BLOOM: Aaltolaiset avartamassa maailmaansa

This post is also available in: englanti

BLOOM – Bridge of Learning: Operation OndA! in Maputo sai alkunsa keväällä 2013, kun Aleksi Wallenius sai kuulla päässeensä etvo-vapaaehtoiseksi Maputoon. Hän halusi tuoda eri alojen opiskelijoita Aalto-yliopistosta opettamaan ja oppimaan Mosambikiin, ja lähti organisoimaan projektia Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kautta.  Projekti realisoitui 2014 alkuvuodesta, kun 10 aaltolaista suuntasi eteläiseen Afrikkaan kuukaudeksi, josta kaksi viikkoa vietettiin paikallisen järjestön ASSCODECHAn vieraana Chamanculon slummissa.

Lapsia Chamanculon kadulla (yllä). //Isommat lapset pitivät huolta pienemmistä. © Mariko Landström

Osa matkaan lähtijöistä yhdisti kokemuksen yliopiston kurssiin Sustainable Global Technologies: Facing Local and Global Challenges, jossa toteutetaan projekti Chamanculon sanitaatiohaasteisiin liittyen yhteistyössä paikallisen organisaation, ASSCODECHAn kanssa. Paikan päällä järjestimme paikallisille ensimmäisellä viikolla erilaisia työpajoja ja intensiivikursseja, kuten englannin kurssin, IT-kurssin, bisnes-workshoppeja, elokuvantekotyöpajan, tulevaisuustyöpajan, ultimate-turnauksen sekä erilaista opettavaista ohjelmaa lapsille (ja pelasimme mölkkyä). Toisella viikolla järjestimme yhteistyössä Mosambikin tiede- ja teknologiaministeriön ja Suomen ulkoministeriön yhteisprojekti STIFIMOn kanssa Waste and Sanitation Hackathonin, jossa ASSCODECHAn työntekijöistä, paikallisista nuorista sekä paikallisen yliopiston hacker-yhteisön jäsenistä koostuvat joukkueet painivat 4 päivää keksiäkseen ratkaisuja Chamanculon sanitaatiohaasteisiin. Kurssiporukkamme muodosti myös tiimin ja esitteli esimerkkiratkaisuna huussin ja kaupunkiviljelykonseptin, mutta ei osallistunut itse kilpailuun. Voittajajoukkue palkittiin läppäreillä. Tuomaristossa istuivat maailmanpankin konsultti, Chamanculon paikallisedustaja kunnallispolitiikassa ja Suomen suurlähetystön edustaja. Viimeisenä päivänä Chamanculossa järjestimme festivaalin, jossa kokkasimme kaikille ja opetimme erilaisia taitoja. Myös paikalliset oli kutsuttu osallistumaan järjestelyihin tarjoamalla ruokaa tai opettamalla omia taitojaan. Illalla järjestimme ASSCODECHAn työntekijöille sitsit, eli perinteisen akateemisen pöytäjuhlan, paikallisessa ravintolassa.

Hackathon.jpg14_bis.jpg

QuickRep-tiimi esittämässä ideoitaan (yllä). //Tulevaisuus-workhsop. © Caroline Moinel

 

Vierailumme aikana keräsimme kurssiamme varten taustatietoa sanitaatiohaasteista vierailemalla paikallisten kodeissa, koulussa ja Chamanculon eri osissa sekä haastattelimme lukuisia ihmisiä. Suomeen päästyämme olemme pohtineet kaikkea kokemaamme ja pyrkineet määrittämään projektillemme fokuksen. Olemme päättäneet tutkia yhteisön ja yksilön voimaannuttamista muun muassa osallistavien prosessien kautta, ja tutkia erityisesti osallistavien prosessien käyttöä sanitaatiohaasteiden ratkaisemisessa. ASSCODECHAsta riippuen lähdemme työstämään heidän kanssaan myös seuraavan hackathonin tai samantyyppisen tapahtuman järjestämistä, tai kuivakäymälän ja kaupunkiviljelyn lanseeraamista osallistavan prosessin kautta. Yleisesti toiveenamme on voimaannuuttaa yhteisöä ja muuttaa suhtautumista tulevaisuuteen ja oman elämän kontrollointiin, sekä toki parantaa alueen sanitaatiota. Projekti on vielä muotoutumassa, ja hahmottuu pikku hlijaa kirjallisuustutkimuksemme ja ASSCODECHAn toiveiden myötä.


10_bis.jpg

Chamanculon teini-ikäiset oppimassa englantia. (yllä) © Caroline Moinel.// Aaltolaiset ja Camilla Nyroth matkalla takaisin kaupungin keskustaan päivän jälkeen. © Mariko Landström

 

 Projektimme suuntaa heijastelee ehkä suurinta kulttuurishokkia, jonka ainakin minä Chamanculossa koin; ihmiset elävät niin vahvasti hetkessä, että tulevaisuudensuunnitelmia ei juuri ole. Myöskin vastuun käsite tuntuu puuttuvan. Ihmiset eivät tunnu ottavan vastuuta omasta elämästään saati mistään muustakaan, mutta eivät oleta kenenkään muunkaan, kuten vaikka poliitikkojen tai virkamiesten, ottavan vastuuta tai tarttuvan toimeen asioiden tilan parantamiseksi. Kukaan ei oikeastaan tunnu odottavan, että asiat muuttuisivat. Ihmiset osaavat kyllä nimetä asioita, joiden muuttaminen tekisi heidät onnellisemmaksi, mutta heillä ei ole aikomuksia muuttaa niitä. Kyseessä on yleensä pieni asia, kuten parempi talo, tai parempi vessa (jotka ovat yleensä itse tehtyjä). Toki poikkeuksiakin on, ja mekin tapasimme perheen joka oli uutterasti parannellut taloaan ja suunnitteli jopa rakentavansa sisävessan, johon materiaalitkin oli jo hankittu. Toki tulotasot vaikuttavat.

 

Lapset laittamassa Carolinen hiuksia (yllä) © Mariko Landström// Lapset oppimassa  muovipussien kierrättämistä. © Caroline Moinel

 

 

Päälimmäisenä Chamanculosta jäi kuitenkin mieleen ihmisten lämpö ja ystävällisyys, huomiota hakevat nauravat lapsilaumat, aurinko ja siististi pukeutuneet paikalliset. Kokemus sai myös pohtimaan, ovatko he onnellisempia kuin me.

 

Kokemuksistamme, ajatuksistamme ja projektimme etenemisestä voi lukea blogistamme sgtchamanculo.blogspot.fi.

 

-Mariko Landström ja SGT-tiimi

 

 

.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *