syvemmin. Taide voi hetkellisesti avata ja avartaa kokemusta ja käsitystä siitä, mitä kaikkea inhimilliseen elämäämme kuuluu ihan tässä tavallisessa arjessa.

“Kuoromusiikki on taidemuoto, jolle monta ihmistä antaa äänen. Se on voimallista, elävää, kehittyvää ja uudistuvaa, se ei pysähdy. Teos on joka kerta uusi”, taiteellinen johtajamme Kaija Viitasalo sanoo.

Katso alta video ja tule KYN:n konsertteihin kokemaan, millaista kuorotaidetta me teemme!

Susanna Kantelinen
KYN:n tuottaja

P.S. Seuraavat konsertit:

  • Su 3.6. klo 18 VocalEspoo-festivaalin avajaiskonsertti, Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasali
  • Ke 6.6. klo 19 Juurilla – KYN & Juurakko, Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasali

Parempi kampus Lissabonin malliin

maanantai, huhtikuu 30th, 2018

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri Niko Ferm kävi Lissabonissa inspiroitumassa paikallisesta arkkitehtuurista. Voisiko portugalilaisesta kaupunkisuunnittelusta ottaa Otaniemessä oppia?

Olen vuosien aikana vieraillut useilla kampuksilla Pohjoismaissa, muualla Euroopassa, Kiinassa ja Amerikassa. Voin ylpeänä todeta, että Otaniemen kampuksen kiinteistökehitys ja oppimistilat ovat maailmanluokkaa.

Mutta vaikka kampuksemme on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, tuntuu silti, että erityisesti arkkitehtuuri- ja taideyliopistoksi kampusympäristön ulkotilat huutavat hiljaisuutta.

Olen usein pohtinut asiaa vieraillessani Kiinassa Tsinghuan ja Tonjin yliopistojen kampuksilla. Nyt havahduin samaan ajatukseen kauniissa Lissabonissa.

Mielestäni kampuksemme ulkotilojen kehityksessä pitäisi keskittyä luovuuteen, hyvinvointiin ja kestävyyteen. Jaan tässä blogitekstissä muutamia Lissabonin-matkalla syntyneitä ajatuksia. Tekstin sekaan lisäämäni kuvat eivät tarkoita, että juuri tällaista tulisi Otaniemeen rakentaa, vaan ne ovat toimineet ajatuksen avauksina. Kuvat eivät ole kampusalueilta.

Ulkoliikuntamahdollisuudet

Otaniemessä on hyvä lenkkipolku, vaikka talvilenkkeilyä vaikeuttaakin huono valaistus. Viime vuonna saimme urheilukentän ja Dipolin välimaastoon ulkoliikuntatankoja. Hetken ajan olinkin jo tyytyväinen tilanteeseen.

Lissabonissa kuitenkin huomasin, että jokaisessa puistossa on jonkinlainen tanko, omaa painoon pohjautuva lihaskuntolaite tai ohjeita muuhun kehonhuoltoon.

Lihaskuntolaite käyttöohjeineen

Jäin myös pohtimaan, voisiko kampukselle toteuttaa alla olevan kuvan tyylisen taideteoksen ja kiipeilyseinän. Mikäli kampukselle saataisiin tällainen, uskon, että sitä voisi ylläpitää yhteisössämme toimiva Oranki ry.

Kiipeilyseinä kohtaa taideteoksen

Luonto ja kävelytiet

Otaniemessä on paljon metsää, mutta kävelytiet ovat hyvin vähässä. Alla oleva kuva on säännöllisesti hoidetusta puutarhasta, mutta jotain vastaavaa voisin kuvitella myös Otaniemeen.

Kävelytie metsässä

Otaniemessä ei myöskään juuri ole portaita – varmaankin siksi, että nousuja ei ole paljoa. On kuitenkin paikkoja, joihin portaita voisi rakentaa. En tiedä, istuttaisinko niiden keskelle puita, mutta uskon, että ne voisivat monipuolistaa kampuksen ilmettä ja tarjota ajoittaisia oleskelupaikkoja. Samalla on tietysti tärkeää muistaa, että kampuksella pyöräilyn tulisi edelleen olla helppoa.

Puu portaissa

Katutaide

Seinämaalauksia, muraaleja tai jotain vähän tageja kauniimpaa taidetta kaipaisin kampuksemme seinille, roskiksiin, tolppiin…

Lissabon on täynnä erilaisia maalauksia ja graffiteja. Vaikka alla oleva kuva onkin rapistumaan päin, kertoo se intensiivistä tarinaa paikallisten asukkaiden unelmista ja toiveista.

Katutaidetta Lissabonista

Jos fado kiinnostaa enemmän, voi siitä lukea täältä.

Ylioppilaskunnan historia sarjakuvana

Mikäli Täffän viereisen alikulkutunnelin maalaaminen ei herättäisi niin paljon tunteita, ehdottaisin sinne alla olevan kaltaista sarjakuvaa ylioppilaskunnan historiasta.

Ehdotan siis sellaisen tekemistä sen sijaan AYY:n nykyisen toimiston sivuseinustalle. Voi tosin olla, että Alvar Aalto rakennuksen suunnittelijana tuottaa haasteita ulkoseinän muutoksille…

Historiaa sarjakuvana

Lampi ja kahvila

Ossinlampi saa vuosittain yhden tai useamman uimarin. Lammen ympärillä on jo puutarha ja skeittiramppi grillausmahdollisuuksineen. Lammen kasvillisuus ei kuitenkaan tee alueesta mukavan näköistä.

Koko lammen alueella on valtavasti mahdollisuuksia. Myös Tonjin kampuksella opiskelijat olivat koulukurssiprojektissa rakentaneet lammen yhteyteen kävelysillan, jonka keskellä oli oleskelualue.

Silta lammella

Kävelykadut

Lissabonille hyvin ominaisia ovat pienet kivet, jotka muodostavat monenlaista kuviota. Kuvioilla on aina jokin tarina. Esimerkiksi Rossion aukion aaltokuviot muistuttavat Lissabonin vuoden 1755 maanjärjestyksen jälkeisestä tsunamista.

Kaduille sijoittuvat erikoisuudet voisivat olla myös jotain toisenlaista. Esimerkiksi Lappeenrannassa paikallisen ylioppilaskunnan piirissä toimivat yhdistykset maalaavat joka vuosi logonsa asfalttiin.

Kuvioitua portugalilaista kiveystä eli calçada portuguesa

Paviljonki, kesäestradi

Otaniemestä puuttuu lämpimille päiville soveltuva kesäestradi. Kandidaattikeskuksen amfi voisi tarjota tähän mahdollisuuksia, mutta tietääkseni sen ympärillä ei järjestetä juuri muuta kuin teekkarilakkien jakotilaisuus wappuna.

Kohtaamispaikkoja pitäisi olla eri puolilla kampusta. Niille löytyy kyllä käyttäjiä – yhtenä hyvänä esimerkkinä on AYY:n toimiston edustalla oleva miniterassi, joka aurinkoisina päivinä täyttyy kävijöistä.

Paviljonki

Vastaavia tai täysin erilaisia ideoita kampuksestamme on varmasti monella muullakin. Tärkeintä olisi löytää keinot alueen kehittämiselle. AYY:n kampusjaosto tekee vuosittain työtä kampusalueen kehittämisen eteen, mutta näen, että mukaan tarvittaisiin lisää kumppaneita.

Mielenkiintoinen vaihtoehto olisi ottaa mallia Tonjin yliopiston toiminnasta. Heillä toteutetaan vuosittain kurssityönä kampuskehityshanke eli vähän kuin kampusympäristön PdP-kurssi.

Klassinen vaihtoehto olisi perustaa kampuskehityksen rahasto, joka jakaisi tukea ryhmille, yhdistyksille tai hankkeille, jotka kehittävät kampustamme. Näin ovat syntyneet esimerkiksi Ossinlammen läheisyydessä olevat kasvipuutarha ja skeittiramppi. Näitä hankkeita tukemassa on ollut TTE-Rahasto.

Niko Ferm
Pääsihteeri, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

P.S. Unohdin kokonaan patsaat! Ehdotan Otaniemeen pystytettävän minipatsaita vähän samaan tyyliin kuin Wrocław’n kääpiöt. Seuraavat olisivat mielestäni erinomaisia kandidaatteja patsaalle: Ossi Törrönen (jonka muistelmia voi lukea täältä), Lordi Moyne (joka hämmensi aaltolaisten pakkaa 90-luvulla Amer-kaupoilla), Jari Jokinen (joka on Aalto-yliopiston ensimmäinen työntekijä), Tuula Teeri (Aalto-yliopiston ensimmäinen rehtori) ja tietenkin Alvar Aalto, jota koko yliopisto ja kampus huokuu.