Kuka saa ja kenelle annetaan? Opiskelijavalinta herättää tunteita

Opiskelijavalinnat ovat kuumentaneet tunteita opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän raportin ja siitä olleen lausuntokierroksen jälkeen. AYY lausui myös asiasta Aallolle ja hallituksemme päätti myös allekirjoittaa yhdessä Aallon lausunnon ministeriölle.

Raportin pääasiallinen ehdotus oli, että ylioppilaskokeiden tuloksia tulisi hyödyntää laajemmin opiskelijavalinnassa. Suomeksi sanottuna siis pääsykokeita tulisi vähentää ja suoraan papereilla sisään ottamista tulisi lisätä. Ministeriöllä on huoli suomalaisten hitaasta pääsystä korkea-asteelle.

  1. Suoraan lukiosta (ja ammattikoulusta) yliopistoon pääsee liian vähän ihmisiä. ”Vuoden 2015 uusista ylioppilaista joka kolmas, 32 %, jatkoi välittömästi tutkintotavoitteista opiskelua ylioppilaaksitulon jälkeen. Yliopistokoulutuksessa jatkoi 16 %, ammattikorkeakoulukoulutuksessa 11 % ja ammatillisessa koulutuksessa 5 %.” 75 % kuitenkin haki korkeakouluihin. (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2016/liitteet/okm37.pdf?lang=fi)
  2. Tämä on ongelma, koska se tarkoittaa välivuosia.
  3. Välivuodet tarkoittavat sitä, että ihminen ei ole haluamassaan elämäntilanteessa (=opiskelemassa), eikä valmistu reippaasti hyväksi veronmaksajaksi korkeakoulutettuun, matalammin koulutettua parempipalkkaiseen ammattiin. Korkeakoulutuksesta ulos jääminen tarkoittaa tilastollisesti suurempaa todennäköisyyttä muun muassa mataliin tuloihin ja terveysongelmiin. (Tästä voi lukea lisää esimerkiksi OECD:n Education at a glance –julkaisuista.)

Opiskelijavalinta on perinteisesti kuulunut yliopistojen autonomian piiriin, mutta ministeriö pyrkii ”pehmeiden” keinojen, eli yliopistojen kanssa tehtävien tulossopimusten kautta sitouttamaan yliopistoja toteuttamaan poliittisen tahdon mukaisia muutoksia.

On tietysti ikävää, että systeemissä moni jää ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Korkeakoulupaikat menevät helposti toista tutkinto-oikeutta hakeville niin kauan, kun sekä uudet että jo opiskelevat ovat samassa hakuväylässä, eivätkä voi siirtyä järjestelmän sisällä helpommin viemättä aloituspaikkoja.

Ministeriön raportissa oli kuitenkin useita valuvikoja. Työryhmä tarkasteli vain ylioppilastutkintoa tekeviä ja ottaa ammattikoulun mukaan vasta nyt jälkeenpäin tarkasteluun eri ryhmässä ja todella kireällä parin kuukauden aikataululla. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta on hyvin erikoista, että esimerkiksi tieto siitä, että matalista sosioekonomisista luokista tulevat hakeutuvat tyypillisemmin ensin ammattikouluun ja vasta myöhemmin korkeakoulutukseen, ei nouse esiin raportissa vahvemmin. Heitot siitä, että ammattikoulusta valmistuneet voisivat käydä tekemässä pääsykokeen sijaan osan lukion päättökokeista viittaa suoraan siihen, että ministeriö ei enää pidä lukiota ja ammattikoulua tasa-arvoisina jatko-opintokelpoisuuden antavina opintoina, kuten ne nyt on ajateltu. Vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon ja lukion sisältöjen itsenäiseen rooliin ei myöskään käsitellä tarpeeksi syvästi.

On toki monia hyviäkin asioita. Yliopistoja kannustetaan luopumaan pitkää valmistautumista vaativista kokeista (kuten monet ovatkin jo tehneet, aineistot ilmestyvät vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen), yhdenmukaistamaan taustapisteiden laskemista, siirtymään yhteisiin pääsykokeisiin alojen sisällä ja suunnittelemaan kokeet niin, että niissä pärjääminen ei vaadi valmennuskursseja.

Ylioppilaskokeiden hyödyntäminen on varmasti myös järkevää monissa tilanteissa. Jos voidaan näyttää, että samat ihmiset pääsevät sisään on pääsykoetta tai ei, ja pärjäävät opinnoissaan hyvin, pääsykokeen järjestäminen kaikille hakijoille on ajan ja vaivan hukkaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä väylää tulisi olla olemassa niille, jotka eivät teineinä tehtyjen valintojen vuoksi hae hyvillä papereilla.

Ministeriö on nyt ampumassa tykillä kärpästä. Raportissa itsessäänkin todetaan, että toimenpiteitä tulisi erityisesti kohdistaa hakupainealoille, eli niille, joihin ihmiset hakevat vuodesta toiseen nostaen sisäänpääsyriman melkein mahdottomaksi suoraan toiselta asteelta tuleville. Tämä tarkoittaa lähinnä lääketieteellistä, oikeustieteellistä ja osin kauppatieteellistä. Siihen kysymykseen, että miten näiden alojen hakijoita saataisiin houkuteltua muille kiinnostaville aloille välivuosia viettämästä, eli pääsykokeisiin valmistautumasta, ei sitten löydykään raportista vastausta.

Minä aloittaisin ehkä siitä, että laitettaisiin vihdoin kuntoon ne yliopistojen ja alojen väliset siirtymät sekä kesken opintojen että kandin jälkeen, että uudet aloituspaikat olisivat oikeasti niille, jotka ovat vasta pyrkimässä sisään korkeakoulutukseen.

AYY:n virallinen lausunto löytyy osoitteesta: https://ayy.fi/blog/2017/01/31/lausunto-ylioppilastutkinnon-paremmasta-hyodyntamisesta/

Suomen ylioppilaskuntien laajempi lausunto löytyy osoitteesta: https://syl.fi/syl-lausui-opetus-kulttuuriministeriolle-valmiina-valintoihin-ylioppilastutkinnon-parempi-hyodyntaminen-raportista/

Susanna Koistinen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *