Archive for the ‘Culture & Community’ Category

Oletko sinä ilmastonmuutoksen ratkaisija?

tiistai, toukokuu 14th, 2019

Espoon tavoitteena on olla pysyvästi Euroopan kestävin kaupunki ja hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme mukaan koko Espoon ja espoolaiset, jotta saamme vietyä Espoota, Suomea ja laajemmin kansainvälistä yhteistyötä kohti kestävää tulevaisuutta.

 

Espoossa tuotetuista ilmastopäästöistä suurin osa syntyy asuntojen lämmittämisestä, liikenteestä ja sähkön kulutuksesta. Espoon kestävän kasvun tukemiseksi otetaan käyttöön ja kehitetään merkittäviä uusia älykkään ja puhtaan teknologian ratkaisuja yhdessä kumppaneiden kanssa. Fiksu Assa -tapahtuma tulee 13.–17.5. Aalto-yliopiston metroasemalle. Arjen helpottajia ja ilmastofiksuja ratkaisuja pääsee testaamaan helposti metroaseman yhteydessä. Asemanseudut ovat suurten ihmisvirtojen, asumisen ja liikkumisen keskittymiä, joilla on kasvavaa potentiaalia erilaisille palveluratkaisuille.

 

Fiksut ja vähähiiliset ratkaisut tukevat arjen sujuvuutta. Tärkeät ilmastonmuutoksen ratkaisijat taitavat kulkea Aalto-yliopiston metroasemalla kuitenkin muinakin viikkoina. Kaupungit, valtio, yritykset ja muut organisaatiot tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa osaajia, joilla on vahva poikkitieteellinen ymmärrys. Pelkkä yhden näkökulman kuten teknisen, yhteiskuntatieteellisen, kauppatieteellisen, hallinnollisen tai luonnontieteellisen osaaminen ei riitä. Pitää osata hahmottaa, mihin eri tieteenaloja ja osaamista tarvitaan, jotta isot ja kipeästi tarvittavat muutokset saadaan aikaiseksi.

 

Ennen kaikkea muutos kohti hiilineutraaliutta vaatii yhteistyökykyä erilaisten ihmisten kanssa. Uskon, että pelkästään tieteiden opiskelu ei anna siihen valmiuksia, vaan myös opiskelijaelämä. Yhdessä tekeminen ja iloitseminen yhteisestä elämän matkasta kehittävät jatkuvasti vuorovaikutustaitoja. Tämä matka jatkuu toki opintojen jälkeenkin, mutta opiskeluaikana on loistava tilaisuus nauttia yhteistyöstä. Paitsi yhteisten kurssitöiden tekemistä, kannustan viettämään yhdessä iltoja ja kohtaamaan aamut. Opiskelijoita tarvitaan muutoksen tekijöinä, osana yhteistyöverkostoa ja muutoksen ajureina. Te olette ratkaisijoita nyt ja tulevaisuudessa!

 

 

Kirjoittaja:
Niina Nousjärvi työskentelee
kestävän kehityksen suunnittelijana Espoon kaupungilla

 

 

 

Fiksu Assa -hankkeessa on tavoitteena parantaa juna- ja metroasemien palveluntarjontaa ja sitä kautta sujuvoittaa kaupunkilaisten arkea ja kannustaa vähähiiliseen liikkumiseen. HSY ja kaupungit järjestävät 13.–18.5.2019 Aalto-yliopiston metroasemalla sekä Malmin, Myyrmäen, Riihimäen ja Hämeenlinnan juna-asemilla Fiksu Assa -tapahtuman, jossa esitellään uusia, ilmastofiksuja arjen palveluita.

 

Aalto-yliopiston metroasema, ma-pe 13.-17.5., katso ohjelma

Riihimäen rautatieasema, ma-ti 13.-14.5. 

Hämeenlinnan rautatieasema, ma-ti 13.-14.5. 

Myyrmäen rautatieasema, ke- la 15.-18.5. 

Malmin rautatieasema, to-la 16.-18.5. 

 

Tarkemmat aikataulut ja tietoa palveluista www.fiksuassa.com sekä facebook-tapahtumassa, jossa voi myös ideoida uusia palveluja asemille.

Lue selvitys Analyysi asemaseutujen kehittämisestä liikepaikkoina erityisesti vähähiiliselle liiketoiminnalle

Terveisiä Mikkelistä!

perjantai, maaliskuu 8th, 2019

Probban hallitus vuosimallia 2019. Takarivi (vasemmalta oikealle): Simo Halme, Niklas Lindemann, Juha-Matti Kauko, Asko Keinonen, Ahti Brummer
Keskirivi: Reeta Rissanen, Laura Suomalainen, Tulika Ganoo
Alarivi: Aleksi Pöysäri, Säde Torkki

Mikkelissä uusi vuosi on alkanut vauhdikkaasti, kun kerhojen uudet hallitukset ovat ottaneet roolinsa vastaan ja totuttautuneet uusiin vastuisiinsa. Olen opiskellut Mikkelissä nyt puoli vuotta. Tässä ajassa on käynyt selväksi, että tiivis yhteisömme omaa vahvan identiteetin. Pienestä koosta huolimatta olemme ylpeitä ja anteeksipyytelemättömiä ja perinteiden arvostus on yhteisössämme huipussaan.

Mikkelissä yhteydet muihin kouluihin koetaan tärkeiksi ja vaalimisen arvoisiksi. En usko olevani ainoa, jonka mielestä opiskelu on perusluonteeltaan uuden etsimistä ja vanhan haastamista. Siksi koen, että tutustumalla toisiin opiskelijajärjestöihin ja opiskelukaupunkeihin saa opiskeluvuosista rikkaimman mahdollisen kokemuksen itselleen ja muille.

Talvi alkaa lähestyä loppuaan, mutta ennen kuin aika huokaista helpotuksesta ja suunnata katseet kohti kevättä, on edessä vielä uusien toimijoiden todellinen tulikoe: lauantaina 9.3. järjestettävä Mikkeli Road Trip.

Mikkeli Road Trip on kahdensadan osallistujan kokoinen tapahtuma ja sen tekemiseen osallistuu tavalla tai toisella noin kolmannes kampuksen opiskelijoista: Yksi rastia pitämällä, toinen urheita talvea uhmaavia vieraita talvimyrskyjen läpi johtamalla, kolmas väsyneitä sankareita majoittamalla. Tämä Suomen pienimmän yliopistokampuksen vuoden kolmanneksi suurin tapahtuma kutsuu opiskelijoita ympäri Suomea vierailemaan Mikkelissä ja maistamaan pienen siivun paikallisesta opiskelijakulttuurista.

Tapahtumaan tiivistyy monin tavoin Mikkelin identiteetti ja henki. Jo kliseeksi muodostunut mutta silti niin merkityksellinen sanapari, Mikkeli Spirit, on tapahtuman ytimessä. Emme enää muista, milloin tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, mutta olemme varmoja, että meistä jokainen toivoo sen jatkuvan kauas tulevaisuuteen.

Tämä blogiteksti toimikoot pienenä ikkunana Aalto-yliopiston kansalle Mikkelin suuntaan. Toivomme, nämä eivät ole ainoat terveiset, joita pääsette Mikkelistä lukemaan, sillä vuosi on vasta aluillaan. Edessä on paljon kerrottavaa, opiskelijoiden yhteyden huipentumasta, Vapusta, kesän kautta uusien fuksien täyttämään syksyyn. Mutta palataan niihin sitten myöhemmin. Nyt innolla Mikkeli Road Tripia ja kevättä kohti!

 

Simo Halme, Probba ry:n Päätoimittaja 

Aalto-yhteisön voimavara on monesta eri taustasta tulevat ihmiset

torstai, joulukuu 13th, 2018

Opiskelijayhteisöt ovat aina olleet minulle tärkeitä ja niiden merkitys opiskelijoiden elämässä on suuri. Ne ovat olleet paikkoja, joissa kasvaa ihmisenä, oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin sekä kokea ainutlaatuista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämän syksyn aikana olen saanut tutustua Aalto-yhteisöön yhteisörakenneprojektin tiimoilta. Olen syventynyt siihen, miten tämä yhteisö on muodostunut, millaiset rakenteet sitä kannattelevat nyt ja ennen kaikkea millaiset ihmiset tekevät Aalto-yhteisöstä juuri niin ainutlaatuisen kuin se on. On ollut suuri ilo ja kunnia kohdata Aalto-yhteisön jäseniä, oppia heiltä uutta ja olla koko syksyn ajan tekemässä tärkeää työtä tämän yhteisön parissa.

Olen kohdannut kymmenittäin vapaaehtoisia, yhdistystoimijoita, edustajiston jäseniä ja alumneja sekä kuullut paljon siitä, miten tärkeä ja ainutlaatuinen Aalto-yhteisö on sekä miten paljon se ihmisille merkitsee. Samalla olen myös kuullut niistä haasteista, joita yhteisössä koetaan ja joihin yhteisörakenneprojektilla toivotaan ratkaisua. Suurimpina haasteina tekemieni kyselyiden, haastatteluiden ja keskusteluiden pohjalta ovat nousseet eriarvoisuuden kokemukset yhteisössä, vapaaehtoiskentän rakenteeseen liittyvät epäloogisuudet sekä yhdistysluokittelun riittämättömyys.

Tavoitteenani on ollut osallistaa mahdollisimman paljon yhteisön jäseniä ja minut on syksyn aikana yllättänyt positiivisesti ihmisten rohkeus puhua ääneen vaikeistakin asioista, niin ennakkoluuloista kuin eriarvoisuuden kokemuksistakin. Olen erityisen kiitollinen siitä, että asioista on uskallettu keskustella eri tilaisuuksissa rakentavasti ja rehellisesti.

Aalto-yhteisö on mielestäni ainutlaatuinen, sillä se tuo yhteen erilaisia opiskelijakulttuureja, joilla on omat hienot perinteensä ja tärkeät tapahtumansa. Yhteisön jäsenten kanssa keskustellessa olen havainnut, että monet eivät tiedä tarpeeksi toisten kulttuureista, mutta halua tutustua toisiin ihmisiin ja kulttuureihin löytyy kaikilta. Samaan aikaan halutaan sekä luoda yhteistä kulttuuria että pitää kiinni oman kulttuurin ainutlaatuisista piirteistä ja tuoda niitä esiin, mutta ehkä aidosti eri kulttuureja ja ihmisiä yhteentuovia paikkoja ei ole vielä tarpeeksi.

Ensi kevät on erityistä aikaa Aalto-yhteisölle, sillä silloin myös kauppatieteiden maisteriopiskelijat muuttavat samalle kampukselle Otaniemeen. Aalto-yliopiston opiskelijoita opiskelee sen jälkeen vain Otaniemen ja Mikkelin kampuksilla. Iso yhteinen kampus suurimmalle osalle opiskelijoista ja yhteisörakenneprojektin ratkaisut tulevat muovaamaan yhteisöä entistäkin yhtenäisempään suuntaa. Projekti on edennyt syksyn mittaan vauhdikkaasti, mutta paljon on vielä tehtävää ja siksi työni yhteisörakenteiden parissa jatkuu myös keväällä.

Aalto-yhteisön ehdoton voimavara on monesta eri taustasta tulevat ihmiset, jotka haluavat omalla ainutlaatuisella tavallaan olla luomassa Aalto-yhteisöä. Ihmiset, jotka haluavat aktiivisesti kehittää omaa yhteisöään, keksivät jatkuvasti uusia ideoita sekä tarttuvat toimeen niiden toteuttamiseksi. Olen innoissani siitä, että pääsen jatkamaan tätä projektia näiden ihmisten kanssa ja olla osana kehittämässä tätä yhteisöä.

Teksti: Elina Nieminen

Elina Nieminen. Kuva: Aino Korpinen

Projektin etenemiseen tähän asti voit tutustua täällä (suomeksi): (https://inside.ayy.fi/pages/viewpage.action?pageId=40468584&preview=/40468584/40468608/2018_11_L13_yhteis%C3%B6rakenneprojekti_ratkaisuvaihtoehdot_taustamuistio.pdf )

Yhteisörakenneprojektin tavoitteena on kyselyiden, haastattelujen ja keskustelujen avulla selvittää, miten ylioppilaskunnan ja sen piirissä toimivien yhdistysten yhteistyötä ja Aalto-yhteisön rakenteita voisi kehittää siten, että lopputuloksena olisi entistä yhtenäisempi opiskelijayhteisö, jossa eri korkeakoulujen opiskelijat otetaan entistä paremmin samanarvoisina huomioon. Yhteisörakenneprojekti starttasi elokuun alussa ja jatkuu kevääseen.

 

Kulttuuri on taidetta, elämyksiä ja ainutkertaisia kokemuksia

perjantai, joulukuu 7th, 2018

Tervetuloa Espooseen artsilaiset ja pian myös kauppakorkeakoulun maisteri- ja jatko-opiskelijat.

Ryhmänne tulee varmasti sopeutumaan hyvin monikulttuuriseen kaupunkiimme. Espoossa voi kuulla jo nyt puhuttavan kaikkiaan 122 eri kieltä, ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua joka kolmas vastaantulija puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Meidän onkin jatkuvasti opiskeltava asukkaidemme ja asiakkaidemme tarpeita sekä kehitettävä palveluita monimuotoisuutta ja tulevaisuutta ajatellen. Espoolla on pitkät perinteet kumppanuuksien kautta toteutettaviin palveluihin. Yhteistyön ja kumppaneiden kanssa toteutetaan myös iso osa kaupungin kulttuuripalveluista.

KulttuuriEspoo 2030 on kaupunginvaltuuston hyväksymä ohjelma, jossa linjataan kaupungin tekemistä ja tavoitteita kulttuurin ja taiteen kautta. Ohjelman visio: ”Vuonna 2030 Espoo on luova ja rohkea kulttuurikaupunki, joka tukee kestävää elämäntapaa. Eri sektoreiden välinen yhteistyö toimii ja kaupunki menestyy kokeilevalla ja uteliaalla asenteella. Kulttuuri ja taide ovat läsnä kaupungin hengessä, asukkaiden arjessa, fyysisessä kaupunkiympäristössä ja espoolaisessa identiteetissä”.

Meille kulttuuri on taidetta, elämyksiä ja ainutkertaisia kokemuksia. Se on yhdessä oppimista, vaikeiden asioiden käsittelyä ja historiaa. Haluamme edistää kulttuurin ja taiteen saavutettavuutta kaikille asukkaille, sillä uskomme, että kulttuuri lisää hyvinvointia ja luo turvallisuutta sekä edistää yhteisöllisyyttä. Kulttuurin ja taiteen tulee olla läsnä niin arjessa kuin juhlassakin.

AYY:n uudet poliittiset linjaukset antavat kuvan aktiivisesta, rohkeasta ja älykkäästä toimijasta. Otaniemessä tarvitaankin energistä paikallista otetta alueen elävöittämiseksi, ja sen uuden identiteetin kehittämiseksi. Uskon, että AYY ja sen jäsenet voisivat myös tuoda oman tärkeän lisän espoolaiseen kaupunkikulttuuriin laajemminkin. Mitä jos yhdessä kehittäisimme yliopistokaupunki Espoota ja meidän kaikkien tulevaisuutta?

Espoo on paljon muutakin kuin Otaniemi. Se koostuu viidestä kaupunkikeskuksesta, jotka kaikki ovat keskisuuren suomalaisen kaupungin kokoisia. Tunnetuin on varmasti Otaniemen vieressä oleva Tapiola, mutta myös Leppävaaraan, Espoonlahteen, Matinkylään ja Espoon keskukseen kannattaa uskaltautua vierailemaan. Kaikilla keskuksilla on oma identiteetti ja niiden jatkuva kehittäminen tapahtuu yhdessä asukkaiden kanssa.

Sukeltakaa rohkeasti Espooseen ja käykää tutustumassa Karakallion ulkotaidealueeseen tai Ison Omenan monipuoliseen kirjastoon ja palvelutoriin. Tai menkää Sellosaliin kuuntelemaan poppia. Kun kesä tulee, hypätkää saaristoveneeseen ja käykää upouudessa Pentalan saaristomuseossa tutustumassa luontoon, lampaisiin ja saaristoelämään.

Olkaa kuin kotonanne ja kotiutukaa Espoossa.

 

Susanna Tommila

Kulttuurijohtaja, Espoon kaupunki

Juhlakansa tekee Maskeradista taidetta

maanantai, lokakuu 1st, 2018

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Lokakuussa TOKYO ry kertoo Maskerad-vuosijuhlien taiteellisesta historiasta ja nykyhetkestä.

Maskerad-juhlakansaa vuoden 2016 Knights of Hearts -teemaisista juhlista

Maskerad on TOKYOn, eli Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun opiskelijoiden, vuosijuhlat.

Toisin kuin tavanomaisemmat vuosijuhlat, Maskerad ei ole akateeminen pöytäjuhla vaan naamiaisbileet, joihin kaikki aaltolaiset ovat lämpimästi tervetulleita. Tänä vuonna Maskerad järjestetään lauantaina 27.10. Teurastamon Kellohallissa teemalla FairytaleForestFire.

Maskerad-perinne juontaa juurensa 1900-luvun alkuun. Tällöin naamiaiset tunnettiin, oppilaitoksemme silloisen sijainnin mukaan, nimellä Ateneum Maskerad. Huhun mukaan perinne katkesi 1950-luvulla siihen, että juhlakansa olisi vuosien saatossa onnistunut hankkimaan Maskeradille porttikiellon jokaiseen Helsingin ravintolaan.

2000-luvun alussa TOKYO päätti herättää Maskeradit taas henkiin. Koulumme uuden osoitteen myötä Ateneum Maskeradista tuli Arabia Maskerad ja juhlille alettiin keksiä vuosittain vaihtuva teema.

Tänä vuonna on Maskeradin nimestä on tiputettu pois Arabia-etuliite ikään kuin symbolina sille, että olemme viimein jättäneet Arabian kampuksen taaksemme. Ken tietää, ehkä ensi vuonna Maskerad saa jo uuden etuliitteen.

Vuonna 2011 julittiin Retro Sci-fi -teemalla

Maskeradin teemat pyritään pitämään aina ajankohtaisina joko suhteessa opiskelijajärjestöömme tai ympäröivään maailmaan. Esimerkiksi TOKYOn viimeistä vuotta itsenäisenä ylioppilaskuntana juhlittiin Vive L’Art – Eläköön taide! -teemaisilla Maskeradeilla.

Tämän vuoden teeman, FairytaleForestFire, saa jokainen tulkita kuten itse parhaaksi näkee. Meillä teema on saanut inspiraationsa ilmastonmuutoksesta. Tänä vuonna kaikkia on puhuttanut paljon erittäin kuiva ja metsäpalovaroitustentäyteinen kesä. Onko ilmaston lämpeneminen totta – vai pelkkää satua?

Osana Otaniemen yö -kampusfestivaalia lauantaina 6.10. TOKYO järjestää Maskerad-historianäyttelyn eli katsauksen Maskeradin historiaan.

Näytillä on julisteita, valokuvia, videoita ja naamiaisasuja menneiltä vuosilta. Näyttelyn avajaisissa Otaniemen yössä paljastetaan myös tämän vuoden Maskeradin virallinen juliste ja aloitetaan itse tapahtuman lipunmyynti.

Vuoden 2015 teema oli The Grand Illusion – Suuri Illuusio

Maskerad on taidetta, sillä osallistujat tekevät siitä taidetta.

Vuosittain juhlakansa käyttää lukemattomia tunteja suunnitellen ja rakentaen asujaan oman teemantulkintansa mukaan. Parhaat taidonnäytteet palkitaan illan kruunaavassa pukukilpailussa, jossa kaikki juhlavieraat saavat tilaisuuden nähdä muiden tulkinnat teemasta. Asujen kirjo ja luovuus on uskomaton kokemus, joka jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen.

Heidi Kivistö
TOKYOn hallituksen jäsen: tapahtumat

Polyteekkarimuseo: 60 vuotta maailmanluokan mahtavuutta

maanantai, syyskuu 24th, 2018

Otaniemen Polyteekkarimuseo juhlii tänä syksynä 60-vuotissyntymäpäiväänsä asiankuuluvalla ilolla ja menolla. Mutta mikä kumma on Polyteekkarimuseo?

Museonjohtaja Tiina Metso kuljettaa blogitekstissään lukijan museon syntyhetkistä nykypäivään ja kertoo, miten maailman paras Teekkarimuseo toimii ja kehittyy.

Talkoojuliste vuodelta 1957/58

Museo on yhteisön näyteikkuna, joka kertoo menneen ohella myös tästä päivästä. Museon on oltava tekijöidensä näköinen, ei ahdistava mausoleumi. Parhaimmillaan museo on erilaisia ihmisiä yhdistävä näyttely, jossa käydään keskusteluja, oivalletaan yhteyksiä ja nautitaan juhlahetkistä. Ressua siteeraten museo tarjoaa ’ruokaa ajatuksille’.

Polyteekkarimuseo, joka myös Teekkarimuseona tunnetaan, on jo kuusi vuosikymmentä tarjonnut vaihtelevia näkymiä menneisyyteen esineiden ja ennen kaikkea tarinoiden kautta. Mielellään iloisella naurulla höystettynä.

Tie nykyiseen kellarimuseoon on ollut vaihteleva. Museo syntyi vapaaehtoisten vuonna 1957 alkaneen työn tuloksena vanhalle Polille (eli Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan vanhalle rakennukselle Lönnrotinkadulla), ikää lasketaan ensimmäisen museosta vastanneen toimikunnan nimeämisestä vuotta myöhemmin. On hauskaa huomata, että jo ensimmäisessä museossa on ollut esillä matkoilta mukaan tarttuneita liikenne- ja liikemerkkejä. Jotkut asiat ovat näemmä ikuisia.

Matka on kulkenut satamakaupungista upouuden ylioppilastalo Dipolin Klondykessä sijainneen mininäyttelyn kautta oman pysyvän kodin löytymiseen keskeltä Teekkarikylän sykkivää sydäntä. Vesivahinkoja on väistetty Otakaari 11:n vanhan pankkitilan kautta jopa Otarannan pyöräkellariin. Uusi väistö on edessä jo keväällä 2019.

Museon perusajatuksena ja kirkkaana johtotähtenä on alusta asti ollut yhdessä tekeminen, oli kyseessä sitten tilojen kunnostus, aineiston kerääminen tai merkkipäivien juhlistaminen. Jokaiselle mukana olevalle vapaaehtoiselle on aina löytynyt oma paikka, oma tehtävä osana suurempaa joukkoa.

Kun kyseessä ovat suuremmat hankkeet, kutsuu museo yhteisön avuksi, ja aina on apua tullut anteliaasti annettuna. Jo museon edellisessä remontissa lahjoitettiin satoja työtunteja reilussa talkoohengessä. Siksi museo on yhteisön museo, jossa arvokkainta on aina itse ja yhdessä tekeminen.

Museo elää mukana muuttuvissa ajoissa. Sitä ympäröivä yhteisö muuttuu, mukautuu ja kehittyy entistä yhteisöllisemmäksi. Siksi museonkin on oltava tekijöidensä ohella myös tämän päivän näköinen. Katse tulevaan on myös tärkeä osa kehittymistä ja kehitystä. Siksi museo rekrytoi ja kouluttaa määrätietoisesti uusia oppaita ja muita museotoimijoita. Ilman heitä museo olisi hengetön varasto.

Mainoslauseessa ’maailman paras Teekkarimuseo’ on totta enemmän kuin luullaankaan. Museo on jäsen maailman museoliitto ICOM:issa, jonka tietojen mukaan se on maailman ainoa opiskelijoiden omistama ja ylläpitämä museo. Samalla se on maailman ainoa puhtaasti opiskelijakulttuuriin keskittyvä museo.

Maailmanluokan mahtavuuden saavuttaminen on lukuisien teekkaripolvien ja tuhansien vapaaehtoisien työn kaunis ja makea hedelmä, joka ilahduttaa vuosittain tuhansia kävijöitä. Museon kokoelmat kasvavat ja täydentyvät koko ajan. Kiitos tästä kuuluu kaikille lahjoittajille ja esineiden metsästäjille. Jokainen lahjoitus ja hankinta otetaan kiitollisuudella vastaan.

Tällaista ainutlaatuista museota sopii juhlia ilolla ja suurella joukolla. Siksipä 60-vuotisjuhlia vietetään museossa lauantaina 6.10. klo 14–17. Juhlat ovat osa Otaniemen yö -kampusfestivaalin ohjelmistoa. Ohjelmassa tarjoilun lisäksi tervehdyksiä museon alkuajoilta sekä hauskoja vinjettejä salaperäisellä otsikolla ’Tässä kuvassa olen minä!’.

Sydämellisesti tervetuloa!!

Otaniemessä syyskuussa 2018

Tiina Metso
Museonjohtaja

Yhdenvertaisuus kuuluu kaikille

perjantai, elokuu 31st, 2018

Kun uusi lukuvuosi alkaa, on hyvä miettiä, millainen yhteisö haluamme uusille opiskelijoille olla.

Monia jännittää ensimmäinen päivä. Uudet opiskelijat miettivät, miten heidät otetaan uudessa yliopistossa vastaan. Meidän jo täällä olevien harteilla lepää vastuu siitä, että yhteisömme on mahdollisimman avoin, turvallinen, mukaan ottava ja yhdenvertainen jokaiselle täällä olevalle ja tänne tulevalle.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta haluaa pitää yhdenvertaisuusasiat mukana keskustelussa niin opiskelijayhteisössä kuin yliopistossakin, jotta voimme yhtenä rintamana tehdä töitä entistä paremman yhteisön eteen.

AYY:n arjessa yhdenvertaisuustyö on jatkuvasti läsnä. Ylioppilaskunnalla on häirintäyhdyshenkilöpalvelu, johon häirintätilanteita kohdanneet opiskelijat voivat ottaa yhteyttä ja saada apua sekä neuvoja. AYY:n asiantuntijat neuvovat ja kouluttavat yhdistystoimijoita ja tutor-opiskelijoita yhdenvertaisuusasioissa. Syksyllä AYY myös kampanjoi kaikenlaista opiskelijayhteisössä tapahtuvaa häirintää vastaan.

Kesäpäivän ratoksi kyselin Aallon rehtorin Ilkka Niemelän mietteitä yhdenvertaisuudesta. Katso juttutuokiomme videolta.

Loistavaa uutta lukuvuotta koko Aalto-yhteisölle!

Noora Vänttinen
AYY:n hallituksen puheenjohtaja

Taidevuosi: Tankotanssissa näkyy luovuus

maanantai, elokuu 20th, 2018

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Elokuussa taiteestaan kertoo tankotanssiyhdistys Otanko.

Kuva: Assi Vainikka

Otanko eli Otaniemen tankotanssiyhdistys perustettiin tarkalleen kolme vuotta sitten muutaman innokkaan tankotanssin harrastajan voimin. Yhdistys järjestää jäsenilleen viikoittaisia tankotanssitunteja ja muuta lajiin liittyvää aktiviteettia ja ulkopuolisille tahoille lajikokeiluita ja esityksiä. Otangolla on tällä hetkellä noin 150 jäsentä ja 12 ohjaajaa.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan piirissä toimivan yhdistyksen tanssitunneilla on sangen poikkitieteellinen tunnelma: mukana on aaltolaisten lisäksi runsaasti esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoita. Toimintaan osallistuminen ei missään nimessä edellytä aiempaa tankotanssitaustaa. Tunteja järjestetään alkeistasosta lähtien ja yli puolet Otangon nykyisistä ohjaajista on itse aloittanut lajin parissa Otangon tunneilla.

Tankotanssi on tanssia ja akrobatiaa yhdistävä esittävän taiteen muoto, jossa liikkeet rakennetaan pystysuoran, noin 45 mm paksun tangon ympärille.

Lajin juuret ovat ennen ajanlaskumme alkua kehitetyssä sirkuslajissa, kiinalaisessa tolpassa, ja 1100-luvulta peräisin olevassa intialaisessa Mallakhamba-urheilussa. Molemmissa urheilijat tekevät temppuja nykyisin käytettävää tankoa paksumman ja karheamman pystysuoran tangon ympärillä.

Nykymuotoisena tankotanssi on vielä nuori laji. Ensimmäinen studio perustettiin 1990-luvulla. Uusia liikkeitä, tekniikoita ja ilmaisun tapoja kehitetään jatkuvasti, mikä mahdollistaa pitempään rakentuneisiin lajeihin verrattuna erittäin runsaan luovuuden käytön maailmanmestaruuskilpailuissa saakka.

Tankotanssia pääsee näkemään muun muassa esityksinä tapahtumissa tai lajin eri tason kilpailuissa ympäri vuoden. Lisäksi netistä, erityisesti Instagramista ja Youtubesta, löytyy lähes loputon määrä videomateriaalia katsottavaksi. Kokeileminen on mahdollista esimerkiksi Otangon viikottaisilla tunneilla, joista alkeistunneille voi tulla koska vaan mukaan kokeilemaan. Pääkaupunkiseudulla on myös lukuisia kaupallisia tankotanssistudioita, joissa voi halutessaan käydä kokeilemassa lajia.

Useat harrastajistamme ovat päätyneet lajin pariin etsiessään uusia haasteita urheiluunsa ja tapoja ilmaista itseään tanssin kautta. Aiempi urheilullinen tai tanssillinen tausta onkin tyypillinen, vaikkei missään nimessä vaadittu tausta harrastajille. Laji on kiehtova, koska aloittelijakin pystyy tekemään ja ilmaisemaan paljon, mutta paraskaan tanssija ei ole vielä lähelläkään valmista.

Monet kokevat tankotanssissa erityisen inspiroivaksi sen, miten liikkumisen ja ilmaisun tavassa tangolla luovutaan pitkälti jalkojen varassa seisomisen rajoitteista: tangolla liikutaan ilmassa kannatellen kehoa vuorollaan lähes kaikkien ruumiinosien varassa. Usein kauneimmat liikkeet ja muodot syntyvätkin korkealla ilmassa raajojen ollessa vapaina muodostamaan kauniita linjoja.

Tankotanssi on taidetta muiden tanssillisten ja akrobaattisten taiteen muotojen tavoin. Sen kautta voi herättää tunteita, kertoa tarinoita ja ilmaista tanssijan sisäistä maailmaa.

Muista tanssilajeista tankotanssi poikkeaa tällä hetkellä erityisesti siinä, miten se mahdollistaa poikkeuksellisen suuren luovuuden käytön aivan korkeimmalle kilpailulliselle tasolle saakka. Yhtä oikeaa ilmaisutapaa tai tunnelmaa tankontanssikoreografialle ei ole olemassa, ja kehitettyjen perusliikkeiden yhdistelemisen lisäksi lajissa on paljon tilaa kehittää omia uniikkeja liikkeitä. Ei ole olemassa objektiivisesti oikeaa tai väärää tapaa tankotanssia.

Sara Ikonen
Otanko ry:n puheenjohtaja

Taidevuosi: 20 vuotta hevimetallin sanomaa Otaniemessä

tiistai, kesäkuu 5th, 2018

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Toukokuussa toiminnastaan kertoo Metal Club Mökä.

Mökä hassuttelemassa vuoden 2018 sitsikilpailussa

Metal Club Mökä on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan piirissä toimiva kulttuuri- ja urheiluyhdistys, jonka tavoite on julistaa metallimusiikin pyhää, ylevää sanomaa joka niemehen, notkohon ja saarelmaan.

Metal Club Mökä, tuttavallisemmin Mökä, syntyi vuonna 1998 metallia kuuntelevien teekkareiden hullusta tarpeesta saada pidettyä metallifestari Alvarin aukiolla. Yksinhän ei moista voisi järjestää, joten pitkätukkien oli löydettävä mukaan lisää pitkätukkia. Siitä se sitten lähti.

Kuuntelemme hevimusiikkia. Koemme helvetillistä tuskaa saunoessamme. Järjestämme bändeille keikkoja. Grillaamme aina kun on hyvä sää grillata (siis tämän tästä). Retkeilemme hevimusikaalisiin tapahtumiin. Avustamme vuosittain Tuska-festareiden järjestelyissä. Pelaamme myös suhteellisen aktiivisesti sählyä ja jalkapalloa!

Vuoden 2018 elokuun 3. ja 4. päivä maineikas Mökäfest tekee paluun.

Kaikille avoin kaksipäiväinen festari juhlistaa sitä virstanpylvästä, että Mökä on levittänyt hevimetallin ilosanomaa sekä Otaniemen akateemisissa piireissä että niemen ulkopuolella nyt 20 vuotta.

Kolmatta kertaa järjestettävä festari pidetään Täffä-ravintolassa ja jatkopaikkana toimii Rantasauna. Festarin kattaus tarjoaa jotakin jokaiselle metallimusiikin ystävälle, ja esiintymässä näemme niin Mökässä kuin koko Suomen hevikulttuurissa vaikuttaneilta yhtyeiltä. Tähän mennessä varmistuneet esiintyjät ovat Ever Circling Wolves, Perihelion Ship, Cause of Death, Caught In The Between, Abstrakt, Asgardium, ARBALEST plays Bolt Thrower, Brymir ja Urn.

Festari yhdistää monta eri tarkoitusta. Sen lisäksi, että se on Mökän vastine vuosijuhlalle ja toimii kerääntymispaikkana vuosittaiselle Suomen akateemisten hevikerhojen kokoukselle, se on rakastamamme musiikin konkreettisin ilmentymä Otaniemessä. Metallin levittämisen ydinidea on soittaa sitä ihmisille – ja soittaa sitä nimenomaan livenä.

Mökä on historiansa aikana järjestänyt kymmeniä keikkoja ympäri pääkaupunkiseutua. Isompi on kuitenkin parempaa ja niin koti- kuin ulkomaalaisten festarien innoittamana haluamme järjestää oman festarin! Inspiraationa toimivat toki myös aiemmat Mökäfestit vuosilta 2013 ja 2015.

Vaikka festari ei vielä tapahdu Alvarin aukiolla, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

Miksi metallimusiikki sitten on taidetta? Ilman särökitaroita ja tuplabasareita ei voi elää! Missään muussa musiikkityylissä ei ole samanlaista voimaa.

Metallimusiikissa olennaista on raaka tunne ja eläimellinen energia. Se saa ihmiset kiihkoon ja vapauttaa eläimelliset vaistot. Moshpitissä riehuminen ja pitkän letin pyörittäminen vapauttaa ja purkaa stressiä.

Yleinen virhe on kuitenkin ajatella metallia yksiulotteisena mättönä. Myös metallimusiikin parista löytyy oikeita virtuoosimuusikoita, sen sanoitukset voivat olla yhtä pohdiskelevia ja kantaaottavia kuin muissakin genreissä. Erilaisten alagenrejen määrä saa pään pyörälle. Arkkityyppisten thrash-, death-, black-, ja power metalin lisäksi metallimusiikkiin on vuosien varrella sekoitettu jos jonkinlaista genreä ja soitinta. Metalliyhtyeitä löytyy ympäri koko maailman.

Metallin voima ja monipuolisuus näytetään todeksi Mökäfesteillä. Nähdään siellä.

Combat Monster esiintymässä ensimmäisillä Mökäfesteillä vuonna 2013


Henrik Romppainen

Metal Club Mökän varapuheenjohtaja

Kampusinspiraatiota Koreasta

tiistai, toukokuu 29th, 2018

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallitus vieraili toukokuussa Koreassa tutustumassa paikallisten korkeakoulujen kampuksiin. Matkalla heräsi monenlaisia ajatuksia siitä, mihin suuntaan Otaniemen kampusta voisi kehittää.

Tutustumassa kansainvälisyyteen kampuksella Korean Design Factroyssa. Yonsei. Kuva: Emma Savela

AYY:n hallitus matkaa joka toinen vuosi Kiinaan ystävyysylioppilaskuntamme Tsinghuan yliopiston ylioppilaskunnan vieraaksi Pekingiin.

Joka kerta matkaan liitetään jokin toinenkin kohde, jonka tarkoituksena on oppia uutta toisten yliopistojen ja ylioppilaskuntien toiminnasta. Tällä kertaa osa AYY:n delegaatiosta kohdisti viikon vierailun Aallon korealaisiin yhteistyöyliopistoihin KAISTiin, Yonseihin ja SNU:hun (Seoul National University).

Ympäristötekniikan laitoksen katolla testataan uudenlaisia viljelymenetelmiä kattopuutarhassa. SNU. Kuvassa Rosa Väisänen, Niko Ferm ja Tapio Hautamäki. Kuva: Emma Savela

Etelä-Korean korkeakoulunäkymät ovat monella tapaa mielenkiintoiset. Kulttuurieroista huolimatta yhtäläisyyksiä Suomen kanssa on paljon: PISA-menestys, koulutusosaaminen, panostukset teknologiakehitykseen… Myös Koreassa väestö ikääntyy ja tarve muualta tuleville osaajille kasvaa, joten kansainvälisiä opiskelijoita houkutellaan sielläkin.

Eroavaisuuksiakin toki löytyy. Suomen koulutusleikkauksista poiketen Korean koulutus- ja tutkimusinvestoinneille ei näy loppua, ja esimerkiksi vuonna 2015 jopa 69 % Etelä-Korean nuorista aikuisista oli korkeakoulutettuja. Luku on OECD-maiden korkein ja 28 prosenttiyksikköä Suomen vastaavaa lukua korkeampi (OECD 2017: Population with tertiary education).

Vierailulla riitti paljon opittavaa, ymmärrettävää ja benchmarkattavaa! Haimme vierailumme kohteina olleilta neljältä kampukselta oppia etenkin Otaniemen kampuskehitystä silmällä pitäen ja AYY:n tärkeään projektiin, Opiskelijakeskukseen, liittyen.

Istuskeluportaat KAISTin uudessa kirjastossa. Näistä voisi ottaa mallia esimerkiksi Opiskelijakeskukseen? KAIST. Kuva: Emma Savela

Urheilu on vahvasti läsnä kampuksella. KAIST. Kuva: Emma Savela

Yleisvaikutelma korealaisten yliopistojen kampuksista on se, että niiden ulkoalueet on hyödynnetty erityisen hyvin. Miellyttäviä ulkotiloja on paljon.

Esimerkiksi KAISTissa kampuksen keskeisellä paikalla sijaitsee vesielementti (paikallisten nimeämä ”Ankkalampi”), joka avautuu keskeiselle aukiolle ja terassialueelle. Myös muilta kampuksilta löytyy paljon viihtyisiä paikkoja, joissa opiskelijat voivat viettää aikaa, opiskella, pitää taukoa ja vaikka syödä jäätelöä.

Näin kesäaikaan Otaniemessä tällaisten paikkojen merkitys korostuu – AYY:n keskustoimiston edessä sijaitseva pieni terassi on aurinkoisina ja lämpiminä päivinä täynnä ihmisiä nauttimassa kesäsäästä. Ehkä tällaisia paikkoja tulisi meilläkin olla enemmän?

Kampuksen keskeisellä paikalla sijaitsee lampi ja sen ympärillä aukio- ja terassialueita. KAIST. Kuva: Emma Savela

Yonsein kampuksella miellyttävät istuskelu- ja oleskelupaikat syntyvät kasvillisuudesta ja erilaisten pintamateriaalien käytöstä. Yonsei. Kuva: Emma Savela

Kampusalueilla myös vihreys, kasvillisuus ja monipuolinen luonto nousevat esiin.

Usein Aallon kampuksesta sanotaan, että sen parhaita puolia ovat luonnonläheisyys ja vihreys. Silti Koreassa nämä teemat korostuvat paremmin.

Vaikka luonto on Otaniemen kampuksella merkittävässä osassa, esimerkiksi Otaniemen merellisyyttä ja rantoja ei ole hyödynnetty juurikaan. Kuinka usein edes huomaa sitä, että kampus sijaitsee aivan meren läheisyydessä?

Otaniemessä on kuitenkin paljon potentiaalia. Tulevan kampuskehitystyön myötä myös ulkoalueisiin keskitytään varmasti yhä enemmän.

Vihreä miljöö Yonsein pääkampuksella. Yonsei. Kuva: Emma Savela

Opiskelijakeskuksen osalta korealaisista esimerkeistä ei löydy suoraan sellaista, joka toteuttaisi Otaniemen kampukselle visioidun hankkeen tavoitteet.

Yleisellä tasolla benchmarkkaus antoi kuitenkin paljon. Oli opettavaista nähdä, miten paperilla olevat, ideatason konseptit on toteutettu toisenlaisessa ympäristössä. Löysimme esimerkkejä niin työskentelytiloista, tulostuspisteistä kuin kerhotiloista.

Bileitä järjestävän yhdistyksen tilan persoonallinen sisäänkäynti. SNU. Kuva: Emma Savela

Tanssitreenit paikallisen opiskelijakeskuksen käytävällä. SNU. Kuva: Emma Savela

Yleisesti Korean yliopistomaailma vaikuttaa aika erilaiselta verrattuna Suomeen.

Kenties mieleenpainuvinta jokaisessa yliopistossa olivat Aallossakin ajankohtaiset hyvinvointi- ja yhdenvertaisuusteemat ja niiden näkyminen jokaisella kampuksella.

Ihmisoikeuksia ja puuttumiskeinoja häirintään mainostetaan isoin julistein ja verkossa. Apua saa sekä puhelinnumeroista että kampuksilla sijaitsevista apukeskuksista. Kampuskehitysoppien lisäksi saimme siis myös paljon uusia ideoita AYY:n yhdenvertaisuustyöhön.

Ihmisoikeuksiin viittaavia julisteita kampuksella. Yonsei. Kuva: Tapio Hautamäki

Parasta vierailussa olivat lukuisat keskustelut paikallisten opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Kiitos siis KAISTille, Yonseille, Korean Design Factorylle ja SNU:lle yhteistyöstä!

Emma Savela
AYY:n hallituksen jäsen (kiinteistöt ja opiskelijakeskus, asuminen ja muut palvelut)

Rosa Väisänen
Edunvalvonta-asiantuntija (kansainväliset asiat ja uudet opiskelijat)