Lausunnot ja kannanotot


Kategoriat

Lausunto yliopistolain muutoksista korkeakoulujen opetusyhteistyöstä

Hallitus esittää muutoksia yliopistolakiin liittyen Tampereen yliopistofuusioon, opetusyhteistyöhön ja koulutuksen siirtymiseen yliopistosta toiseen. AYY ei asetu vastustamaan Tampereen yliopistojen yhdistymistä, vaan kannattaa tässä yliopistojen autonomista oikeutta päättää toimintansa tavoista. AYY kuitenkin kritisoi sitä, että tämän yhdistymisen varjolla lakiin tehdään kaikkia yliopistoja koskevia muutoksia opintojen järjestämisestä. Esimerkiksi kokeilulaki tai nykyisestä opetusyhteistyöstä kertyvän kokemuksen arviointi ja myöhemmät muutokset olisivat kestävämpi ja luotettavampi tapa kehittää yliopistoja kuin tehdä suoraan lakimuutoksia. Tämä muutos on lähtenyt paikallisen kokeilun ja paikallisen politiikan tarpeista, eikä akateemisen yhteisön omista arvokeskusteluista opetuksen kehittämisen suunnasta.

Esitetyssä muodossaan opetusyhteistyö yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä voi johtaa hallitsemattomaan tilanteeseen. Yhteistyötä on pystytty ja pystyttäisiin syventämään jo nykyisellä järjestelmällä erityisesti kun käytössä on yhteinen VIRTA-tietovaranto opintosuorituksista. AYY ei asetu vastustamaan muutosta täysin, mutta lain vaikuttavuusarvio on selvästi puutteellinen opiskelijan aseman ja oikeusturvan osalta. Esityksen perusteluissa tulee avata tarkemmin mitkä oikeuden opiskelijalla on tietää niiden opintojen sisältö, joihin hänen myös koko ajan kiristyvästi odotetaan sitoutuvan.

 

Lausuntolomakkeen mukainen yksityiskohtainen lausunto

Tampere3

Pidättekö ehdotusta Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhdistämisestä ja

Tampere3- korkeakoulukokonaisuuden muodostamista kannatettavana?

Kyllä

Pidättekö ehdotusta siirtymän toteuttamistavasta (voimaanpanolaki) kannatettavana?

Ei

Muutosehdotuksenne voimaanpanolain säännöksiin ja perusteluihin:

Uuden yliopiston hallituksen valitsijaksi ehdotetaan esityksessä yhdistyvien yliopistojen hallituksia. Kuitenkin yliopistolaissa hallituksen valitseminen ja nimeäminen on yksiselitteisesti monijäsenisen hallintoelimen tehtävä. Vaikka yhdistyvät hallitukset ovat monijäsenisten hallintoelimien nimittämiä, yhdistyvän yliopiston hallituksen nimeämiseen syntyy tarpeeton väliporras. Yhdistyvien yliopistojen monijäsenisten toimielinten (eli konsistorin ja kollegion) tulisi suoraan valita uuden yliopiston hallitus ottaen huomioon nimityskomiteaa koskevat ehdot.

Mikäli nykyiset hallitukset nimeävät uuden hallituksen, yliopistoyhteisöllä ei ole tarpeeksi suurta edustusta, jotta se voisi autonomisesti ja vapaasti päättää oman hallituksensa kokoonpanosta, sillä ulkopuoliset jäsenet muodostaisivat valitsijoista kohtuuttoman suuren osan.

 

Opetusyhteistyö

Pidättekö ehdotusta opetusyhteistyön mahdollisuuksien laajentamisesta kannatettavana?

Kyllä

Mitä hyötyjä ja haittoja säännöksestä seuraisi?

AYY suhtautuu varauksellisesti opetusyhteistyötä koskevaan muutokseen. Yhteistyön helpottaminen ja erityisesti yliopistojen välisen työnjaon sekä ammattikorkeayhteistyön kehittyminen ovat tärkeitä asioita. Kuitenkin nyt ehdotus on hyvin väljä. ”Pääosa” tutkinnosta on hyvin häilyvä käsite, ottaen huomioon miten monimuotoisia opintopolut voivat olla. Erilaisilla aineyhdistelmävalinnoilla yksilön tutkinnosta voikin muodostua hyvin suurelta osalta jonkin muun kuin koulutukseen ottaneen korkeakoulun tutkinto. Henkilökohtainen rajoitus tutkinnon pääsääntöisestä oppilaitoksesta taas voisi johtaa tilanteeseen, jossa opiskelijan mahdollisuus valita opintojaan rajoittuisi, mikäli hän on aiemmin osallistunut ulkoistetuille kursseille. Mitä laajemmalle vastuu opetuksen järjestämisestä jakautuu, sitä haastavampaa sen yhteinen suunnittelu on.

Perusteluissa mainitaan myös, että yliopiston tulisi noudattaa hyvän hallinnon mukaista menettelyä opetusta hankkiessaan ja esimerkiksi huolehtia, ettei opiskelupaikan muutos aiheuta kohtuutonta haittaa. ”Kohtuuton haitta” on erittäin subjektiivinen kokemus ja hyvin väljä määritelmä. Perustelut myös huomauttavat, että yliopistojen tulee laatia tutkintosääntönsä ja opetussuunnitelmansa siten, että opiskelijalla on tosiasiallinen mahdollisuus saada selkeä kuva opintojensa rakenteesta ja suorittamistavasta tarpeeksi ajoissa. Kuitenkin normaalia hyvän hallintotavan mukaista päätöksentekoa noudattaen tälläkin hetkellä esimerkiksi Aalto-yliopistossa opetussuunnitelma on voimassa vain vuoden ja muutoksia opetussuunnitelmiin tehdään siltikin myös kesken voimassaolokauden. Vaikka tämä täyttää tällä hetkellä hyvän hallinnon vaatimukset, se johtaa jo nyt useisiin muutoksiin opiskelijan opintoajan sisällä. Nämä muutokset voisivat olla laajemman opetusyhteistyön aikana huomattavasti suurempia ja ennakoimattomampia kuin yhden yliopiston sisällä tapahtuvat. Tällä hetkellä ei ole tarpeeksi vakiintuneita määritteitä sille, miten vahva on opiskelijan turva saada opiskella siten, kuten hän opiskelupaikkaa valitessaan ja sen saadessaan sitoutuu opiskelemaan.

Opetusyhteistyön laadun seuraaminen on hyvin hankalaa, sillä merkittävin opiskelijoiden palautekanava on kurssipalaute ja sen käsittely on melko rajoitettua tietosuojan vuoksi. Opetussuunnitelmien kehittäminen vaatii tiedon saantia myös toisen organisaation järjestämien tutkinnon osien laadusta, joten palautteen keräämiseen ja sen käsittelyyn liittyvät ongelmat on ratkaistava ennen yhteistyön aloittamista kestävällä tavalla. Jos kurssit ja siten myös opetussuunnitelmat ovat yhteiset eri oppilaitosten opiskelijoille, heidän tulee olla myös edustettuina opetussuunnitelmien kehittämisessä, mikä voi olla haaste oppilaitosrajojen yli.

Jo pelkästään yliopistojen kesken on ollut perinteisesti haastavaa löytää yhteisymmärrystä opetuksen akateemisen laadun suhteen, mikä ilmenee edelleen haasteina hyväksilukemisessa ja siirtymissä oppilaitosten välillä. Sisällöllisten eroavaisuuksien määrää ei saa aliarvioida, joskaan ei myöskään ylikorostaa lainsäädännössä. Yliopistoissa opetus perustuu edelleen suurelta osin tohtorien panokseen ja opetukselta vaaditaan yhteyttä ajankohtaiseen tutkimukseen. Opettajien koulutustaso on osa yliopistotutkinnon laatua, eikä sen tule heikentyä opetusyhteistyössä. Syvenevän opetusyhteistyön vaarana on sekä yliopistotutkinnon tieteelliseen ajatteluun tähtäävän sisällön heikkeneminen että ammattikorkeakoulujen omaan tehtäväänsä perustuvien erityispiirteiden muuttuminen kohti yleisempää, akateemisempaa suuntaa.

Muutosehdotuksenne opetusyhteistyötä koskevaan säännösluonnokseen ja sen perusteluihin:

Perusteluihin tulisi lisätä, että pääsääntöisesti opiskelijalla tulee olla tiedossa tutkinto-ohjelman alkaessa missä ja minkä tahon järjestämänä hänen opintonsa toteutetaan.

 

Koulutuksen siirto

Pidättekö koulutuksen siirtoa koskevaa ehdotusta kannatettavana?

kyllä

Mitä hyötyjä ja haittoja säännöksestä seuraisi?

Tällä hetkellä opiskelijat ovat hyvin turvattomassa tilassa koulutuksen siirtoon liittyvissä tilanteissa. Vaikka kolme vuotta ei olekaan välttämättä tosiasiallisen opiskeluajan mittainen siirtymäaika, sen kirjaaminen olisi parannus nykytilaan. Voidaan tosin kritisoida termin ”koulutuksen siirtäminen” käyttämistä, sillä nykyisten esimerkkien valossa kyse on koulutuksen lakkauttamisesta tietyllä paikkakunnalla, eikä täysimääräisestä resurssien ja opiskelupaikkojen siirtymisestä. Koulutuksen lakatessa on jatkossakin taattava opiskelijalle oikeus tehdä tutkinto loppuun siinä korkeakoulussa, johon hänet on otettu sisään.

 

Ammattikorkeakoulujen hallintokieli

Pidättekö ammattikorkeakoulujen hallintokieleen liittyvää ehdotusta kannatettavana?

kyllä

Mitä hyötyjä ja haittoja säännöksestä seuraisi?

Hallintokieleen liittyvät säädökset on syytä yhdenmukaistaa eri korkeakouluissa.

AYY: Opintojen sujuvuus ei parane stipendeillä

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY
Kannanotto 9.3.2017
Julkaistavissa heti

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY on pettynyt siihen, että opintojen sujuvoittamisessa on päädytty tavoittelemaan pikavoittoja. Kaikki yliopistot yrittävät nostaa 55 opintopistettä vuodessa opiskelevien määrää. Koulutusleikkausten jälkeen jokainen yliopisto yrittää kauhealla vimmalla parantaa suhteellista asemaansa verrattuna toisiin maksimoidakseen rahoituksensa.

Aallossa, kuten joissain muissakin yliopistoissa, on otettu käyttöön rahallisia kannusteita, jotta opiskelijat suorittaisivat opintoja nopeammin. Yliopistojen rahoitusmalli on johtanut siihen, että valtiolta yliopistoille tulevaa rahaa käytetään stipendeihin, eikä täysimääräisesti opintojen laatua ja sujuvuutta edistävien uudistusten tekemiseksi. Isot ja hyvät panostukset opiskelukykyyn ja koulutusohjelmien kehittämiseksi Aallossa ja muualla jäävät näkymättömiin, jos opiskelijoille kehittäminen näkyy lähinnä huippujen palkitsemisena yhteisellä rahalla.

Yliopistojen perustehtävät ovat opetus, tutkimus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus, ja siihen ne saavat rahoituksensa.  AYY on muistuttanut jokaisessa käänteessä todistetusti toimivista keinoista parantaa opiskelutahtia, eli opiskelukyvyn merkityksestä ja erilaisten opiskelun esteiden purkamisesta. Parhaiten ovat onnistuneet ne yliopistot ja koulutusohjelmat, joissa on tehty yhdistelmä monenlaisia uudistuksia, kuten ohjauksen parantamista, opetussuunnitelmien pohdintaa ja kulttuurinmuutosta opiskelijoiden ja henkilökunnan keskuudessa. Stipendeillä yliopistot viestivät, että opinnoissa menestyminen olisi yksilön asia, vaikka opiskeluissa eteneminen riippuu hyvin paljon opintojen järjestelyistä ja niiden sisällöistä. Systeemissä on vikaa, jos opiskelija ei hahmota miksi opintojen tavoitetahdissa on tärkeä pysyä, ja etenkin silloin, kun opiskelija ei halustaan huolimatta pysty opiskelemaan sitä tahtia, jolle myös opintojen aikainen toimeentulo on mitoitettu.

Meillä on kaikki tarvittava tutkimustieto tukea innostuneisuuden ja sitoutuneisuuden syntymistä, ja erilaisista oppimisen esteistä yli pääsemistä. Aaltokin on tehnyt isoja investointeja opiskelijoiden hyvinvointiin ja koulutusohjelmien uudistamiseen. AYY toivookin, että nyt kaivettaisiin oikeasti naftaliinista Aallollekin tutut Kyky-projektin materiaalit. Innostunut opiskelija tekee lukukaudessa 9 opintopistettä enemmän, mutta innostus ei synny stipendeillä. Yliopistot saivat myös juuri kärkihankerahaa opiskeluhyvinvoinnin kehittämiseen ja se on oikea suunta. Rahoituspaineista huolimatta pää on pidettävä kylmänä. Opiskelun palkinto on oppi ja yliopistojen tehtävä opettaa, eikä hypätä aina, kun rahoitusmalli käskee.

Lisätietoja:
Petteri Heliste, AYY:n hallituksen varapuheenjohtaja, edunvalvonnan koordinointi, petteri.heliste@ayy.fi, 050 520 9428
Susanna Koistinen, koulutuspoliittinen asiantuntija, susanna.koistinen@ayy.fi, 050 520 9438

Lisää tietoa ja taustoja voi lukea blogistamme: https://ayy.fi/blogi/2017/03/09/opintotahdin-muutos-vaatii-kulttuurinmuutosta/

 

Lausunto ylioppilastutkinnon paremmasta hyödyntämisestä

Hyväksytty Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen kokouksessa 3/2017

Lausunto ylioppilastutkinnon paremmasta hyödyntämisestä Aalto-yliopistolle

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta ottaa tällä lausunnolla kantaa opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioon Valmiina valintoihin – Ylioppilastutkinnon parempi hyödyntäminen korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa ja ylioppilastutkinnon kehittämisestä.

AYY näkee, että raportissa annettu nykytilan esittely on asianmukainen ja paikkansapitävä. Pääsykoejärjestelmän tarkoituksenmukaisuudessa on horjuntaa ja opiskelijoiden näkökulmasta se on raskas ja osittain ennustamaton. Johtopäätöksissä kuitenkin korostetaan paljon valintaperusteiden mahdollista muuttumista vuosittain, vaikka todellisuudessa muutoksia tehdään huomattavasti harvemmin, eivätkä ne muutu kuin nyansseiltaan.

AYY kannattaa opintopolku.fi-portaalin tarjonnan kuvaamisen yhdenmukaistamista. Portaalin käyttöönotto oli niin kiireinen, että yhteisen ohjeistuksen puutteesta johtunut kuvausten monimuotoisuus on jatkanut kasvamistaan, eikä hakija pysty vertailemaan tietoja. Tietojen esittämisen selkeys on erittäin tärkeää, kun perinteisten hakuoppaiden merkitys vähenee.

Opiskelijoiden kokemus pääsykoejärjestelmästä otetaan kuitenkin huonosti huomioon tässä raportissa. Pääsykokeet edustavat toista mahdollisuutta niille, jotka eivät ole käyneet lukiota tai ovat suorittaneet aiemmin opintonsa huonosti. Raportti keskittyy lukion suorittaneiden hakeutumiseen, eikä ota kunnolla kantaa ammattikoulutuksen käyneisiin. Raportin tekemisessä olisi pitänyt olla mukana myös ammatillisen koulutuksen puoli, eikä jättää sitä erilliseen työskentelyyn. On erittäin tärkeää, että hakujärjestelmän reiluutta arvioidessa otetaan huomioon myös suurelta osin nuorista aikuisista koostuvan hakijajoukon mielikuva mahdollisuuksista vaihtaa suuntaa, jotta hakeutuminen ei lykkäänny väärän valinnan pelossa.

Raportista puuttuvat lukio-opetusta suunnittelevien näkemykset lukion sisällöllisestä kehittämisestä. AYY näkee, että kokonaiselle ikäluokalle tarjolla oleva koulutusmuoto ei voi typistyä vain korkeakoulujen pääsykokeeksi, vaan lukiolla on myös itsenäinen koulutuksellinen rooli. AYY suhtautuu myös epäillen korkeakoulujen valmiuteen ja kiinnostukseen tutustua lukion opetussuunnitelmien ja kokeiden sisältöihin syvällisesti. Opetuksen suunnittelua toteuttavaa henkilökuntaa muuten kuin tutkimustyön ohessa on yliopistoilla hyvin vähän, eikä yliopistoilla ole mekanismeja tai prosesseja, joilla ne niveltäisivät perusopetustaan suoraan lukion jatkoksi. Tämän vuoksi useissa oppiaineissa pääsykoe on koettu hyväksi tavaksi varmistaa yliopistolle sopiva lähtötaso kaikilta opiskelijoilta. Siirtymäaikaa erilaiseen järjestelmään tarvitaan merkittävä ajanjakso.

Lukion kurssien arvosanojen käyttämiseen sisäänpääsykriteerinä AYY suhtautuu varauksellisesti. Järjestelmän reiluuden kannalta arvosanojen tulee olla aina vertailtavia, myös mahdollisimman paljon ajallisesti. Opiskelijoiden oikeusturvaa ja tasa-arvoista kohtelua ei tule vaarantaa. Kurssimäärän laajuus voi olla osakriteerinä parempi osoitus motivaatiosta, mutta saattaa johtaa vääristyneeseen signaalivaikutukseen toisen asteen opiskelijoille. AYY on erityisen huolissaan siitä millaisia vaikutuksia tällä olisi sukupuolten välisiin valintoihin toisella asteella. Erityisesti pitkää matematiikkaa vaativat alat ovat vahvasti sukupuolittuneita ja hakijan valinnan näennäinenkin aikaistaminen saattaa pahentaa tilannetta.

AYY on samaa mieltä raportissa esitetyn soveltuvuutta mittaavien kokeiden kritiikin kanssa. Akateeminen tutkinto ei ole sama asia kuin tietyssä ammatissa toimiminen, joten soveltuvuuden mittaaminen tulee suhteuttaa opiskeluihin ja mittaaminen tulisi toteuttaa huomattavasti opiskelijan oikeusturvaa kunnioittavammin kuin tänä päivänä. Taidealojen pääsykokeet ovat oma erityinen kokonaisuutensa, johon raportti ottaa hyvin vähän kantaa. Taidealojen pääsykokeet mittaavat sellaista osaamista, jota toinen aste ei tuota eikä sen oletetakaan tuottavan, ja ne lienee syytä jättää tämän tarkastelun ulkopuolelle. AYY tosin kannattaa niidenkin osalta aikataulullisesti luonnollisesti ottamaan huomioon toisen asteen opintojen päättymisajan ja välttämään päällekkäisyyksiä.

AYY näkee, että mikäli raportin mukaisesti hakukäyttäytymisen tulisi olla ensisijainen mittari kiinnostuneisuudesta, korkeakoulujen viestintään ja opinto-ohjaukseen tulee osoittaa selvästi resursseja. Realistisesti mahdollisuudet siirtyä opinnoissa korkeakoulujen tai alojen välillä ovat edelleen minimaaliset, joten mielikuvilla tehtävä valinta on opiskelijalle todella suuri riski. Pääsykoe on tähän mennessä antanut tietoa siitä, millaisia asioita tulevat opinnot sisältäisivät. Pahimmillaan luopuminen pääsykokeista aiheuttaa entistä pahempaa hakupainetta suosituille professioaloille.

Tasa-arvon näkökulmasta raportti kuitenkin puuttuu hyvin vähän hakijoiden näkökulman arviointiin. Vaikka järjestelmää voidaan arvioida lukiolaisen laskennallisen tuoton ja panoksen suhteen, lukiolainen arvioi sillä hetkellä hänelle avoinna olevia mahdollisuuksia. Jo tieto siitä, että väärät valinnat lukiossa voivat vaikeuttaa myöhempää hakeutumista, voi johtaa valinnan välttelyyn tai kohtuuttomaan stressiin. Lukion kehittäminen itsessään ilman painetta korkeakouluun pääsemisestä johtaisi luultavasti kestävämpiin ratkaisuihin kuin paineiden kasaaminen lukiolaisille.

AYY moittii valintaa tuottaa tämä raportti vain lukion näkökulmasta ja jättää ammattikoulu myöhemmälle tarkastelulle. Edelleen tarvittaisiin myös enemmän tietoa siitä, mitä mahdolliset joustavammat lukion kirjoitusten uusimiset tarkoittaisivat ja miten mittavia muutoksia ne vaatisivat esimerkiksi kokeiden teko- ja tarkastusrytmiin, jotta hakijoille ei aiheutuisi yhtä paljon turhia välivuosia kuin nykyään.

AYY kannattaa kokeiluja lisätä ylioppilaskokeen erottelevuutta, mikäli taustalaskelmilla pystytään osoittamaan, ettei hakijoiden oikeusturva vaarannu. Olisi myös toivottavaa, että sisäänottomäärissä pystyttäisiin paremmin huomioimaan yhtä hyvät hakijat, jotta samoilla pistemäärillä olevat pääsisivät sisään haluamaansa kohteeseen.

Raportissa esitetty malli ammattikoulutuksen käyneiden siirtymisestä tekemään ylioppilaskokeita on merkittävä siitä näkökulmasta, että ammattikoulun tulisi tuottaa tälläkin hetkellä jatko-opintokelpoisuus. Siirtymällä käyttämään lukion päättökoetta (ja siirtämällä opiskelijoille painetta opiskella ammatillisten opintojen lisäksi lukion opintoja) myönnetään, että näin ei ole. AYY näkee, että raportti ei tarpeeksi laajasti pohdi ammatillisten koulutuksen erityispiirteitä ja ottaa liian kevyesti kantaa siihen, mihin suuntaan ammatillista koulutusta tulisi kehittää. Lukiokokeisiin osallistuminen ja lukion oppimäärään vaatiminen on signaali siitä, että ammatillinen koulutus ei anna todellisuudessa valmiuksia korkeakouluopintoihin. Raportti ei pohdi sitä vaihtoehtoa, että ammatillisen koulutuksen omia sisältöjä kehitettäisiin.

 

Lausuntopohjassa pyydetyt kannat esitettyihin toimenpiteisiin

 

1 Korkeakoulut ottavat vuoteen 2018 mennessä käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei

edellytä hakijalta pitkää valmentautumista. Asiasta on sovittu opetus- ja kulttuuriministeriön

ja kunkin korkeakoulun välillä tulossopimuksissa vuosille 2017–2020.

 

AYY kannattaa tätä toimenpidettä.

 

2 Korkeakoulujen opiskelijavalintojen tulee perustua pääsääntöisesti toisen asteen

koulutuksen aikana hankittuun osaamiseen eikä esimerkiksi pääsykoekirjoista opiskeltaviin

korkeakouluopintojen sisältöihin. Korkeakoulut kehittävät valintojen kokonaisuutta siten,

että hakukäyttäytyminen itsessään heijastaa hakijoiden motivaatiota eikä sitä tarvitse

erikseen mitata yksittäisillä kokeilla. Todistusvalintojen lisääminen on kustannusten

näkökulmasta erityisen tärkeää vetovoimaisilla koulutusaloilla.

 

AYY suhtautuu varauksellisesti tähän toimenpiteeseen. Pääsykokeiden tulee säilyä realistisena vaihtoehtona niissä tapauksissa, joissa toisen asteen opintomenestys on ollut heikkoa ja kun alaa vaihdetaan myöhemmin elämässä. Koulutuksellisen tasa-arvon kannalta heikommista sosioekonomisista luokista pääsy korkeakoulutukseen on tärkeää ja se tapahtuu usein vasta myöhemmin kuin suoraan toiselta asteelta.

 

3 Toisen asteen tutkintojen todistuksia ja opintomenestystä voidaan hyödyntää korkeakoulujen

valinnoissa aiempaa enemmän. Nykyinen ylioppilastutkinto tarjoaa korkeakouluille

luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa tutkinnon suorittaneiden osaamisesta. Korkeakoulut

lisäävät todistusvalintoja siten, että vuoteen 2020 mennessä pääosa opiskelijoista

valitaan toisen asteen koulutuksen todistusten perusteella ja valtaosin ylioppilastutkinnon

koetuloksien perusteella.

 

AYY suhtautuu varauksellisen positiivisesti tähän toimenpiteeseen. Toisen asteen tutkintojen hyödyntämistä voidaan maltillisesti lisätä erityisesti niissä tapauksissa, joissa opiskelemaan pääsee tällä hetkellä joka tapauksessa sama joukko kokeiden ja todistuspisteiden kautta.

 

4 Korkeakoulut muuttavat valintaperusteiden päivitysrytmiä siten, että erityisesti todistusten

hyödyntämisen osalta valintaperusteet ovat nykyistä pysyvämpiä. Lukiolaisten tulee

voida tietää opintojensa alkuvaiheessa, ennen kriittisiä ainevalintoja ja ylioppilastutkinnon

kirjoittamisaikataulun suunnittelua, millaisilla perusteilla korkeakouluihin valitaan opiskelijoita

lukio-opintojen päättyessä.

 

AYY suhtautuu positiivisesti tähän toimenpiteeseen. Valintaperusteiden pienistä muutoksista vuosittain tulee pyrkiä tarkoituksenmukaiseen uudelleenarviointiin vain niissä tapauksissa, kun koulutusohjelmaa esimerkiksi merkittävästi uudistetaan.

 

5 Lisättäessä ylioppilastutkintoon perustuvia todistusvalintoja korkeakoulut uudistavat

toissijaisia valintamenettelyjä hakeutumismahdollisuuksien varmistamiseksi erilaisissa

elämäntilanteissa oleville. Korkeakoulut ottavat käyttöön erityisesti verkossa järjestettyä

avointa korkeakouluopetusta ja digitaalisia suoritustapoja hyödyntäviä valintoja. Nämäkin

haut voidaan järjestää osana yhteishakua.

 

AYY kannattaa tätä toimenpidettä.

 

6 Yliopistot ja ammattikorkeakoulut valmistelevat vuoden 2017 aikana suositukset

ylioppilastutkinnon yhteisiksi pisteytysmalleiksi yhdessä Ylioppilastutkintolautakunnan

kanssa. Pisteytysmallien tulee olla käytettävissä sekä todistusvalinnoissa että mahdollisissa

yhteispistevalinnoissa. Malleissa tulee huomioida IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkintojen

arvosanojen pisteytys. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee kehitystyötä taloudellisesti.

Erottelukyvyn lisäämiseksi pisteytysmalleissa hyödynnetään ylioppilastutkinnon arvosanoja 

tarkempia tietoja kokelaan menestyksestä sekä esimerkiksi valtakunnallisten kurssien

määrää.

 

AYY kannattaa tätä toimenpidettä, joskin suhtautuu kriittisesti kurssien määrän arvioinnin signaalivaikutuksiin.

 

 

7 Korkeakoulut huomioivat valintaperusteiden signaalivaikutukset lukioaikaisiin

ainevalintoihin. Valintaperusteiden kautta korkeakoulut voivat vaikuttaa osaamiseen,

joka korkeakoulutukseen hakeutuvilla on lukion päättyessä. Jos korkeakoulut kokevat

esimerkiksi matematiikan, ruotsin tai muun kielitaidon nykytason ongelmalliseksi, voivat ne

vaikuttaa lukiolaisten motivaatioon opiskella näitä aineita korostamalla niiden merkitystä

valintaperusteissa laajasti ja viestimällä tästä selkeästi.

 

AYY suhtautuu tähän positiivisesti, joskin osaamisen tarpeen signaalivaikutusten arviointi ei voi olla vain korkeakouluilla. Esimerkiksi ruotsin kielen kokeen muuttaminen vapaaehtoiseksi ja sitä myötä vähentynyt osaaminen on ongelma myös kaksikieliselle yhteiskunnalle, ei pelkästään korkeakouluille.

 

8 Ammatillisten tutkintojen hyödyntämisestä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen

valinnoissa käynnistetään jatkotyö, johon osallistuvat korkeakoulujen ja koulutuksen

järjestäjien edustajien lisäksi Opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Hakijat voidaan

lain mukaan jakaa valinnoissa ryhmiin koulutustaustan mukaan. Kaikissa tapauksissa ei

ole tarkoituksenmukaista soveltaa samoja perusteita eri ryhmiin, esim. ylioppilastutkinnon

ja ammatillisen tutkinnon suorittaneisiin. Ammatillisen koulutuksen suorittaneita tulisi

tulevaisuudessa valita mahdollisimman moniin koulutuksiin ammatillisen koulutuksen

todistusten perusteella.

 

AYY kannattaa jatkotyötä ammatillisen koulutuksen osalta.

 

9 Niissä tapauksissa, joissa korkeakoulu haluaa edellyttää kaikilta hakijoilta vertailukelpoista

näyttöä akateemisesta osaamisesta, voisi se oman pääsykokeen sijasta käyttää

valintaperusteena yhtä, kahta tai kolmea ylioppilastutkinnon koetta myös ammatillisen

tutkinnon suorittaneilta. Useilla aloilla yksi tutkinnon koe riittänee. Lukiolaki (L 629/1998 §

18a) mahdollistaa joustavan osallistumisen ylioppilastutkintoon ja sen kokeisiin. Opetus- ja

kulttuuriministeriön ylioppilastutkinnon kehittämistarpeita kartoittava työryhmä voi ottaa kantaa

2017 alussa onko ylioppilastutkinnon osien suoritusmahdollisuuksia tarpeen tarkastella.

 

AYY suhtautuu varauksellisesti ammatillisen koulutuksen käyneiden yo-kokeisiin ennen merkittävää jatkotyötä. Signaalivaikutus ammattikoulutuksen arvostuksesta ja sen sisältöjen kehittämisen suunnasta on liian epäselvä.

 

10 Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee lainsäädäntöön edellisen kohdan edellyttävät

muutokset joko niin, että korkeakoulu voi edellyttää maksullisen ylioppilastutkinnon kokeen

suorittamista ei-ylioppilaalta (YoL 8 §, AMKL 12 §) tai tekemällä tarvittavat muutokset

ylioppilastutkinnon maksuihin.

 

AYY näkee, että yo-kokeiden maksullisuudesta tulisi lähtökohtaisesti luopua, eikä laajentaa sitä uusiin ryhmiin. Ylioppilaskokeen vaatimista muilta kuin lukion käyneiltä tulisi testata ennen kuin se otetaan laajemmin käyttöön.

 

11 Soveltuvuuden mittaamisen kehittämisessä korkeakouluissa tulee lähtökohtana olla

nykyistä tarkempi, mahdollisuuksien mukaan tutkimusnäyttöön perustuva, määrittely siitä,

mitä soveltuvuudella tarkoitetaan ja miten sitä on syytä arvioida.

 

AYY kannattaa tätä toimenpidettä.

 

12 Ammattikorkeakoulut selvittävät vuonna 2017 kansainvälisten testien hyödyntämistä

laajasti I syklin vieraskielisen korkeakoulutuksen opiskelijavalinnoissa ulkomaisten

tutkinnon suorittaneiden osalta.

 

AYY suhtautuu tähän toimenpiteeseen varauksella. Kansainväliset testit ovat kalliita ja satunnaisesti saatavissa.

 

13 Opetus- ja kulttuuriministeriö laatii jatkotyönä suunnitelman yhdessä korkeakoulujen

kanssa opiskelijavalintojen kehittämistä tukevan tutkimuksen tarpeesta. Opiskelijavalintojen

tutkimuksessa on seurattava valintojen onnistumista, kansainvälisiä hyviä käytänteitä sekä

muun muassa arvioitava soveltuvuuskokeiden merkitystä valinnoissa. 

 

AYY kannattaa tätä toimenpidettä.

YTHS:n ja korkeakoulujen yhteistyöllä huolehditaan koko opiskeluyhteisön terveydestä

Kannanotto 13.12.2016 Julkaistavissa heti

Me allekirjoittaneet ylioppilaskunnat vetoamme sen puolesta, että opiskeluterveydenhuolto säilytetään yhtenäisenä ja laadukkaana kokonaisuutena. Tämä onnistuu parhaiten turvaamalla YTHS:n toimintaedellytykset sote-uudistuksessa ja laajentamalla palvelu ammattikorkeakouluopiskelijoille.

YTHS:n palvelujen laadun säilyttämiseksi sen asema tulee kirjata lakiin selkeästi ja opiskeluterveydenhuolto jättää pois valinnanvapauden piiristä. Myös STM:n tekemässä Opiskelijaterveydenhuollon selvityksessä ehdotettiin opiskeluterveydenhuollon järjestämistä terveyden- ja sairaanhoitopalvelut sisältävänä kokonaisuutena (STM 2012, 39). Tämä on ainoa tapa varmistaa YTHS:n toiminnan jatkuminen. YTHS on hyvin toimiva esimerkki siitä, kuinka opiskeluterveydenhuollon kokonaisuus toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla ja kustannustehokkaasti. YTHS:n työhön kuuluvat sekä perusterveydenhuollon palvelut että opiskelukyvyn tukeminen yhteistyössä korkeakoulun kanssa.

Monella korkeakouluopiskelijalla opiskelun aikaiseen elämänvaiheeseen liittyy suuria haasteita, kuten itsenäistyminen, opinnoista suoriutumisen paineet, tiukka taloudellinen tilanne ja kaveripiirin muutokset. Ymmärrettävästi edellä mainitut tekijät ja muut elämänvaiheen haasteet heijastuvat usein myös terveyteen, erityisesti mielenterveyteen. Tällöin vakavampien ongelmien ennaltaehkäiseminen edellyttää juuri opiskelijoihin keskittyvää asiantuntijuutta, sekä mahdollisuutta ja resursseja tehdä yhteistyötä koko korkeakouluyksikön kanssa. Kaikkea tätä YTHS toteuttaa esimerkillisesti, pitkäjänteisesti ja laadukkaasti.

– YTHS:n ja yliopistojen yhteistyö on opiskelijoiden terveydenhuollossa ensiarvoisen tärkeää, sanoo YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Kristina Kunttu. – Opiskeluterveydenhuolto on kuin työterveyshuolto: meidän on vaikutettava siellä missä opiskelija toimii. Voimme puuttua vastaanotoillamme esille tuleviin ongelmiin vain, jos tiedämme, mitkä asiat opiskeluympäristössä niitä synnyttävät, Kunttu jatkaa. – Yhteistyön tulokset ovat viime vuosina näkyneet muun muassa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kokeman stressin vähentymisenä, kun ryhmäytymiseen ja opintojen ohjaukseen on osattu kiinnittää huomiota.

Opiskeluterveydenhuollon kokonaisuuteen kuuluvat erottamattomasti perusterveydenhuolto ja tiivis yhteistyö korkeakoulujen kanssa. YTHS hoitaa tätä kokonaisuutta vuosien asiantuntemuksella, yhteistyössä loppukäyttäjien kanssa ja jatkuvasti toimintaansa kehittäen. YTHS:n tuottaman kokonaisvaltaisen opiskeluterveydenhuollon toimintaedellytyksiä ei tule romuttaa sote-uudistuksen yhteydessä ja nämä palvelut on tarjottava kaikille korkeakouluopiskelijoille.

Allekirjoittajatahot:

Aalto yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Milja Asikainen

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Susanna Jokimies

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Lasse Heikkilä

Oulun yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Kati Hannila

Tampereen yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Mikael Malkamäki

Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Maria Kultanen

Turun yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Riina Lumme

Vaasan yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Matilda Vähäkangas

Åbo Akademis Studentkår
Hallituksen puheenjohtaja Anton Norrback

Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Ville-Matti Rissanen

Kaupunkipyöräverkosto kokeiluun myös Espoossa!

World Student Capital -verkosto wsc-logo-final
Kannanotto
21.11.2016
Julkaistavissa heti

Pääkaupunkiseudun opiskelija- ja ylioppilaskuntien muodostama World Student Capital -verkosto kannustaa Espoota hyvissä aikeissaan kokeilla kaupunkipyöräverkostoa! Kaupunkipyörät ovat loistava keino lisätä arkiliikuntaa, vähentää ruuhkia ja lisätä alueellista kytkeytyneisyyttä. Kaupunkipyöräverkoston ei pidä rajoittua kuntarajoihin, vaan Länsimetroon tukeutuva järjestelmä Etelä-Espoossa on luonteva jatke metropolialueen kaupunkipyörävyöhykkeelle.

Ensi kesänä Helsingin puolella alkaa kaupunkipyöräverkoston toinen vaihe. Verkosto laajenee lähelle Espoota Munkkiniemeen ja Lauttasaareen. Mielestämme Espoon puolen järjestelmän tulee kytkeytyä osaksi Helsingin puolen järjestelmää kahdella tavalla. Ensiksi Espoon ja Helsingin järjestelmien tulee toimia samalla maksulla, jotta metromatkaan yhdistettynä kaupunkipyörää voi käyttää sekä matkan alussa että lopussa, kun matka ylittää kuntarajan. Toiseksi järjestelmä tulee suunnitella siten, että pyöräileminen Otaniemestä Munkkiniemeen tai Keilaniemestä Lauttasaareen Helsingin puolelle on mahdollista.

World Student Capital -verkosto pitää erityisesti Otaniemeä olennaisena alueena sijoittaa kaupunkipyöriä. Verrattuna muuhun Länsimetron varrella sijaitsevaan kaupunkirakenteeseen, juuri Otaniemen alueella liikkuu huomattava määrä opiskelijoita, jotka ovat kaupunkipyörille olennainen käyttäjäryhmä. Opiskelijan kaupunki -tutkimuksen (1) mukaan 31 prosenttia opiskelijoista ilmoittaa pyöräilyn mieluisimmaksi liikkumismuodokseen ja 30 prosenttia pyöräilee vähintään muutaman kerran viikossa. Espoossa jopa pyöräillään päivittäin huomattavasti enemmän (25,4 %) kuin Helsingissä (6,1 %) tai Vantaalla (2,7 %). Espoolla on myös pyöräilyn edistämisohjeessaan (2) tavoite yli kaksinkertaistaa syksyn arkipäivinä tehdyt pyörämatkat, missä kaupunkipyörien käyttöönotto alueella olisi askel oikeaan suuntaan.

Otaniemessä sijaitsee paitsi jatkossa kaikkien Aalto-yliopiston korkeakoulujen kampus myös sen välittömässä yhteydessä yksi Laurea-ammattikorkeakoulun kampuksista, jolle liityntäyhteys Otaniemen metroasemalta kaupunkipyörällä olisi luonteva. Samalla se madaltaisi kynnystä hyödyntää Otaniemen palveluita ja kytkisi Laurean kampuksen tiiviimmin osaksi 3T-alueen innovaatiokeskittymää. Otaniemeä ympäröivä 3T-alue, eli Tapiola-Otaniemi-Keilaniemi, on muutenkin etäisyyksiensä puolesta erityisen pyöräiltävissä, mutta kaikki eivät tuo omaa pyöräänsä kampukselle tai työpaikalleen. Väestöpohja alueella kasvaa jatkuvasti. Kesällä 2018 Otaniemeen muuttaa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu ja muutaman vuoden päästä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Nämä tuovat alueelle 4000 uutta opiskelijaa ja toivoaksemme myös paljon uusia opiskelija-asuntoja. Uskomme että alueella olisi paljon kysyntää kaupunkipyörille!

Toivomme että Espoo tarttuu tähän loistavaan keinoon lisätä pyöräilyn, arkiliikunnan ja alueellisten yhteyksien määrää ja päättää lähteä kokeilemaan kaupunkipyöriä!

Pääkaupunkiseudulla 21.11.2016

Andrey Veremenko, World Student Capital -verkoston puheenjohtaja

Milja Asikainen, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja
Jenna Kortelainen, Styrelseordförande för Arcada studerandekår ASK
Iiris Hynönen, Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja
Max Laihonen, Haaga-Helian opiskelijakunta Helgan hallituksen puheenjohtaja
Susanna Jokimies, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja
Jenna Ojala, Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta HUMAKO:n hallituksen puheenjohtaja
Juho Kärkkäinen, Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja
Emmi Paajanen, Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKA:n hallituksen puheenjohtaja
Rasmus Sinnemaa, Styrelseordförande för Svenska handelshögskolans studentkår
Piia Peltola, Taideyliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

Lisätietoja:

AYY:n hallituksen jäsen Säde Palmu, sade.palmu@ayy.fi, 040 562 3035

Lähteet:

  1. Opiskelijan kaupunki -tutkimus www.worldstudentcapital.fi
  2. Espoon pyöräilyn edistämisohjelma http://www.espoo.fi/download/noname/%7BAA687F14-23BE-41DB-AB78-0E57CAE05648%7D/78848

 

 

AYY:n edustajiston kannanotto teekkarihymnistä

Kannanotto
AYY:n edustajisto
Julkaisuvapaa heti

Syksyllä 2015 TEK:n Teekkarivaliokunnan lausunnon jälkeen Otaniemessä käytiin kiivasta keskustelua siitä, tulisiko hymnin sanoitusta vaihtaa.  Keskustelut eivät johtaneet Otaniemessä virallisen linjan muodostamiseen, vaan parhaaksi katsottiin antaa jokaisen laulaa haluamallaan tavalla.

Killoissa Teekkarihymnin laulutavan muutos on alkanut jo muutama vuosi sitten, kun uusille fukseille on alettu vähitellen opettaa Teekkarihymniä uusin sanoin. Monia uusia laulutapoja onkin jo levinnyt suhteellisen laajasti. Osalla vanhemmista tieteenharjoittajista hymnin sanat saattavat kuitenkin tulla selkäytimestä vanhalla tavalla.

Teekkarihymni on sanoitettu todennäköisimmin 1800-luvun lopulla, jolloin neekeri-sanaa käytettiin sanana muiden joukossa kuvaamaan tummaihoista henkilöä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on kuitenkin muuttunut, mikä kohdistaa muutospaineita myös teekkarihymniin.

AYY ei suvaitse rasismia tai rasistista toimintaa missään muodossa. Teekkarihymniä ei ole tarkoitettu rasistiseksi eikä sen tule kannustaa laulajiaan rasistiseen toimintaan. Teekkarihymni on selkeästi oman aikansa tuote ja kuten kaikki kulttuuri myös teekkarikulttuuri kehittyy. Alkuperäisiä sanoituksia ei kuitenkaan tietenkään pidä yrittää pyyhkiä pois historiankirjoista.

AYY:n edustajiston näkemyksen mukaan teekkarihymnin sanat eivät nykymuodossaan heijasta ylioppilaskunnan arvoja. Edustajisto suosittelee, että Aalto-yhteisön yhdistykset ja muut yhteisöt huomioivat tämän omassa toiminnassaan. Lisäksi edustajisto suosittelee, että hymnin laulajat korvaavat jatkossa laulun sanoissa sanan neekeri valitsemallaan muulla sanalla.

Edustajisto käsitteli kannanoton kokouksessaan 11/2016 4.11.2016

 

Lisätietoja:

AYY:n edustajiston puheenjohtaja Pietu Roisko, pietu.roisko@ayy.fi, 040 512 0386