Opintotahdin muutos vaatii kulttuurinmuutosta

This post is also available in: englanti ruotsi

Tämä blogi liittyy AYY:n 9.3.2017 julkaistuun kannanottoon opintojen sujuvuudesta.

Lukuvuonna 2015/2016 kaikista Aallossa läsnäolevista opiskelijoista 31,1 % teki vähintään 55 opintopistettä vuodessa. Kandivaiheen opiskelijoista, eli niistä joilla aloittamisesta on 0-2 vuotta, 44 % suoritti tuon määrän. Luku on opiskelijoiden kannalta ongelma, koska yliopisto-opinnot on mitoitettu viidelle vuodelle, eli suoritettavaksi noin 60 opintopisteen vauhtia ja opintotuki on myös mitoitettu tuolle ajalle. On vaikea uskoa, että vain alle puolet haluaisi opiskella viidessä vuodessa maisteriksi, jos tavoitevauhti olisi mahdollista saavuttaa. Tämä mantra opintojen pituudesta on vanha kela, sillä siitä on puhuttu jo 1800-luvun lopulta saakka, mutta koko ongelmaa ei liene tarpeen kiistää.

Yliopiston kannalta tämä on ongelma, koska 55 opintopisteen vauhtia opiskeleminen on yksi yliopistojen rahoituksen perusteista. 10 % yliopistojen rahoitusmallin mukaisesta perusrahoituksesta tulee tämän indikaattorin kautta. Indikaattori on otettu käyttöön yliopistojen rahoitusmalliin, koska sen kautta Opetus- ja kulttuuriministeriö pyrkii ohjaamaan yliopistoja pitämään huolta siitä, että opinnot on järjestetty hyvin ja laadukkaasti. Yliopistolaki velvoittaa yliopistoja järjestämään opinnot siten, että on mahdollista suorittaa viidessä vuodessa ja rahoitusmalli tukee tätä lain vaatimusta.

Yliopistojen rahoitus on ollut tiukoilla viimeiset pari vuotta, joten niistä jokainen pyrkii parantamaan opintojen sujuvuutta. On tosin hyvä huomata, että rahoitusmalli on nollasummapeliä: Jos yliopistot parantavat tulostaan, koko pottiin ei tule lisää rahaa, vaan se jaetaan vaan yliopistojen välillä suosien hyviä tuloksia saaneita. Aalto on valitettavasti jäänyt hieman jälkeen tällä indikaattorilla, vaikka pärjääkin muuten hyvin. Muut yliopistot ovat nostaneet nopeasti opiskelevien määrää enemmän kuin Aalto.

Yliopistoilla on hyvin tiedossa millaiset asiat tukevat tai haittaavat opintojen etenemistä. Esimerkiksi vuosina 2011-2014 Aaltokin oli mukana Kyky-projektissa, jossa tuotettiin suoraan materiaaliakin opiskeluinnon ja opiskelukyvyn parantamisesta, jotta opinnot olisivat sujuvia. Sen taustalla olleissa Campus Conexus ja opiskelukyky-hankkeissa, kuten myös useissa muissa tutkimuksissa ja selvityksissä, on selvitetty millaiset asiat tukevat opinnoissa edistymistä. Viime vuosina olemme myös saaneet käytännön esimerkkejä sekä Aallon sisältä että muista yliopistoista miten opintoja on saatu sujuvoitettua ilman, että opiskelijoiden tyytyväisyys opintoihin tai kuormitukseen kärsii. Uutta tietoa tulee koko ajan esimerkiksi kandipalautekyselystä, opiskelijoiden terveystutkimuksesta ja Aallon AllWell-hyvinvointikyselystä.

 

Syitä toivottua hitaammalle opiskelulle

 

Opiskelijoilla on erilaisia syitä opiskella hitaasti. Osa niistä on valintoja ja osa olosuhteista riippuvia. Niitä voi avata vaikkapa hieman yksinkertaistaen Elina Pekosen gradussaan käyttämän ryhmittelyn mukaisesti.

1. Vammat ja sairaudet

Fyysisen ja psyykkisen ympäristön esteettömyys sekä opiskelijoiden terveysongelmat ja mielenterveysongelmat ovat selkeästi yksi tekijä opintojen hidastumisessa. Tähän liittyvät esimerkiksi sisäilmaongelmien vuoksi hidastuvat opinnot. Aalto on ansiokkaasti panostanut esteettömyyteen ja kampuksen järjestelyt vaikuttavat varmasti pitkällä aikavälillä siihen, että erilaiset esteettömyysjärjestelyt hoituvat. Valitettavasti YTHS:n terveystutkimuksen mukaan noin kolmannes opiskelijoista oireilee psyykkisesti. Tähän voidaan tarttua paikallisesti mielenterveyttä tukevilla käytänteillä, mutta yliopistot voisivat myös tehdä töitä sen eteen, että psyykkiset ongelmat otettaisiin vakavasti kampuksella ja niiden ilmentyessä opintoihin tehtäisiin esteettömyyttä tukevia ratkaisuja.

2. Sosiaaliset ja kulttuuriset esteet

Kaikki eivät vieläkään koe olevansa yhtä tervetulleita yliopistoon. Esimerkiksi vähemmistötausta, ikä tai muu tekijä voi vaikuttaa siihen kokeeko olevansa osa porukkaa. Tällä on suuri merkitys, sillä opintoihin kiinnittyminen tapahtuu vahvasti sosiaalisen kanssakäymisen kautta, eikä sitä pääse syntymään, jos opinnoissa kokee jääneensä yksin. Monikulttuurisuuteen liittyvää työtä tehdään tälläkin hetkellä Aallon ja AYY:n yhteistyönä, mutta tällaisten esteiden purkamiseen vaaditaan tietoista toimintatapojen tarkastelua myös yksilötasolla.

Yksi merkittävä tekijä on myös oppilaitoksen tai opiskeluporukan oma kulttuuri. Ympärillä oleva henki voi joko tukea ajatusta tavoitetahdissa opiskelusta tai haitata sitä.

3. Oppimisvaikeudet

Todetut luki-vaikeudet tai muut koetut oppimisen ongelmat ovat osatekijä opintojen hidastumisessa. Useat tahot tarjoavat esimerkiksi vertaistukea ja esteettömyyden kautta voi saada myös järjestelyjä opintoihin, mutta tuen piiriin pääseminen voi olla välillä hankalaa. Opintopsykologien ja oppimisvaikeuksista tietävien opinto-ohjaajien aika on kortilla, ja todella suuri merkitys on opettajien tarkalla silmällä. Voidaan perustellusti kysyä kuinka hyvin yliopistojen opetushenkilökunta osaa ohjata oppimisvaikeuksista kärsiviä eteenpäin ja onko meillä tarpeeksi hyvä polku siitä eteenpäin.

4. Taloudelliset haasteet

Taloudelliset haasteet ovat erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla todellinen ongelma. Asumiseen menee pääkaupunkiseudulla keskimäärin 72,1 % yksin asuvan opiskelijan tuloista. Taloudellinen stressi on yhteydessä myös mielenterveyden ongelmiin ja jaksamisongelmiin. Opintotahtiin taloudelliset ongelmat vaikuttavat kahdesta suunnasta: Opintojen aikana on tehtävä töitä, jotta tulee taloudellisesti toimeen, mutta se uhkaa viivästyttää opintoja, jolloin opintukikuukaudet loppuvat. Opintotuen kannalta on erittäin tärkeää, että opintoja voi tehdä tasaista tahtia. Aallossa on yhtenäistetty käytäntöjä, mutta vieläkin valitettavasti esimerkiksi harjoittelun opintopistemäärät voivat jäädä alle opintotuen etenemisen minimin, eli 5 opintopistettä kuukaudessa.

5. Ajanhallinta ja muun elämän yhteensovittaminen opiskelun kanssa

Näihin ongelmiin yliopistot voivat tarttua jo suoremmin. Opintojen tukena kulkeva opiskelutaitojen opettaminen, orientaatiokurssit ja informaatio-ohjaus siitä, miten opintoihin olisi hyvä sitoutua, jotta niissä voi myös menestyä ovat konkreettisia keinoja. Vielä joitain vuosia sitten yliopistoilta kuului nurinaa, että kuuluuko tällainen ”kädestäpitäminen” heille, mutta se on onneksi vähentynyt, kun tieto keinoista ja näyttö niiden tehosta on levinnyt. Harmillisen harva opiskelija itsekään hahmottaa, miten tärkeää erityisesti alkuvaiheessa opintoja on kiinnittyä kunnolla ja priorisoida opintoja. Harmillisen harva opettaja myöskään rakentaa tietoisesti opetukseensa itsesäätelytaitoja tukevia elementtejä. Yliopistot ovat myös huonoja tukemaan opiskelijoiden ajankäytön suunnittelua. Opintoja on välillä mahdotonta suunnitella kuormittavuuksineen puolta vuotta pidemmälle, kolmen vuoden kandidaattiohjelmasta puhumattakaan.

6. Opetukseen ja opintojen ohjaukseen liittyvät esteet

Viimeisenä ovat tietysti itse opintoihin suoraan liittyvät hidasteet, ja näitähän olisi helppo luetella vaikka kuinka. AYY keräsi merkittävimpiä viime vuonna lausuntokierroksella ja keskusteluissa opintovastaavien kanssa. Kuormittavuus, aikataulut, ennustamattomat yhteisvaikutukset, joustamattomuus, kesäopintojen puute, harvoin pidettävät kurssit, kehnosti suunnitellut kurssit, opinto-ohjauksen satunnaisuus, koulujen välillä vaihtelevat käytännöt ja monet muut seikat on tuotu usein esiin, puhumattakaan tiedon löytämisen haasteista. On ilo sanoa, että koulutusohjelmissa asiat kehittyvät koko ajan parempaan suuntaan. Silti perusongelmia, kuten kohtuutonta kuormittuneisuuden kokemusta ilmenee edelleen. Olisi todella tärkeää tuoda esiin Aallon sisällä ja muualla tehtyjä toimivia uudistuksia. Esimerkiksi vuorovaikutteisuutta isoille luennoille rakentamalla digiavusteisesti tai muilla keinoilla on saatu ihan huimia oppimistuloksia ilman, että sisältöjä helpotetaan tai rimaa lasketaan, mikä tuntuu edelleen olevan joidenkin pelko.

 

Mitä tässä pitäisi tehdä?

 

Eri esteitä voidaan purkaa eri suunnista. Opintojen järjestelyihin liittyvää työtä tehdään koko ajan ja yliopistolla on velvollisuuskin edistää esteettömyyttä. Kaikkia helppoja kiviä ei ole vielä Aallossakaan käännetty. Tenttien tarkastusaika on edelleen neljä viikkoa ja roikkuvan kurssin suoritusmahdollisuus voi olla lukukauden päässä. Opintotuen määrälle tai asumisen kalleudelle on hankala tehdä mitään, joten jäljelle jää kiinnostavin, eli opiskelijoiden valinta opiskella joko tavoitetahtia tai hitaammin. Tämä valitettavan usein jätetään leijumaan ilmaan, tai ratkaisuna tarjotaan yksittäisiä toimenpiteitä, kuten stipendejä. Liian usein jäädään myös taivastelemaan opiskelijoiden pakenemista töihin kesken lukukauden, vaikka Aaltohan on juuri kuuluisa työelämäsuhteistaan. Myös työnantajia olisi syytä muistuttaa siitä, että opiskelijatyöntekijöiden pitäisi voida tehdä opintonsa töiden ohella kunnialla, jotta yhteistyö toimii.

Aallossa on kuulunut harmillisen vähän tutkimustietoon perustuvia puheenvuoroja siitä, miten opinnot voivat edistää sitoutumista ja motivaation syntymistä. Usein motivaatiosta puhutaan jonkinlaisena sisäsyntyisenä ominaisuutena, vaikka sitoutumista, sitkeyttä ja opiskelutaitoja voi synnyttää juurikin niillä opinnoilla itsellään. Keinot eivät ole poppaskonsteja, vaan hyvää opettamisen ja ohjauksen suunnittelua ja toteuttamista. Ketään opettajaa ei saa jättää tämän kanssa yksin. Aallossa onkin jatkuvasti tehty ja tehdään kehittämistä, kuten hyvinvointikyselyä ja sen perusteella toimenpiteitä sekä jatkuvaa pedagogiikkakoulutusta ja online-oppimismahdollisuuksin kehittämistä. Keskustelu junnaa vielä kuitenkin valitettavan paikallaan.

Ne yliopistot, jotka nyt menestyvät 55 op indikaattorilla Aaltoa paremmin ja ovat nostaneet tuloksiaan, ovat uudistaneet opetussuunnitelmien, akateemisen ohjauksen ja aikataulutuksen lisäksi myös sisäistä kulttuuriaan. On esimerkiksi selvästi viestitty, että nouseva rahoitus käytetään opintojen parantamiseen ja opiskelijoille on tarjottu hyvin henkilökohtaista ohjausta ja yhteydenottoja. Resurssit on käytetty systeemin parantamiseen, jotta jokaisella on ainakin mahdollisuus opiskella sitoutuneesti ja tavoitetahtia. Myös opiskelijat ovat tehneet osansa ja tsemppaavat toisiaan niissäkin kohdissa, kun tahti alkaa hiipua. Kulttuurinmuutos vie aikaa, niin opettajien kuin opiskelijoidenkin kohdalla, mutta elämä ei ole kilpajuoksu. Yliopistossa ollaan oppimassa, ei maksimoimassa rahoitusmalli-indikaattorien tuloksia, mutta mahdollisimman monelle pitää antaa mahdollisuus ymmärtää miten omaa oppimistakin tukee sitoutuminen tavoitteelliseen opiskelutahtiin. 

Lisätietoja:
Petteri Heliste, AYY:n hallituksen varapuheenjohtaja, edunvalvonnan koordinointi, petteri.heliste@ayy.fi, 050 520 9428
Susanna Koistinen, koulutuspoliittinen asiantuntija, susanna.koistinen@ayy.fi, 050 520 9438

Lähteitä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *