Kiinasta oppia Aalto-yhteisöön

11.6.2018, siiriliitia

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan nykyinen ja edellinen hallitus vierailivat toukokuun alkupuolella Kiinassa ja Etelä-Koreassa tutustumassa paikalliseen opiskelijatoimintaan. Tässä blogitekstissä hallituksen jäsenet Mikael Liimatainen ja Julius Luukkanen kertovat, mitä kaikkea matkasta jäi käteen.

AYY:n delegaatio Pekingissä

AYY:n Kiinan-vierailun ensimmäinen viikko kului suurimmalta osalta Shanghaissa (Opiskelijakeskus-delegaatiomme vietti tämän viikon Etelä-Koreassa, lue blogipostaus sieltä) ja jälkimmäinen viikko Pekingissä Tsinghuan yliopiston ylioppilaskunnan vieraina.

Oppimismatkan tarkoitus oli laajentaa matkaajien ja sitä kautta ylioppilaskunnan ymmärrystä yliopisto- ja ylioppilaskentästä Suomen rajojen ulkopuolella. Kiina tarjosi tähän loistavat puitteet erilaisuutensa vuoksi.

Yksi matkan tärkeimmistä opeista on, että huolimatta Kiinan ja Suomen välisistä eroista molemmissa painitaan samantyyppisten ongelmien kanssa. Hyviä esimerkkejä ovat kansainvälisten opiskelijoiden integroiminen paikalliseen opiskelijayhteisöön ja hyvien keskustelusuhteiden ylläpitäminen yliopiston kanssa.

Kiinalaisten ja suomalaisten näkökulmat ja ratkaisut kuitenkin poikkeavat huomattavasti toisistaan. Niinpä ”sharing best practices” ja ”benchmarkkaus” onnistuivat hyvin. Ajattelutavan laajentaminen ja erilaisiin ratkaisuihin tutustuminen tuovat piristystä ja uusia näkökulmia AYY:n toimintaan tulevaisuudessa.

Samalla delegaatiomme kehitti taitojaan globaalissa ilmapiirissä toimimisessa – tai toisin sanottuna oppi ottamaan huomioon kulttuurieroja ja käyttämään vierasta kieltä sekä asiapainotteisissa että kevyemmissä keskusteluissa.

Kansainvälistyminen on todella tärkeä taito nykypäivän maailmassa. Oppimamme auttaa meitä toimimaan paremmin myös yhä kansainvälisemmässä ylioppilaskunnassamme ja välittyy sitä kautta muille Aalto-yhteisön toimijoille.

Kiinalaisiin isäntiimme, Tsinghuan yliopiston henkilökuntaan ja poliittisiin päättäjiin saimme tutustua monenlaisissa tilaisuuksissa. Pääsimme myös tutustumaan yrityksiin ja kulttuurillisesti arvokkaisiin kohteisiin.

Erityisen kiinnostava talouskeskus Kiinassa on Shanghai, jossa kävimme etusijassa tutkimassa suomalaisen mahdollisuuksia Kiinassa ja saamassa myös suomalaista näkökulmaa Kiinaan ja sen toimintaympäristöön.

Sekä matkaamme Kiinaan että kiinalaisten vastavuoroista matkaa Eurooppaan pyritään rahoittamaan pääosin ulkoisin tuin, rahastojen ja yritysyhteistyön turvin. Matkan tavoitteet liittyvätkin monella tapaa yrityselämään.

Kiina on suomalaisille ja muille länsimaisille yrityksille todella mielenkiintoinen liiketoiminnan kohde eli myös Aalto-yliopiston opiskelijoille mahdollinen tulevaisuuden työpaikan sijainti. Niinpä AYY:n, aaltolaisten ja Aallon positiivinen esilletuonti Kiinan parhaan yliopiston piireissä on tärkeää.

Toivomme, että yhteistyö on tulevaisuudessa juuri sen pienen, tarpeellisen etulyöntiaseman tuoja, jolla me kaikki saamme paremman mahdollisuuden menestyä yhdessä maailman suurimpiin talouksiin lukeutuvista maista.

Yleinen länsimainen kiinnostus Kiinaan myös avaa ylioppilaskunnalle uusia ovia yritysyhteistyön parissa ja mahdollistaa tärkeitä ja opettavaisia tapaamisia vaikuttajien kanssa niin Suomessa, Euroopassa kuin Kiinassakin. Tapaamiset puolestaan synnyttävät uusia mahdollisuuksia ylioppilaskuntamme vaikuttamistyöhön.

Lakkiedustus Kiinan muurilla

Jokaiseen vierailuun liittyy totta kai vastavierailu. Odotamme jo innolla, että saamme myöhemmin tänä kesänä toivottaa Kiinan-vieraat tervetulleiksi tutustumaan eurooppalaiseen korkeakoulutukseen ja AYY:n toimintaan!

Mikael Liimatainen
AYY:n hallituksen jäsen (kansainvälisyys)

Julius Luukkanen
AYY:n hallituksen jäsen (taiteellinen toiminta, brändi, viestintä, arkisto ja museo)

Taidevuosi: 20 vuotta hevimetallin sanomaa Otaniemessä

05.6.2018, siiriliitia

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Toukokuussa toiminnastaan kertoo Metal Club Mökä.

Mökä hassuttelemassa vuoden 2018 sitsikilpailussa

Metal Club Mökä on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan piirissä toimiva kulttuuri- ja urheiluyhdistys, jonka tavoite on julistaa metallimusiikin pyhää, ylevää sanomaa joka niemehen, notkohon ja saarelmaan.

Metal Club Mökä, tuttavallisemmin Mökä, syntyi vuonna 1998 metallia kuuntelevien teekkareiden hullusta tarpeesta saada pidettyä metallifestari Alvarin aukiolla. Yksinhän ei moista voisi järjestää, joten pitkätukkien oli löydettävä mukaan lisää pitkätukkia. Siitä se sitten lähti.

Kuuntelemme hevimusiikkia. Koemme helvetillistä tuskaa saunoessamme. Järjestämme bändeille keikkoja. Grillaamme aina kun on hyvä sää grillata (siis tämän tästä). Retkeilemme hevimusikaalisiin tapahtumiin. Avustamme vuosittain Tuska-festareiden järjestelyissä. Pelaamme myös suhteellisen aktiivisesti sählyä ja jalkapalloa!

Vuoden 2018 elokuun 3. ja 4. päivä maineikas Mökäfest tekee paluun.

Kaikille avoin kaksipäiväinen festari juhlistaa sitä virstanpylvästä, että Mökä on levittänyt hevimetallin ilosanomaa sekä Otaniemen akateemisissa piireissä että niemen ulkopuolella nyt 20 vuotta.

Kolmatta kertaa järjestettävä festari pidetään Täffä-ravintolassa ja jatkopaikkana toimii Rantasauna. Festarin kattaus tarjoaa jotakin jokaiselle metallimusiikin ystävälle, ja esiintymässä näemme niin Mökässä kuin koko Suomen hevikulttuurissa vaikuttaneilta yhtyeiltä. Tähän mennessä varmistuneet esiintyjät ovat Ever Circling Wolves, Perihelion Ship, Cause of Death, Caught In The Between, Abstrakt, Asgardium, ARBALEST plays Bolt Thrower, Brymir ja Urn.

Festari yhdistää monta eri tarkoitusta. Sen lisäksi, että se on Mökän vastine vuosijuhlalle ja toimii kerääntymispaikkana vuosittaiselle Suomen akateemisten hevikerhojen kokoukselle, se on rakastamamme musiikin konkreettisin ilmentymä Otaniemessä. Metallin levittämisen ydinidea on soittaa sitä ihmisille – ja soittaa sitä nimenomaan livenä.

Mökä on historiansa aikana järjestänyt kymmeniä keikkoja ympäri pääkaupunkiseutua. Isompi on kuitenkin parempaa ja niin koti- kuin ulkomaalaisten festarien innoittamana haluamme järjestää oman festarin! Inspiraationa toimivat toki myös aiemmat Mökäfestit vuosilta 2013 ja 2015.

Vaikka festari ei vielä tapahdu Alvarin aukiolla, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

Miksi metallimusiikki sitten on taidetta? Ilman särökitaroita ja tuplabasareita ei voi elää! Missään muussa musiikkityylissä ei ole samanlaista voimaa.

Metallimusiikissa olennaista on raaka tunne ja eläimellinen energia. Se saa ihmiset kiihkoon ja vapauttaa eläimelliset vaistot. Moshpitissä riehuminen ja pitkän letin pyörittäminen vapauttaa ja purkaa stressiä.

Yleinen virhe on kuitenkin ajatella metallia yksiulotteisena mättönä. Myös metallimusiikin parista löytyy oikeita virtuoosimuusikoita, sen sanoitukset voivat olla yhtä pohdiskelevia ja kantaaottavia kuin muissakin genreissä. Erilaisten alagenrejen määrä saa pään pyörälle. Arkkityyppisten thrash-, death-, black-, ja power metalin lisäksi metallimusiikkiin on vuosien varrella sekoitettu jos jonkinlaista genreä ja soitinta. Metalliyhtyeitä löytyy ympäri koko maailman.

Metallin voima ja monipuolisuus näytetään todeksi Mökäfesteillä. Nähdään siellä.

Combat Monster esiintymässä ensimmäisillä Mökäfesteillä vuonna 2013


Henrik Romppainen

Metal Club Mökän varapuheenjohtaja

Kampusinspiraatiota Koreasta

29.5.2018, siiriliitia

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallitus vieraili toukokuussa Koreassa tutustumassa paikallisten korkeakoulujen kampuksiin. Matkalla heräsi monenlaisia ajatuksia siitä, mihin suuntaan Otaniemen kampusta voisi kehittää.

Tutustumassa kansainvälisyyteen kampuksella Korean Design Factroyssa. Yonsei. Kuva: Emma Savela

AYY:n hallitus matkaa joka toinen vuosi Kiinaan ystävyysylioppilaskuntamme Tsinghuan yliopiston ylioppilaskunnan vieraaksi Pekingiin.

Joka kerta matkaan liitetään jokin toinenkin kohde, jonka tarkoituksena on oppia uutta toisten yliopistojen ja ylioppilaskuntien toiminnasta. Tällä kertaa osa AYY:n delegaatiosta kohdisti viikon vierailun Aallon korealaisiin yhteistyöyliopistoihin KAISTiin, Yonseihin ja SNU:hun (Seoul National University).

Ympäristötekniikan laitoksen katolla testataan uudenlaisia viljelymenetelmiä kattopuutarhassa. SNU. Kuvassa Rosa Väisänen, Niko Ferm ja Tapio Hautamäki. Kuva: Emma Savela

Etelä-Korean korkeakoulunäkymät ovat monella tapaa mielenkiintoiset. Kulttuurieroista huolimatta yhtäläisyyksiä Suomen kanssa on paljon: PISA-menestys, koulutusosaaminen, panostukset teknologiakehitykseen… Myös Koreassa väestö ikääntyy ja tarve muualta tuleville osaajille kasvaa, joten kansainvälisiä opiskelijoita houkutellaan sielläkin.

Eroavaisuuksiakin toki löytyy. Suomen koulutusleikkauksista poiketen Korean koulutus- ja tutkimusinvestoinneille ei näy loppua, ja esimerkiksi vuonna 2015 jopa 69 % Etelä-Korean nuorista aikuisista oli korkeakoulutettuja. Luku on OECD-maiden korkein ja 28 prosenttiyksikköä Suomen vastaavaa lukua korkeampi (OECD 2017: Population with tertiary education).

Vierailulla riitti paljon opittavaa, ymmärrettävää ja benchmarkattavaa! Haimme vierailumme kohteina olleilta neljältä kampukselta oppia etenkin Otaniemen kampuskehitystä silmällä pitäen ja AYY:n tärkeään projektiin, Opiskelijakeskukseen, liittyen.

Istuskeluportaat KAISTin uudessa kirjastossa. Näistä voisi ottaa mallia esimerkiksi Opiskelijakeskukseen? KAIST. Kuva: Emma Savela

Urheilu on vahvasti läsnä kampuksella. KAIST. Kuva: Emma Savela

Yleisvaikutelma korealaisten yliopistojen kampuksista on se, että niiden ulkoalueet on hyödynnetty erityisen hyvin. Miellyttäviä ulkotiloja on paljon.

Esimerkiksi KAISTissa kampuksen keskeisellä paikalla sijaitsee vesielementti (paikallisten nimeämä ”Ankkalampi”), joka avautuu keskeiselle aukiolle ja terassialueelle. Myös muilta kampuksilta löytyy paljon viihtyisiä paikkoja, joissa opiskelijat voivat viettää aikaa, opiskella, pitää taukoa ja vaikka syödä jäätelöä.

Näin kesäaikaan Otaniemessä tällaisten paikkojen merkitys korostuu – AYY:n keskustoimiston edessä sijaitseva pieni terassi on aurinkoisina ja lämpiminä päivinä täynnä ihmisiä nauttimassa kesäsäästä. Ehkä tällaisia paikkoja tulisi meilläkin olla enemmän?

Kampuksen keskeisellä paikalla sijaitsee lampi ja sen ympärillä aukio- ja terassialueita. KAIST. Kuva: Emma Savela

Yonsein kampuksella miellyttävät istuskelu- ja oleskelupaikat syntyvät kasvillisuudesta ja erilaisten pintamateriaalien käytöstä. Yonsei. Kuva: Emma Savela

Kampusalueilla myös vihreys, kasvillisuus ja monipuolinen luonto nousevat esiin.

Usein Aallon kampuksesta sanotaan, että sen parhaita puolia ovat luonnonläheisyys ja vihreys. Silti Koreassa nämä teemat korostuvat paremmin.

Vaikka luonto on Otaniemen kampuksella merkittävässä osassa, esimerkiksi Otaniemen merellisyyttä ja rantoja ei ole hyödynnetty juurikaan. Kuinka usein edes huomaa sitä, että kampus sijaitsee aivan meren läheisyydessä?

Otaniemessä on kuitenkin paljon potentiaalia. Tulevan kampuskehitystyön myötä myös ulkoalueisiin keskitytään varmasti yhä enemmän.

Vihreä miljöö Yonsein pääkampuksella. Yonsei. Kuva: Emma Savela

Opiskelijakeskuksen osalta korealaisista esimerkeistä ei löydy suoraan sellaista, joka toteuttaisi Otaniemen kampukselle visioidun hankkeen tavoitteet.

Yleisellä tasolla benchmarkkaus antoi kuitenkin paljon. Oli opettavaista nähdä, miten paperilla olevat, ideatason konseptit on toteutettu toisenlaisessa ympäristössä. Löysimme esimerkkejä niin työskentelytiloista, tulostuspisteistä kuin kerhotiloista.

Bileitä järjestävän yhdistyksen tilan persoonallinen sisäänkäynti. SNU. Kuva: Emma Savela

Tanssitreenit paikallisen opiskelijakeskuksen käytävällä. SNU. Kuva: Emma Savela

Yleisesti Korean yliopistomaailma vaikuttaa aika erilaiselta verrattuna Suomeen.

Kenties mieleenpainuvinta jokaisessa yliopistossa olivat Aallossakin ajankohtaiset hyvinvointi- ja yhdenvertaisuusteemat ja niiden näkyminen jokaisella kampuksella.

Ihmisoikeuksia ja puuttumiskeinoja häirintään mainostetaan isoin julistein ja verkossa. Apua saa sekä puhelinnumeroista että kampuksilla sijaitsevista apukeskuksista. Kampuskehitysoppien lisäksi saimme siis myös paljon uusia ideoita AYY:n yhdenvertaisuustyöhön.

Ihmisoikeuksiin viittaavia julisteita kampuksella. Yonsei. Kuva: Tapio Hautamäki

Parasta vierailussa olivat lukuisat keskustelut paikallisten opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Kiitos siis KAISTille, Yonseille, Korean Design Factorylle ja SNU:lle yhteistyöstä!

Emma Savela
AYY:n hallituksen jäsen (kiinteistöt ja opiskelijakeskus, asuminen ja muut palvelut)

Rosa Väisänen
Edunvalvonta-asiantuntija (kansainväliset asiat ja uudet opiskelijat)

Taidevuosi: KYN hengittää, aistii ja ajattelee yhdessä

14.5.2018, siiriliitia

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Toukokuussa taiteestaan kertoo naiskuoro KYN.

Kuva: Maarit Kytöharju

KYN (lyhenne sanoista Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naislaulajat) on Suomen ja maailman eturivin naiskuoro. Helsingin Sanomat on tituleerannut sitä muun muassa yhdeksi Suomen kuorotaivaan kirkkaimmista tähdistä, jazzmusiikin edelläkävijäksi ja musiikkivuoden yllättävimmäksi kokoonpanoksi. KYN:n vuoden 2017 meriittilistalle kuuluvat Grand Prix -voitto ja erikoispalkinto erinomaisesta lavaesiintymisestä Berliinissä, rankkaus maailman kuudenneksi parhaaksi naiskuoroksi ja valinta Vuoden kuoroksi.

KYN on kunnianhimoinen ja rohkea rajojen rikkoja ja kuoromusiikin uudistaja. Se on luonut tilausteoksin omaleimaisen ja erottuvan ohjelmiston ja jopa aivan uudenlaisen kuoromusiikin genren, etnisen jazzin. Siinä suomalaisen kansanperinteen melodiset ainekset ja tekstit yhdistyvät jazzrytmiikkaan ja -harmoniaan.

Laulajilleen KYN on myös perhe.

KYN:ssä laulaa AYY:n jäsenten lisäksi eri ikäisiä ja eri aloilla opiskelevia ja työskenteleviä naisia. Kaikkia yhdistää rakkaus kuoromusiikkiin.

Kun KYN vuonna 2017 valittiin Vuoden kuoroksi, valintaperusteissa sanottiin, että tässä kuorossa laulaa itsensä naiskuoromusiikille antaneita naisia. Se on totta! Kuoro on meille elämäntapa. Me kynnittäret sitoudumme kuoroon pitkäjänteisesti, suhtaudumme harrastukseemme ammattimaisella otteella ja haluamme kehittyä laulajina – ja tietenkin samalla kehittää ja viedä eteenpäin koko kuoroa. (Jos koet samoin, saatat olla tuleva kynnitär!)

Teemme musiikkia, koska emme voi olla tekemättä sitä. Musiikin tekemiseen kuorossa inspiroi se, että se on johtajansa soittama on soitin, jossa jokainen laulaja on yksi kosketin. Laulajana saa olla ikään kuin soittimen sisällä. Tunnetta, joka syntyy siitä, kun 40 naista hengittää, aistii ja ajattelee yhdessä, on vaikea kokea missään muualla.

Inspiroivaa on myös yhteys kuulijoihin. Aina, kun laulamme yleisölle, haluamme antaa elämyksen. Olemme huomanneet, että kuoromusiikilla on mahdollista koskettaa ja kertoa tarinaa, myös yli kieli- ja kulttuurirajojen. Kun KYN lauloi suomeksi kuorokilpailuissa Italiassa, tuomaristo totesi: “Emme ymmärtäneet mitään, mutta ymmärsimme kaiken.”

On monia syitä, miksi musiikin tekeminen juuri KYN:ssä inspiroi. Itselleni yksi niistä on musiikin tekeminen yhdessä Suomen parhaiden muusikoiden kanssa. Oman kuorourani aikana olen saanut esiintyä yhdessä mm. Soile Isokosken, Johanna Förstin ja Jukka Perkon kanssa.

Parhaimmillaan kuoromusiikki puhuttelee, koskettaa ja vaikuttaa monitahoisesti yli järjen ja tiedostetun. Sen kautta voi kokea, nähdä ja ymmärtää asioita syvemmin. Taide voi hetkellisesti avata ja avartaa kokemusta ja käsitystä siitä, mitä kaikkea inhimilliseen elämäämme kuuluu ihan tässä tavallisessa arjessa.

“Kuoromusiikki on taidemuoto, jolle monta ihmistä antaa äänen. Se on voimallista, elävää, kehittyvää ja uudistuvaa, se ei pysähdy. Teos on joka kerta uusi”, taiteellinen johtajamme Kaija Viitasalo sanoo.

Katso alta video ja tule KYN:n konsertteihin kokemaan, millaista kuorotaidetta me teemme!

Susanna Kantelinen
KYN:n tuottaja

P.S. Seuraavat konsertit:

  • Su 3.6. klo 18 VocalEspoo-festivaalin avajaiskonsertti, Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasali
  • Ke 6.6. klo 19 Juurilla – KYN & Juurakko, Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasali

Parempi kampus Lissabonin malliin

30.4.2018, siiriliitia

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri Niko Ferm kävi Lissabonissa inspiroitumassa paikallisesta arkkitehtuurista. Voisiko portugalilaisesta kaupunkisuunnittelusta ottaa Otaniemessä oppia?

Olen vuosien aikana vieraillut useilla kampuksilla Pohjoismaissa, muualla Euroopassa, Kiinassa ja Amerikassa. Voin ylpeänä todeta, että Otaniemen kampuksen kiinteistökehitys ja oppimistilat ovat maailmanluokkaa.

Mutta vaikka kampuksemme on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, tuntuu silti, että erityisesti arkkitehtuuri- ja taideyliopistoksi kampusympäristön ulkotilat huutavat hiljaisuutta.

Olen usein pohtinut asiaa vieraillessani Kiinassa Tsinghuan ja Tonjin yliopistojen kampuksilla. Nyt havahduin samaan ajatukseen kauniissa Lissabonissa.

Mielestäni kampuksemme ulkotilojen kehityksessä pitäisi keskittyä luovuuteen, hyvinvointiin ja kestävyyteen. Jaan tässä blogitekstissä muutamia Lissabonin-matkalla syntyneitä ajatuksia. Tekstin sekaan lisäämäni kuvat eivät tarkoita, että juuri tällaista tulisi Otaniemeen rakentaa, vaan ne ovat toimineet ajatuksen avauksina. Kuvat eivät ole kampusalueilta.

Ulkoliikuntamahdollisuudet

Otaniemessä on hyvä lenkkipolku, vaikka talvilenkkeilyä vaikeuttaakin huono valaistus. Viime vuonna saimme urheilukentän ja Dipolin välimaastoon ulkoliikuntatankoja. Hetken ajan olinkin jo tyytyväinen tilanteeseen.

Lissabonissa kuitenkin huomasin, että jokaisessa puistossa on jonkinlainen tanko, omaa painoon pohjautuva lihaskuntolaite tai ohjeita muuhun kehonhuoltoon.

Lihaskuntolaite käyttöohjeineen

Jäin myös pohtimaan, voisiko kampukselle toteuttaa alla olevan kuvan tyylisen taideteoksen ja kiipeilyseinän. Mikäli kampukselle saataisiin tällainen, uskon, että sitä voisi ylläpitää yhteisössämme toimiva Oranki ry.

Kiipeilyseinä kohtaa taideteoksen

Luonto ja kävelytiet

Otaniemessä on paljon metsää, mutta kävelytiet ovat hyvin vähässä. Alla oleva kuva on säännöllisesti hoidetusta puutarhasta, mutta jotain vastaavaa voisin kuvitella myös Otaniemeen.

Kävelytie metsässä

Otaniemessä ei myöskään juuri ole portaita – varmaankin siksi, että nousuja ei ole paljoa. On kuitenkin paikkoja, joihin portaita voisi rakentaa. En tiedä, istuttaisinko niiden keskelle puita, mutta uskon, että ne voisivat monipuolistaa kampuksen ilmettä ja tarjota ajoittaisia oleskelupaikkoja. Samalla on tietysti tärkeää muistaa, että kampuksella pyöräilyn tulisi edelleen olla helppoa.

Puu portaissa

Katutaide

Seinämaalauksia, muraaleja tai jotain vähän tageja kauniimpaa taidetta kaipaisin kampuksemme seinille, roskiksiin, tolppiin…

Lissabon on täynnä erilaisia maalauksia ja graffiteja. Vaikka alla oleva kuva onkin rapistumaan päin, kertoo se intensiivistä tarinaa paikallisten asukkaiden unelmista ja toiveista.

Katutaidetta Lissabonista

Jos fado kiinnostaa enemmän, voi siitä lukea täältä.

Ylioppilaskunnan historia sarjakuvana

Mikäli Täffän viereisen alikulkutunnelin maalaaminen ei herättäisi niin paljon tunteita, ehdottaisin sinne alla olevan kaltaista sarjakuvaa ylioppilaskunnan historiasta.

Ehdotan siis sellaisen tekemistä sen sijaan AYY:n nykyisen toimiston sivuseinustalle. Voi tosin olla, että Alvar Aalto rakennuksen suunnittelijana tuottaa haasteita ulkoseinän muutoksille…

Historiaa sarjakuvana

Lampi ja kahvila

Ossinlampi saa vuosittain yhden tai useamman uimarin. Lammen ympärillä on jo puutarha ja skeittiramppi grillausmahdollisuuksineen. Lammen kasvillisuus ei kuitenkaan tee alueesta mukavan näköistä.

Koko lammen alueella on valtavasti mahdollisuuksia. Myös Tonjin kampuksella opiskelijat olivat koulukurssiprojektissa rakentaneet lammen yhteyteen kävelysillan, jonka keskellä oli oleskelualue.

Silta lammella

Kävelykadut

Lissabonille hyvin ominaisia ovat pienet kivet, jotka muodostavat monenlaista kuviota. Kuvioilla on aina jokin tarina. Esimerkiksi Rossion aukion aaltokuviot muistuttavat Lissabonin vuoden 1755 maanjärjestyksen jälkeisestä tsunamista.

Kaduille sijoittuvat erikoisuudet voisivat olla myös jotain toisenlaista. Esimerkiksi Lappeenrannassa paikallisen ylioppilaskunnan piirissä toimivat yhdistykset maalaavat joka vuosi logonsa asfalttiin.

Kuvioitua portugalilaista kiveystä eli calçada portuguesa

Paviljonki, kesäestradi

Otaniemestä puuttuu lämpimille päiville soveltuva kesäestradi. Kandidaattikeskuksen amfi voisi tarjota tähän mahdollisuuksia, mutta tietääkseni sen ympärillä ei järjestetä juuri muuta kuin teekkarilakkien jakotilaisuus wappuna.

Kohtaamispaikkoja pitäisi olla eri puolilla kampusta. Niille löytyy kyllä käyttäjiä – yhtenä hyvänä esimerkkinä on AYY:n toimiston edustalla oleva miniterassi, joka aurinkoisina päivinä täyttyy kävijöistä.

Paviljonki

Vastaavia tai täysin erilaisia ideoita kampuksestamme on varmasti monella muullakin. Tärkeintä olisi löytää keinot alueen kehittämiselle. AYY:n kampusjaosto tekee vuosittain työtä kampusalueen kehittämisen eteen, mutta näen, että mukaan tarvittaisiin lisää kumppaneita.

Mielenkiintoinen vaihtoehto olisi ottaa mallia Tonjin yliopiston toiminnasta. Heillä toteutetaan vuosittain kurssityönä kampuskehityshanke eli vähän kuin kampusympäristön PdP-kurssi.

Klassinen vaihtoehto olisi perustaa kampuskehityksen rahasto, joka jakaisi tukea ryhmille, yhdistyksille tai hankkeille, jotka kehittävät kampustamme. Näin ovat syntyneet esimerkiksi Ossinlammen läheisyydessä olevat kasvipuutarha ja skeittiramppi. Näitä hankkeita tukemassa on ollut TTE-Rahasto.

Niko Ferm
Pääsihteeri, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

P.S. Unohdin kokonaan patsaat! Ehdotan Otaniemeen pystytettävän minipatsaita vähän samaan tyyliin kuin Wrocław’n kääpiöt. Seuraavat olisivat mielestäni erinomaisia kandidaatteja patsaalle: Ossi Törrönen (jonka muistelmia voi lukea täältä), Lordi Moyne (joka hämmensi aaltolaisten pakkaa 90-luvulla Amer-kaupoilla), Jari Jokinen (joka on Aalto-yliopiston ensimmäinen työntekijä), Tuula Teeri (Aalto-yliopiston ensimmäinen rehtori) ja tietenkin Alvar Aalto, jota koko yliopisto ja kampus huokuu.

Yhteiskunnallinen muutos lähtee Aallosta

23.4.2018, siiriliitia

Heikki Isotalo

Yliopistoilla on Suomessa kolme perustehtävää: tuottaa korkeatasoista tiedettä, kasvattaa tulevaisuuden asiantuntijat ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Kaikki kolme tehtävää kietoutuvat yhteen: opiskelijoiden oppiminen pohjautuu tieteen viimeisimpiin tuloksiin, eikä suurin yhteiskunnallinen vaikutus ole yliopiston sidosryhmäyhteistyöllä, vaan se tapahtuu yliopistossa opiskelleiden muuttaessa maailmaa.

Aalto-yliopisto lupaa strategiassaan kasvattaa pelikentän sääntöjen muuttajia (Game Changers), jotka rakentavat taiteen, tieteen ja yrittäjyyden keinoin kestävän yhteiskunnan.

Aallon kasvateilla on ainutlaatuinen mahdollisuus yhteiskunnan muuttamiseen. Otaniemi on jo nyt startup-yrittämisen kasvualusta, erilaisten maailmankatsomusten kohtaamispiste ja kokeilukulttuurin kehto. Kampus voisi toimia myös kiihdyttämönä yhteiskunnalliselle muutokselle.

Esimerkkiä näyttää Aalto-yliopiston monitieteinen kestävän kehityksen tutkimusta ja opetusta kokoava Sustainability Hub, joka taklaa laajaa ongelmien kirjoa ilmastonmuutoksesta resurssiniukkuuteen ja taloudelliseen eriarvoistumiseen.

Ehkä jatkossa yhteiskunnallisen muutoksen näkökulma on vahvemmin näkyvillä kaikkien korkeakoulujen opetussuunnitelmatyössä.

Samalla tavoin kuin työurat alkavat jo opintojen ohella, ei yhteiskunnan muuttaminenkaan edellytä valmista korkeakoulututkintoa. Päinvastoin. Aallossa tällä hetkellä opiskelevat milleniaalit ja post-milleniaalit voivat tuoda aidosti tuoretta näkökulmaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja yhteiskunnan rakenteisiin.

Miltä näyttää hyvin palvelumuotoiltu poliittinen osallistuminen? Entä avoimen lähdekoodin tulevaisuus Euroopassa? Voidaanko syrjäytymistä ehkäistä älypuhelinapplikaatioin? Pelkästään vastausten ei tarvitse olla tuoreita, vaan myös esitettävien kysymysten.

Myös Aalto-yliopiston ylioppilaskunta aikoo pysyä vaikuttamistyönsä suhteen ajan hermoilla. Tänä vuonna AYY päivittää kaikki viralliset linjapaperinsa.

Päätettävänä on siis se, millainen on AYY:n näkökulmasta täydellinen Aalto-yliopisto, pääkaupunkiseutu – ja maailma. Linjapaperityötä tehdään aidosti ylioppilaskunnan vapaaehtoisia ja jäsenistöä osallistaen, sillä uudet ideat syntyvät parhaiten joukkoistamalla.

Päivitetyt linjat tulevat myös tarpeeseen: reilun vuoden sisään on luvassa peräti kolmet valtakunnalliset vaalit.

Pelikenttä on jo valmiina. Nyt on aika kirjoittaa sille säännöt.

Heikki Isotalo
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan vaikuttamisen ja viestinnän päällikkö

Avoin kirje yhdenvertaisuudesta

13.4.2018, siiriliitia

Rakas Aalto-yhteisö,

viimeisimmässä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa kohdassa ”muita esille tulevia asioita” nousi keskusteluun tärkeä aihe. Edustajistosta esitettiin huoli siitä, toteutuuko yhdenvertaisuus Aalto-yhteisössämme. Edustajiston jälkeen asiaa käsiteltiin valtakunnan mediassa asti, kun Helsingin Sanomat kirjoitti wappulehti Julkun toiminnasta. (Lue Helsingin Sanomien jutut täältä ja täältä.)

Kysymys siitä, miten Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan piirissä toimivat järjestöt kohtelevat eri sukupuolten edustajia, koskettaa laajasti koko Aalto-yhteisöä ja yhteisön arvoja. Aihe on erittäin vaikea – monet kokevat keskustelun hankalaksi ja kynnyksen ilmaista itseään asian tiimoilta korkeaksi.

Olemme AYY:n keskustoimistolla tehneet viime viikot töitä aiheen parissa ja valmistelleet tulevaan edustajiston kokoukseen lähetekeskustelua. Olemme keskustelleet aiheesta myös yhdistysten kanssa, joiden toiminta on sukupuolittunutta. Olemme lähettäneet jokaiselle edustajistoryhmälle lähetekeskustelumateriaalin, jonka avulla mahdollistamme sen, että seuraavassa 19.4. käytävässä edustajiston kokouksessa saamme mahdollisimman hyvän suunnan sille, kuinka asia ratkaistaan.

Tämä aihe herättää tunteita. Paras mahdollinen ratkaisu löydetään käymällä avointa ja rakentavaa keskustelua, jossa jokaisella meistä on oma ääni ja tilaisuus saada se kuuluviin. Asian tärkeyden vuoksi keskustelu on äärimmäisen tärkeää käydä ylioppilaskunnan korkeimmassa päättävässä elimessä. Edustajistossa löydämme kestävän, parhaan mahdollisen ratkaisun yhteisöllemme ja tuleville aaltolaisten sukupolville.

Edustajistoryhmille on ennakkoon esitetty kysymyksiä siitä, miten ja missä aikataulussa AYY:n tulisi niiden mielestä toimia hakijoita eriarvoisesti sukupuolen perusteella kohtelevien yhdistysten suhteen ja siitä, tulisiko AYY:n määritellä yhdistysohjesäännössään yhdenvertaiseen toimintaan liittyviä periaatteita.

Yhdenvertaisuuteen liittyvää keskustelua on käyty Aalto-yhteisössä pitkään. Koko 2000-luvun ajan aihe on noussut uudestaan ja uudestaan agendalle. Viimeisin suurempi keskustelu käytiin vuonna 2015, ja sen seurauksena tehtiin selvitys yhdenvertaisuuden tilasta AYY:n yhdistyskentällä (lataa pdf-muotoinen selvitys tästä). Selvitys valmistui vuoden 2016 lopussa ja siinä nousi esiin, että ylioppilaskunnalta toivotaan toimia yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Nykypäivänä ihmisen sukupuolella ei tulisi olla merkitystä sille, mihin yhteisöön hän voi kuulua. Nyt on siis aika käsitellä tämä asia. Ratkaisu löydetään, ja ensimmäinen askel sille on torstaina 19.4. pidettävä edustajiston kokous.

Kaikkien toiveissa on turvallisempi ja parempi yhteisö meille kaikille, joten käydään myös tämä keskustelu reilusti ja toisiamme kunnioittaen. Luotan meihin kaikkiin tässä asiassa.

Noora Vänttinen
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

Taidevuosi: Teekkarispeksin into ja hurma

10.4.2018, siiriliitia

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Ensimmäisenä toiminnastaan ja taiteestaan kertoo Teekkarispeksi.

Kuva: Atte Makkonen

Speksi on opiskelijoiden tekemä musikaali. Se ei ole sitä tavallisinta teatteria – siitä sen erottaa improvisaatio.

Kun yleisöstä huudetaan ”omstart”, näyttelijät improvisoivat kohtauksen uudestaan keksien siihen jotain uutta. Improvisaatioon osallistuvat myös tanssijat, orkesteri ja tekniikka. Jopa kokonaisia ja näyttäviä biisejä saattaa syntyä yleisön edessä, eivätkä mitkään kaksi näytöstä ole samanlaisia. Yleisöllä on siis vapaus vaikuttaa siihen, mitä sivujuonia näytökseen kuuluu.

Teekkarispeksi on Otaniemen teekkariyhteisön tekemä speksi, mutta siinä on mukana myös paljon teekkarialojen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita. Tänä keväänä vuoronsa saa 29. Teekkarispeksi nimeltään Hurma. Hurmaa tämän vuoden speksissä todellakin on.

Hurma sijoittuu vuoden 1914 Ranskaan Belfortin lyseoon, jossa Anna ja kurssitoverit ovat valmistautumassa päättäjäistansseihin. Rakkaus vie mennessään, eikä ilta mene niin kuin on harjoiteltu. Kuka saa kenet ja mitä tanssijaisissa oikein tapahtuu? Se selviää vain tulemalla katsomaan Teekkarispeksiä Aleksanterin teatteriin. Esitykset jatkuvat 23.4. asti.

Speksissä näyttelijät, tanssijat, orkesteri, tekniikka, lavastus, maskeeraus, puvustus ja muut taustajoukot työskentelevät tiiviisti yhteen. Speksi ei synny hetkessä, vaan sen eteen tehdään todella monta työtuntia. Syksyllä käsikirjoittaja kirjoittaa tarinaa ja vuodenvaihteen jälkeen muut osa-alueet pääsevät toden teolla työskentelemään.

On upeaa nähdä, miten jokaisen produktiolaisen työnjälki alkaa näkyä ja miten speksistä tulee hiljalleen kokonainen. Kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen, lopputuloksena on timanttinen speksi.

Jokainen produktiolainen on lähtenyt Teekkarispeksiin omasta intohimostaan ja jokainen haluaa käyttää omaa aikaansa speksin eteen. Produktiolaiset käyvät produktion ohella koulussa tai töissä, joten illat kuluvat treenatessa speksiä eteenpäin oman osa-alueen kesken.

On huikeaa, kuinka produktiolaiset ovat niin omistautuneita speksille ja näkevät vaivaa sen eteen vapaaehtoisesti. Teemme speksiä, koska pääsemme siinä kaikki käyttämään omia erikoistaitojamme ja oppimaan paljon uutta. Moni on aloittanut tanssijan- tai näyttelijänuransa Teekkarispeksin suojissa.

Mielestämme hienointa Teekkarispeksissä on se, että jokaista rohkaistaan olemaan juuri omanlaisensa ja kaikki ovat tervetulleita yhteisöömme. Yksi improvisaatioteatterin pääsäännöistä kuuluu, että ”moka on lahja”. Tätä filosofiaa käyttäen uskallamme tehdä taidetta.

Teekkarispeksi on taidetta monella tapaa. Teekkarispeksin eri osa-alueet käyttävät omaa luovuuttaan, jotta saisimme tehtyä yhtenäisen, vaikuttavan ja visuaalisen kokonaisuuden.

Speksin on tarkoitus herättää ajatuksia ja haastaa katsojansa mukaan osallistumaan speksin tekoon. Taide ei olisi taidetta ilman yleisöä, jolle sitä esittää. Yleisön interaktiivisuuden myötä speksi herää eloon.

Me teekkarispeksiläiset emme tee speksiä tavoitellaksemme voittoa, vaan näyttääksemme yleisölle, kuinka innoissamme olemme tästä. Siinä lienee Teekkarispeksin hurma.

Atte Makkonen
Teekkarispeksin somevastaava
Hurman tanssija

Tettiläisten työviikko AYY:n keskustoimistolla

09.3.2018, jpietilainen

Päädyimme AYY:lle TET-harjoitteluun AYY:n hallinto- ja HR-päällikön, siskomme Johannan kautta. Etukäteen meillä ei ollut kovinkaan paljon tietoa mitä saisimme tulevan viikon aikana puuhastella, mutta olimme innokkaita tulemaan tettiläisiksi AYY:lle.

Maanantai 5.3.2018

Saavuimme AYY:n toimistolle Otaniemeen aamulla siskomme kanssa. Tunnelma kulttuuriautossa oli täpinäinen (olimme siis innoissamme, mutta meitä jännitti.)

Vaikka aluksi uusi paikka ja uusien ihmisten tapaaminen tuntui jännittävältä, työpaikan rennon ilmapiirin ansiosta työt lähtivät hyvin käyntiin Dymo-koneiden ja avaimenperien kanssa puuhastelulla palvelutoimistossa. Uusimme avaimenperien tekstejä ja lyhenteitä. Se oli mukavaa hommaa, ja opimme samalla Helsingin katujen lyhenteitä.

Seuraava hommamme oli alakerran kirjahyllyjen kirjainventaario. Aloimme listaamaan tekijöineen ja julkaisuvuosineen Exceliin. Siinä sivussa opimme tietenkin Excelin käytön aakkoset.

Maanantaina kävimme myös opiskelijaravintolassa Dipolissa syömässä, ja kokemus ruuasta oli 3.5/5. Leipä oli maniota.

Tiistai 6.3.2018

Aamulla AYY:n kokoushuoneessa Reiluudessa oli aamukoulu. Syötiin aamupalaa ja kaikki esittelivät itsensä ja myös me. Uusia nimiä tuli kuitenkin niin paljon, että emme taida heti muistaa ihan kaikkia! Siellä käytiin läpi viikon tapahtumia ja muuta Powerpoint-esityksen muodossa, joka käsitteli joitakin aika monimutkaisia juttuja! Yritimme silti seurata parhaamme mukaan.

Kirjojen luettelointi Exceliin oli aika massiivinen urakka, joten teimme sitä yhdessä lähes koko tiistaipäivän. Kirjoja oli paljon, historiikeista kaunokirjallisuuteen.

Päivällä meidät kutsuttiin jopa toimiston Laurin yllätyssynttäreille taukohuoneeseen, siellä saimme makoisaa kääretorttua. YUM.

Iltapäivällä autoimme myöskin kassanhoitaja Arjaa lähettämään teekkarilakkilaskuja tietokoneella. Niitä oli todella paljon ja välillä homma kävi tylsäksi, mutta oli mahtavaa saada homma lopulta valmiiksi.

Työpäivät ovat olleet mukavia ja kuluneet nopeasti.  Paljon tekemistä on riittänyt!

Keskiviikko 7.3.2018

Aamusta saimme uuden tehtävän asuntotoimistosta.  Järjestelimme suuret määrät vuokrasopimuksia ja autopaikkasopimuksia erilaisiin mappeihin osoitteen mukaan. Se oli leppoisaa puuhaa. Aamupäivä meni myös avaimien järjestelyyn ja sähköisien avaimien asentamiseen avaimenperien metallirenkuloihin.

Syötiin taukohuoneessa. Jatkoimme työpäiväämme laskuttamalla teekkarilakkeja opiskelijoita, ja järjestelemällä kirjahyllyä. Saimme viimen kaikki päälle 170 kirjaa listattua Exceliin, olihan urakka! Kirjojen järjestäminen aihepiireittäin ja aakkostaminen hyllyyn on vielä kuitenkin edessä… Kirjoiteltiin myös tätä samaista blogikirjoitusta. Anni kirjoitti pääsihteeri Nikon antamat strategiaidealuonnokset Exceliin puhtaaksi. Viikon aikana olemme oppineet ainakin paljon tietokoneella kirjoittamista, ja Dymo koneiden käyttökin on tullut todella tutuksi. Pullava-laulu oli osana aurinkoista keskiviikkotyöpäivää!!!!

Torstai 8.3.2018                      

Torstaina tulimme toimistolle siskomme kanssa vasta klo 10:si (vaikka tettilästen työaika on 9-15, eli toisin sanoen olimme aika gangstoja #thuglife). Hyvitimme kuitenkin tämän teon olemalla neljään asti töissä!

Aloitimme heti aamusta tekemään kirjainventaarion loppuun. Tyhjensimme kaikki kirjat hyllystä ja järjestelimme ne omiin pinoihin genreittäin (historiikkeja onkin vaikka lampaat söis). Kun genrepinot olivat valmiina, aloimme aakkostaa kirjoja omiin hyllyihinsä. Dymo-kone pääsi taas ahkeraan käyttöön, kun tulostimme hyllyjen etureunaan aihepiirien nimet. Ennen kirjojen asettelua kuitenkin pyyhimme hyllyt kaikesta pölystä, jota oli kyllä huomattavan paljon, josta voimmekin päätellä, että hyllyä ei ole hetkeen siivottu. (Muistakaahan siivota hylly silloinkin, kun emme ole täällä enää!) Kun suuri kirjojenjärjestelyprojekti oli vihdoin ja viimein valmis, pääsimme syömään.

Meille keksittiinkin jo seuraava työ, eli toimistotarvikekaappien järjestely. Kolme kaappia oli aivan sekasorron vallassa. Kaapit olivat ihan täynnä toimistotarvikkeita ja joitain askartelutarvikkeita. Hiljalleen tavarat saatiin järjesteltyä oikeisiin paikkoihin ryhmittäin ja dymotimme kaappien tasojen reunaan, että mitä tavaroita pitää laittaa mihinkin paikkaan. Askartelusulat aiheuttivat erityisen paljon ongelmia, koska niitä oli joka paikassa ja niitä tarttui joka paikkaan ympäri lattioita ja kaappeja. Nyt kaappien ovissa lukee, että mitä kaikista kaapeista löytyy. Kiinnitimme myös hienot lappuset kaapin oveen, jotta kaappien pito järjestyksessä muistuisi jatkossakin. 😊

Perjantai 9.3.2018

Viimeinen työpäivä alkoi askartelukaappien viimeistelyllä Dymo-tekstein. Päivä jatkui kirjahyllyn järjestelyllä. Saimme Reijalta lisää kirjoja kirjahyllyn, noin parikymmentä. Sitten menimme Dipoliin syömään. Loppupäivä kului muun muassa blogitekstien viimeistelyyn ja eräiden ohjelappusten laminointiin. Kävimme vielä läheisessä Alepassa ostamassa eväitä kotimatka varten.

Meidän tettiläisten täytyy siis lähteä jo puoli kahden aikaan, jotta ehdimme junaan kohti Jyväskylää.

Viikko AYY:n toimistolla oli kokonaisuudessaan monipuolinen, mielenkiintoinen ja hauska. Toimiston väki oli meille tettiläisille oikein mukava ja vieraanvarainen. Opimme uusia, varmasti hyödyllisiä taitoja ja tulisimme mielellämme tänne uudelleenkin TET-harjoitteluun. Kiitos kaikille toimistolaisille avusta ja iloisesta ilmapiiristä. Nähdään taas!

Anni ja Lauri Pietiläinen, 8lk.

Discovering new areas of comfort zone by sailing away from the safe harbor – My summer as a part of Tietolife

13.2.2018, ottobergius

I remember that one May morning as it was only yesterday: I sat in a lobby of Tieto Keilalahti HQ and waited for my first day of summer internship to begin. I felt extremely enthousiastic as my five months wait was finally over: at last it was the time to change the scenery from uni’s library and lecture halls into bustling and inspiring office life (which in this case is better known as #tietolife).

But in order to speak honestly, this feeling of being over the moon enthousiastic included a tiny twist inside my own head. As quietly in my mind I was wondering how I will adapt into one of the biggest IT companies in the Europe with background of a pure business student without any earlier experience on basically anything IT-related. And in that sense, I felt bit like sailing away of my own safe harbour and leaving on adventure to see where the limits of my comfort zone truly are. You never know if you never try, right? Nevertheless, those silly thoughts of mine were soon totally washed away as I became more familiar with the opportunities for people with a business background inside the company. Even though Tieto might fundamentally be a house of Software and Tech, it most certainly doesn’t mean that each of the job there is only an IT job. It’s also a house of Business understanding.

I listed below three main cornerstones of my summer, which enabled me to adapt into the tech world:

1) My work and the co-workers

I was instantly taken as a part of team: Already on my first workday, I participated in the meetings like any other of my co-workers. And when the first workweek was over, I had, for example, already spent two whole days in Sales Hackathon in Stockholm and learned valuable information of the Tieto’s Financial Services business and the unit that I just had recently joined as a Junior Sales Trainee. Right starting from my first day, I was for sure engrossed into the world of Fintech with various inspiring insights from many professionals of the field and I was also given multiple interesting and variating work assignments right from the beginning. I was also beyond lucky to get to work with talented and experienced people who were willing to share their expertise with me, as well as support and help me when learning and working with tech related stuff wasn’t always a bed of roses.

2) Tieto’s engagement to their trainees

Right starting from my first interview round it was made clear to me that Tieto invests in its trainees and wants me to succeed and develop together with them. This was also concretely proved to me during my summer internship: besides being given interesting tasks and good amount of responsibility, I was trusted and priviledged to see, experience and learn Tieto’s Financial Digital Channels business from various angles in order to explore where I could feel most at ”home”. I was also given an opportunity to continue working part-time besides of my studies and I was told about the future opportunities regarding my master’s thesis and my possible future career at Tieto.

3) Networks – People people and once more people

One of the most memorable event of my summer internship was the traditional Tieto Take-Off day, which gathers together all the new employees from the Nordics into a two-day seminar filled with different activities and interesting presentations – not to forget the event program in the Helsinki city center! That was the occasion where I finally met my fellow summer trainees and other newcomers, who provided me with invaluable peer support during the summer and as well offered perspective and familiarized me with the other units and businesses inside of Tieto. Or let alone all those afternoon coffee breaks spent with them on the sunny 8th floor rooftop terrace when the whole office was pretty much quiet during the busiest holiday season! One other very important perk of my Tietolife was also the network of Tieto Young Professionals that organizes a wide variety of different activities such as afterworks.

 

And if things like these won’t make you feel like at home at your new job, I most certainly don’t know what does! And when it comes to my initial setting as a bare-foot business student in the IT-company, I learned the most important thing: By stepping out of your assumed comfort zone might make you see that it’s even larger than you thought. And that’s also the best way to discover and acquire new perspectives and ways of thinking – and as a bonus: learning a lot about yourself is guaranteed!

 

Niina Hokkanen

M.Sc Economics Student