Archive for the ‘Uncategorized’ Category

Hallitus esittäytyy: Joanna Haahti

torstai, helmikuu 4th, 2016

Moikka!blogikuva

Olen Joanna Haahti ja vastuualueena AYY:n hallituksessa minulla on kulttuuri, vapaaehtoiset ja viestintä. Aloitin opintoni vuonna 2012 eli opiskelen nyt jo neljättä vuotta bioinformaatioteknologiaa. Olen kotoisin Helsingistä ja nykyään asustan Otaniemessä.

Opiskelujen alussa innostuin vapaaehtoishommista. Järjestin useamman vuoden tapahtumia killassa ja viime vuonna myös AYY:llä vapaaehtoisena. Tapahtumien järkkäily ja erityisesti ruuanlaitto on ollut minulle aina mielekästä ja lähellä sydäntä. Viime vuonna vapaaehtoisen ollessani pääsin toimistolla pyöriessäni tutustumaan AYY:n toimintaan ja hallitustyöskentelyyn. Syksyllä päätinkin lykätä opinnot syrjään vuodeksi ja hakea AYY:n hallitukseen.

Tänä vuonna minulla on tavoitteena kehittää AYY:llä vapaaehtoisena toimimista. Tarkoituksena on luoda puitteet, jotka tukevat vapaaehtoisten toimintaa. Lisäksi tavoitteena on panostaa heidän huomioon ottamiseen sekä palkitsemiseen. Kulttuuripuolella sen sijaan järjestämme yhdessä Aallon kanssa tapahtumia koko yhteisölle kuten Aalto Party, Aalto Festival ja mahdollisesti olemme mukana myös metron avajaisissa. Lisäksi tärkeänä osana tätä vuotta on AYY:n viestintästrategian päivittäminen.

Siinä oli lyhyt katsaus siitä miltä minun opiskeluvuodet ovat näyttäneet ja mitkä minun tavoitteet ovat tälle vuodelle! Juttelen mielelläni, jos sinulla heräsi kysymyksiä projekteistani tai haluat muuten vaan jutella. Otathan siis rohkeasti yhteyttä maililla, puhelimitse tai vaikka somessa:)

Terkuin Jonsku

 

Hallitus esittäytyy: Puheenjohtaja Milja Asikainen

tiistai, helmikuu 2nd, 2016

Moi!

Olen Milja ja tänä vuonna olen puheenjohtajana AYY:n hallituksessa. Opintoni Aallossa aloitin vuonna 2010 Teknillisen fysiikan ja matematiikan koulutusohjelmassa Perustieteiden korkeakoulussa. Alusta lähtien innostuin Aallon opiskelijameiningistä ja tempauduin itsekin mukaan tekemään. Olin useamman vuoden kiltani hallituksessa ja mukana myös muutaman muun yhdistyksen toiminnassa. Viime vuodeksi hain AYY:n hallitukseen ja sain salkukseni kansainväliset asiat.

Vuosi ylitti kaikki odotukseni. Pääsin oppimaan ja tekemään uskomattoman hienoja juttuja mahtavalla porukalla. Ylioppilaskunnan hommissa hienoimpia asioita on se, että koko AYY:n väki, niin työntekijät, hallituslaiset kuin vapaaehtoisetkin, tekevät töitään täydellä sydämellä ihan vaan rakkaudesta lajiin.

Syksyllä hain hallituksenmuodostajaksi ja edustajisto valitsi minut tehtävään. Hallituksen muodostaminen oli todella vaikea prosessi. Timanttisia hakijoita oli todella paljon ja olisin mielelläni ottanut kenet tahansa heistä hallitukseeni. Alkuvuoden perusteella väitän onnistuneeni hyvin vaikeassa valinnassa. Tämän vuoden hallituslaiset ovat erilaisia niin työskentelytavoiltaan kuin mielipiteiltäänkin, mutta silti tiimi pelaa hyvin yhteen. Tulevissa blogeissa hekin pääsevät esittäytymään.

Ota ihmeessä yhteyttä maililla, puhelimella tai livenä jos haluat vaihtaa ajatuksia joko ylioppilaskuntaan, tai ylipäänsä elämään liittyen.

Terveisin Milja

AYY:n hallituksen puheenjohtaja 2016

Milja Asikainen pienempi

YTHS Blogi: C’mon it is kaamos.

tiistai, joulukuu 8th, 2015

On tullut vuoden viimeisen YTHS Blogin aika. Jatkossa YTHS:n terveisiä voi seurata Aalto Wellbeing Facebook -sivulta, käy tykkäämässä!

Elämme vuoden pimeintä aikaa ja moni suomalaisista tunnistaa valonmäärän vähyydellä olevan vaikutusta omaan koettuun hyvinvointiin. Moni havahtuu toiveisiin etelänlomista ja lämmöstä, toinen toivoo hartaasti jouluksi lunta ja hyviä hiihtokelejä. Toinen taas mussuttaa makeaa mahan täydeltä jaksaakseen päivästä toiseen ja kolmas haaveilee talviunista, joista voisi herätä maaliskuussa, kun aletaan olla jo voiton puolella. Varmaa on, että valoa ja virtaa elämään tarvitsee, aina.

Kaamosoireita, minullako?

Toistuvasti talvikuukausina esiintyvistä mielialaoireista käytetään nimitystä kaamosoireet.  Kaamosoireiksi luetaan esimerkiksi päiväväsymys, mielialan lasku, ärtyneisyys, aktiivisuuden väheneminen, liikunnan väheneminen tai epämääräisten kiputilojen ilmeneminen. Myös liikaunisuus tai vastavuoroisesti heikko unenlaatu tai unettomuusjaksot ovat tunnistettavissa oireiksi. Lisäksi hiilihydraattien tarve lisääntyy, mikä näkyy makeannälän lisääntymisenä ja tästä johtuen myös painon lisääntymisenä.  Oireet esiintyvät tyypillisesti ajallisesti loka-tammikuussa, ne vaihtelevat yksilöllisesti ja niissä on suuria eroja eri ihmisten kesken. Kaamosoireille on tyypillistä, että kesällä oireet häviävät. Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista. Tämän lisäksi 10–30 % väestöstä kärsii talvikuukausien aikana lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennustilaa. Kaamosoireita ilman masennustilaa kutsutaan kaamosrasitukseksi.  Moni tunnistaa oireita ja usein itsehoidolliset menetelmät helpottavat oireiden voimakkainta terää.  Säännöllisesti toistuessaan ja esiintyessään elämää haittaavina oireina, ne saattavat vaatia itsehoidon lisäksi tarkempaa arviointia. Tärkeää on oman olotilan havainnointi ja kuunteleminen ja tarvittaessa toimenpiteisiin ryhtyminen oman voinnin kohentamiseksi.

Miten elää kaamoksen keskellä?

Kaamosmasennuksen ja kaamosoireilun tehokkain hoito on talvikuukausien aikana otettu valohoito.  Noin neljä viidestä kaamosmasennuksesta kärsivästä toipuu oireista, jos valohoito toteutetaan oikein. Kirkasvalohoidossa henkilö viettää päivittäin 30–60 minuuttia kirkkaassa (2 500–10 000 luksia) keinovalossa pitäen silmiään avoinna. Valon voimakkuus riippuu suuresti valolähteen etäisyydestä. Tämän vuoksi on tärkeää, että valohoitoa ottava istuu riittävän lähellä laitetta.

Valohoito on tehokkaampaa, jos se otetaan aamuisin kello 5.30–9.00 ja tehokkaampaa, mitä aikaisemmin aamulla sitä otetaan. Tähän perustuvat herätystoiminnolla varustetut lamput.  Kirkasvalohoidon vaikutus ilmenee noin viikon hoitojakson jälkeen. Säännöllinen käyttö takaa parhaimman tuloksen. Jos et omista omaa kirkasvalolamppua, voit hyödyntää Otaniemen Unisportin valohuone Kajastusta.  Kausikorttiasiakkaana kirkasvalohuone on käytössäsi veloituksetta keskuksen aukioloaikoina ja ilman varausta.

kajastusKirkasvalohuone Kajastus, kuva: Unisport

Myös säännöllinen liikunta on tehokas oireiden lieventäjä ja yhdessä valohoidon kanssa tehokas täsmäase oireita vastaan. Säännöllinen kuntoliikunta lievittää kaamosoireita ja lisää kirkasvalohoidon tehokuutta.  Ihanteellisinta on, jos sinulla on mahdollisuus liikkua päiväsaikaan, kun luonnonvaloa on tarjolla, mutta säännöllinen, 2-3 kertaa viikossa toteutettava kuntoliikunta on omiaan lisäämään vireyttä. Juuri sellaisena päivänä, kun vähiten jaksaisi liikkua, muistuta itsellesi, että sitä kehosi eniten kaipaa. Väsymystä taltuttamaan käy myös riittävästä yöunesta, ja säännöllisestä vuorokausi- ja viikkorytmistä huolehtiminen. Monipuolisen ruokavalion ohessa on suositeltavaa huolehtia D-vitamiini riittävästä saannista.

Myös armollisuus omaa itseä kohtaan on syytä pitää mielessä, sillä väsyneenä maailma tuntuu usein murjovan kovemmalla kädellä ja myös muut asiat, kuin ulkoilma näyttävät synkiltä. Hakeudu siis väsymyksestä huolimatta ihmisten pariin ja yritä rentoutua itsellesi sopivalla tavalla. Ystävän kanssa rupattelu ja kiireetön ajanvietto tai tiukka urheilusuositus voivat olla juuri sinulle sopivia itsehoitomenetelmiä. Pyri tunnistamaan omat tarpeesi ja toimimaan niitä tyydyttävällä tavalla…Joulun lähestyessä toivottavasti olet varannut aikaa myös opiskelusta palautumiseen ja lomaan. Rentoutuminen ja nautiskelu sopivissa määrissä on osa hyvää elämää.

WP_20151207_001 Ota Valohoitoa tarjolla myös Otaniemen YTHS:n aulassa.

YTHS Otaniemi palvelee opiskelijoita 23.12.15 asti. Olemme joulunajan suljettuina 24.12.15–3.1.16. Kun olemme suljettuina, ole tarvittaessa yhteydessä lähimpään terveysasemaan/terveyskeskuspäivystykseen.

YTHS Otaniemen henkilökunta toivottaa kaikille opiskelijoille rentouttavaa joulun aikaa!

Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme,

Katariina

Terveydenhoitaja, YTHS Otaniemi

 

OLL:in liittari – se ainoa oikea urheilulaji

perjantai, marraskuu 13th, 2015

AYY osallistui tällä viikolla Opiskelijoiden Liikuntaliiton liittokokoukseen Espoon Nuuksiossa. Kolmihenkinen delegaatio keskusteli työryhmissä mm. taloudesta, yhdenvertaisuudesta ja strategiasta vuosille 2016-2020 (kokousmateriaalit). AYY suhtautui jo lausuntokierroksella kriittisesti esitettyihin leikkaustoimenpiteisiin talouden tasapainottamiseksi, mutta liittokokouksen suuri sali ei jakanut huoltamme esimerkiksi mahdollisesta toisen varapuheenjohtajan poistamisesta vuonna 2017. Mahdollisesti AYY:n huoli on turha – esimerkiksi valtionavun voidaan varovaisesti toivoa kasvavan ensi vuonna. Lisäksi OLL:llä on kiitettävän tuoreita ajatuksia yritysyhteistyön parantamisesta.

Tänä vuonna liitto on saanut paljon aikaan. Liikkuva koulu -hankkeen laajentamista korkea-asteelle on viety menestyksekkäästi eteenpäin. Liikunnan positiivinen merkitys esimerkiksi työkyvylle ei varmasti ole kellekään uutta, mutta valtion saaminen mukaan matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksien luomiseen olisi ehdoton erävoitto. AYY on myös saanut OLL:ltä apua liiton käynnistämän liikuntatutoroinnin kanssa, kun AYY:n ja KY:n toimijoita osallistui toukokuussa kansalliseen liikuntatutorpäivään ideoimaan toimintaa ja jakamaan hyviä käytänteitä. Tätä toimintaa jatketaan onneksi myös tulevaisuudessa!

Liittareiden kuumimmat perunat liittyvät usein henkilövalintoihin. Esimerkiksi Suomen Ylioppilaskuntien liiton hallitukseen verrattuna OLL:ssä on huomattavasti vähemmän hallituspaikkoja tarjolla, mutta valinnat eivät todellakaan ole sen helpompia. Liittokokouksen valistuneen äänestyksen jälkeen puheenjohtaja kuitenkin saatiin valittua, ja vuonna 2016 kansallista opiskelijaliikuntavaikuttamista ohjaa Bennie Wardi. Bennie on toiminut tänä vuonna liiton varapuheenjohtajana, ja pääseekin varmasti välittömästä ajamaan eteenpäin yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoista liikuntaedunvalvontaa ensi vuonna. Jos niistä ”hyvistä tyypeistä” puhutaan, niin tässä on kyllä yksi sellainen. Emme laske miinukseksi edes haluttomuutta lähteä pelaamaan jallupöllöä, joka on muuten hektisimmillään oikein hyvää matalan kynnyksen liikuntaa.

-Rosa

HUOM! Kuva ei anna todenmukaista kuvaa delegaation äänestyskäyttäytymisestä.

HUOM! Kuva ei anna todenmukaista kuvaa delegaation äänestyskäyttäytymisestä.

YTHS blogi: ELÄMÄN JÄNNITTÄVÄSTÄ PUOLESTA

tiistai, marraskuu 10th, 2015

Kuka on jännittäjä?

”Aina kun menen pitämään esitelmää muiden eteen, haluaisin hetkellisesti vaan muuttua näkymättömäksi. Punastelen, kädet hikoilevat, ääneni takeltelee ja takkuaa ja sydän hakkaa kahta sataa. Kaikki järkevä sanottava unohtuu juuri sillä hetkellä ja toivon vaan, etten olisi siinä. Hankalaa vaan, koska jos haluaa valmistua, niin seminaareissa on pakko hoitaa oma osuutensa.”

Kuulostaako tutulta? Ei ihme, sillä jännittäminen on tuttua lähes kaikille. Esiintymispelko onkin yleisin yksittäinen sosiaalisten tilanteiden pelko ja viidesosa korkeakouluopiskelijoista kokee esiintymisen stressaavaksi.  Noin 30 % opiskelijoista kokee sosiaaliset tilanteet ongelmallisiksi jännittämisen vuoksi.

Esiintymisjännitykseen usein liittyy monenlaisia oireita. Fyysiset oireet ovat helpommin havaittavissa, minkä vuoksi ne koetaan myös ongelmallisiksi. Voimakas hikoilu, punastuminen, äänen väriseminen tai käsien tärinä ovat seikkoja, jotka usein jännittävä haluaisi piilottaa. Jännittäjä, joka ei kärsi fyysisistä oireista saattaa kokea voimakastakin ahdistusta, mitä usein halutaan naamioida, turhaan. Jännittämiseen liitetään usein voimakkaita tunteita, joita voi olla haastavaa käsitellä kuten häpeä, erilaisuuden kokemus ja ulkopuolisuuden tunne. Tosiasia kuitenkin on, että useimmat meistä tunnistavat itsessään joitakin jännittäjän piirteitä ja mitä paremmin niitä itsessään tunnistaa, sitä paremmin niiden kanssa oppii tulemaan toimeen.

Linjassa itsensä ja jännittämisensä kanssa.

Työkaluja jännittäviin tilanteisiin voi saada asiantuntijoiden vastaanotoilta, opintopsykologien työpajoista tai vaikka verkko-ohjelmista. Esimerkiksi Headstedin mielenterveyttä edistävä itsehoito-ohjelma, on saanut alkunsa akteemisten jännittäjien omista kokemuksista. Käy tsekkaamassa tarinat! Valaa taatusti rohkeutta lukea kanssaopiskelijoiden selviytymistarinoita ja toivottavasti se vahvistaa samaa viestiä, mikä meillä YTHS: lläkin on sinulle: ”Kaikki, minkä uskaltaa sanoa ääneen, selviää.” Jännittämisenkin kanssa voi oppia elämään ja tulla sinuiksi, kuten itsensä kanssa kaikkien puolineen, ensin on vain uskallettava alkaa tutustumaan itseensä.

Muistuttelen teitä myös Otaniemen YTHS:n ajankohtaisista asioista:

  • Otaniemen potilastoimiston aukioloaika on muuttunut. Palvelemme toimipisteen potilastoimistossa klo 8-12 päivittäin, muutoin asiointi tapahtuu puhelimitse.
  • Riskiryhmien influenssarokotuksen voit tulla ottamaan ilman ajanvarausta Otaniemen toimipisteeseen maanantaina 16.11.2015 klo 13:30–15. Ilmoittaudu saapuessasi potilastoimistoon. Jos et ole oikeutettu maksuttomaan rokotukseen, soita YTHS:lle, niin saat reseptin rokotteeseen ja rokotusajan.

Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Katariina

Terveydenhoitaja

 

 

Tehokasta SYL-viestintää vakioiduin käytäntein

maanantai, marraskuu 9th, 2015

Suomen ylioppilaskuntien liitto käsittää Lapinrinteen keskustoimiston lisäksi viidentoista ylioppilaskunnan verkoston. Laajan verkoston tehokas johtaminen on äärimmäisen haastavaa, mutta kuitenkin SYL:n toiminnan vaikuttavuuden kannalta aivan keskeistä.

Keskustoimiston on kriittistä pitää tiiviit suhteet ylioppilaskuntiin läpi vuoden eikä ainoastaan liittokokouksessa kahdesta syystä:

  1. Ohjauksen saamiseksi, eli linjan muodostamiseksi ja palautteen keräämiseksi
  2. Koordinoidun ja yhtenäisen viestinnän ja vaikuttamisen mahdollistamiseksi

Ensimmäinen näistä tavoitteista toteutuu nykyisillä kanavilla ja prosesseilla mielestäni hyvin: avaus- ja syysseminaareissa sekä sektoritapaamisissa voidaan keskustella rauhassa siitä, miten liittokokouksen määrittelemiä hankkeita edistetään, kun taas etäpalavereilla voidaan läpikäydä suppeampia asiakokonaisuuksia tehokkaasti. Ylioppilaskunnilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa SYL:n linjaan myös liittokokouksen ulkopuolella.

Erityistä huomiota pitää kuitenkin kiinnittää nimenomaan yhteisen vaikuttamisen koordinointiin ja siihen liittyviin prosesseihin. SYL joutuu toistuvasti reagoimaan koulutukseen ja opiskelijoihin kohdistuviin muutoksiin ja leikkauksiin, ja tehokkailla prosesseilla voidaan yllättävien asioiden ilmaantuessa parantaa SYL:n reaktioiden nopeutta ja vaikuttavuutta.

Keskitytään nyt kuitenkin nimenomaan ylioppilaskuntien suuntaan tehtävään tilanneviestintään. Viesti määritellään prosessilla, johon kuuluu nopeiden vastausten antaminen ainakin seuraaviin kysymyksiin:

  1. Kuka vastaa poliittisesta tilanneanalyysistä?
  2. Kuka vastaa viestin suunnittelusta ja toteuttamisesta?
  3. Miten ylioppilaskuntien toivotaan osallistuvan?
  4. Mikä tieto on ylioppilaskuntien kannalta olennaista?
  5. Miten olennainen tieto saadaan kommunikoitua tehokkaasti?

Keskustoimistolla on opiskelijakentän kovinta asiantuntemusta poliittisten analyysien tekemiseen, ja olen varma, että käytännöt ovat siltä osin kunnossa. SYL:n puheenjohtajan tehtävä on delegoida viestintä tilanteen mukaan.

Korostuneen tärkeitä ylioppilaskuntien kannalta ovat kaksi viimeistä kysymystä. SYL:n on otettava ylioppilaskuntien suuntaan viestiessään palveluntarjoajan rooli, eli mietittävä erityisesti sitä, mikä on ylioppilaskuntien oman vaikuttamistyön kannalta tärkeää ja mikä ei.

Erilaisia kanavia on hyödynnettävä joustavasti ja tilanteesta riippuen. Sähköposti toimii tiedottamiseen, kun taas keskusteluttamisessa parempia ovat esimerkiksi Facebook ja Abobe Connect. Lyhyt viesti on tehokkaampi kuin pitkä, ja keskustoimistolla on kiinnitettävä huomiota siihen, että erityisesti kirjalliset viestit sisältävät tarpeelliset asiat eikä muuta.

Viestien välittämisen käytännöt tulee sopia yhdessä ylioppilaskuntien kanssa mahdollisimman pian. Lähtökohtaisesti viestien tulisi mielestäni kulkea sekä ylioppilaskuntien hallitusten puheenjohtajille että sektorivastaaville: näin varmistetaan, että kentällä on edellytykset sekä priorisoida vaikuttamistyötä sopivasti että tarttua mahdollisimman nopeasti tarkoituksenmukaisella joukolla työhön.

Ylioppilaskuntiin viestimisen prosesseja päästään takuulla koeajamaan lähikuukausina vielä moneen otteeseen. Kun esimerkiksi ensimmäiset tiedot opintotuen selvitysmiehen esityksestä opintotuen uudistamiseksi saadaan alkuvuodesta, on SYL:lla oltava nopeasti tarjota vastauksia sekä julkisuuteen että ylioppilaskunnille.

– Heikki K

Weekly TED talks & warping between time zones

maanantai, marraskuu 9th, 2015

Tämä teksti on osa Työelämäblogi -sarjaa, jossa AYY:n yhteistyöyritykset kertovat toimialoistaan, toiminnastaan ja työllistymismahdollisuuksistaan.

My typical day at work starts by climbing in bus 65A at Lauttasaari and grabbing my knit work as I head to Pasila – my morning ritual for zoning into what is there to come. The zoning in is important since there is little routine I go through during the day. I build it up according to the tasks at hand starting from when I work, where I work and even partly with whom I work. I think that is what being in ICT leadership trainee program at Elisa is about. The freedom over how you do your job and responsibility to make the most out of your work with the skills you have.

Then what is it that I am responsible for? As a research analyst, I seek and meet researchers. Dozens of them, from all over the globe. It is like weekly TED talks except with scholars I have picked and who expect me to ask questions about their research and accomplishments. Could you describe once more how your group measures pain? How much video footage is needed to determine whether a person has Alzheimer’s? What topics did you cover during your speech at the White House? From quantum mechanics to education, most likely the researcher has had his or her first contact with Elisa through me or one of the twenty plus alumni of this program. And since our team is not granted a budget for flying to Australia (for now), meetings are more or less video dependant, which means possibilities like wearing college pants and collar shirt when interviewing, going napping after team meeting, booking gym class in the middle of the day and so forth. My job is where my laptop is and my office fits into my backpack.

As my job is about warping between time zones, why do I decide to knit in a bus? I come to the Pasila office not only for the great view over the crappy looking railway area from fifth floor, but to meet my co-workers and fellow trainees like Nhung from startup team (a startup analyst who is doing the same job described above with the exception that researchers are replaced with startups and TED talks with pitching nights). They make me laugh and are inspiring to work with. People here are really into what they do and willing to loan their expertise when you need help. To my fortune, I have to meet new business owners, managers and directors almost every single week when introducing them to the researchers. It has been a surprising journey to learn what services Elisa produces and under what job descriptions people work here.

Meeting people inside Elisa has some huge perks to be realized when I move to the second part of my 8-month trainee program. After my 4 months with the researchers, multiple doors will open leading to the advanced period of my choice. The question then is where exactly in Elisa? As I discover new possibilities, my manager Kimmo matches my interest to the needs of our business owners in order to find out what would be that something I crave to do. We have meetings every week discussing not only the continuation after research work but also what I like about my job (mashing up insight from researchers to form a bigger picture), what I detest about the job (finding room from his calendar), in which areas I want to develop professionally (making digital service business bloom) and also some miscellaneous stuff (how our cats are doing).

Next, I am looking for more responsibilities and new challenges in my second part of the trainee period and therefore leaving behind some research projects that need care and nurturing. Apply if interested or at least try your luck and come say hi at Elisa’s stand at Slush 2015 in case I’m there. We hire three times per year to the trainee program. The next batch of trainees will arrive in January 2016: the time when I’ll be finishing my knitting (red socks with RailsGirls logo in front). If there wasn’t enough perks presented in the text below but you’re keen on keeping your toes warm, describe the socks you want in the cover letter and I’ll think about it.

 

Pia Andersin
Research Analyst Trainee at Elisa
Student of Information and Service Management at Aalto BIZ

elisanet_elisalainen_pia_andersin_MG_6481-Edit-e1446818260330

Ylioppilaskunta tarvitsee selkeämmän suunnan toiminnalle

lauantai, marraskuu 7th, 2015

Olen viime aikoina mietiskellyt paljon ylioppilaskunnan toiminnanohjausta, sillä olen syksyn mittaan vetänyt ensi vuoden suunnitteluprosessia. AYY:n keskustoimiston porukan työajasta todella huomattava osa on syksyllä kulunut ensi vuoden toiminnan suunnitteluun, mikä on luonnollisesti vaikuttanut siihen, miten paljon “tehollista työaikaa” on ollut käytettävissä tänä vuonna ajankohtaisten asioiden edistämiseen.

Ylioppilaskunnan hallitus suunnittelee syksyisin seuraavaa vuotta kolmella eri rintamalla: ylioppilaskunnan oman toimintasuunnitelman, ylioppilaskunnan ja yliopiston yhteistyön sekä SYL:n toimintasuunnitelman puitteissa. Näistä AYY voi lyhyellä aikavälillä helpoimmin vaikuttaa siihen, miten oma toiminnansuunnittelumme hoidetaan.

Suuri ongelma AYY:n tosuprosessissa on tällä hetkellä se, ettei prosessia ole vakioitu. Standardoitua tosuprosessia ei ylioppilaskunnan alkuvuosina ole toiminnan etsiessä asentoaan määritelty, joten joka vuoden hallitus on laatinut tosun vaihtelevasti päätetyn mallin mukaisesti.

Standardoimaton toimintasuunnitelmaprosessi tarjoaa tietenkin paljon liikkumavaraa kulloisenkin vuoden hallitukselle, mutta siihen sisältyy myös kaksi huomattavaa ongelmaa:

  1. Toiminnan pitkäjänteinen ohjaus ei toteudu, kun toimintasuunnitelmalla ja strategialla ei ole vahvaa linkkiä
  2. Resursseja hukataan, kun hallitus keksii sekä suunnitteluprosessin että toiminnan tavoitteiden osalta pyörää uusiksi vuosittain

Ylioppilaskunta on tällä hetkellä hiukan kärjistäen tuuliajolla, kun toimintaa suunnataan joka vuosi uudelleen. Toimijoiden on tällaisessa epävarmuuden tilassa vaikeaa olla varmoja siitä, mihin kannattaisi keskittyä: toiminnan ala on laaja (sisältäen niinkin erilaisia asioita kuin edunvalvontaa, tapahtumia, tuotemyyntiä ja asuntoja), ja pitkäjänteisten kehityspainopisteiden näkeminen on vaikeaa.

Avainsana ongelman ratkaisemiseen on strategia. AYY:n tämänhetkinen strategia onnistuu kuvailemaan ylioppilaskunnan nykytilaa ja vahvuuksia, mutta epäonnistuu kahdessa tärkeässä asiassa, eli ylioppilaskunnan tärkeimpien ydintoimintojen määrittelyssä sekä tulevaisuuden kehityssuuntien konkreettisessa avaamisessa.

Torstaina kävimme edustajiston kokouksessa lähetekeskustelun hallituksen luonnoksesta ylioppilaskunnan ensi vuoden tavoiteohjelmaksi. Edarilta tuli vahva signaali siitä, että ylioppilaskunnan strategian päivittämiseen olisi ryhdyttävä, mikä on mielestäni erinomainen asia. Strategian päivittäminen on kuitenkin hyödytöntä, jos sitä ei onnistuta toimeenpanemaan järjestelmällisesti useampana perättäisenä vuotena. Strategiasta onkin rakennettava vahva linkki vuosittaiseen toiminnansuunnitteluun.

Suuri syy siihen, miksi nykyinen strategia on epäonnistunut toiminnan ohjaamisessa on se, ettei sen huomioimista ole leivottu vuosittaiseen toimintasykliin sisään. Kun ylioppilaskunnan toimeenpanevat toimijat vaihtuvat vuosittain, on luonnollista ettei edellisinä vuosina päätettyihin tavoitteisiin lähtökohtaisesti ole vahvaa sidettä. Strategian on oltava niin kiinteä ja luonnollinen osa suunnitteluprosessia, ettei sen ohittaminen ole tiedostamatta mahdollista. Side tulee prosessista.

Siinä missä edari määrittelee nykyisin joka syksy seuraavan vuoden painopisteet, tulisi jatkossa määritellä tietoisesti useamman vuoden kehityskohdat kerrallaan. Aiemmin laaditun strategian ollessa voimassa, voitaisiin syksyllä yksinkertaisesti vahvistaa aiemmin laaditut tavoitteet. Vuoden alussa keskustoimistolla puolestaan käytäisiin hallitusohjelmaa laadittaessa keskustelua lähinnä siitä, miten monivuotisia tavoitteita voitaisiin alkavana vuonna parhaiten edistää aiempina vuosina otetut edistysaskeleet huomioiden.

Vahva monivuotinen strategia vastaisi molempiin nykysysteemin aiheuttamiin ongelmiin. Ylioppilaskunnan keskustoimiston syyskauden “hyötysuhde” paranisi, kun syksyisin seuraavan vuoden toimintaa suunniteltaessa lähdettäisiin vanhoista tavoitteista ja niiden edistämisestä liikkeelle uusien määrittelemisen sijaan. Toisaalta toiminnan pitkäjänteisyys paranisi kertaheitolla: kun tavoitteet valitaan useammalle vuodelle kerrallaan, voidaan odottaa suurempien konkreettisten vaikutusten toteutuvan ajan kuluessa.

Alkuvuonna on tarkoitus nimittää strategiatyöryhmä näitä pohdiskeluja jatkamaan. Tsemppiä valittavalle porukalle jo näin etukäteen – tässä on kova vaikuttamisen paikka!

-Heikki K

Maailman suurin ongelma

maanantai, lokakuu 26th, 2015

Olin viime kevään vaihdossa Polytechnic of Namibiassa osana Aalto SCIn UFISA-ohjelmaa.  Näin jälkikäteen voin sanoa, että tämä vaihto oli ehdottomasti yksi parhaista asioista, mitä olen koskaan tehnyt. Ei ehkä niistä perinteisistä syistä. En saanut mitenkään kauheasti uusia kavereita tai bilettänyt kansainvälisessä porukassa muiden vaihtareiden kanssa. Sen sijaan löysin tarkoituksen omille opinnoilleni.

Myönnän ihan suoraan olevani luonteeltani ns. maailmanparantaja. Informaatioverkostojen koulutusohjelmassa olen oppinut kaikenlaista ihmisen ja teknologian suhteesta. Se mikä on kuitenkin puuttunut omista opinnoistani on ollut hieman laajempi perspektiivi oppien soveltamisessa. Jos uusien taitojen käytöstä yliopiston ulkopuolella koskaan ollaan ylipäänsä puhuttu, se ollaan tehty hyvin vahvasti suomalaisen, tai vähintäänkin länsimaalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta. Tämä on kyllä sinänsä järkevää, koska se on maailma, joka ylivoimaisesti suurinta osaa opiskelijoista odottaa.

Itse olen kuitenkin hieman sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi etsiä omasta mielestään ”maailman suurin ongelma”, ja pyrkiä ratkaisemaan sitä niillä työkaluilla ja näkökulmilla, jotka itselle tuntuvat luonnollisimmalta. En ole ollut aivan vakuuttunut, että oma maailman suurin ongelmani löytyisi aivan läheltä Otaniemeä.

Shantytown

Namibiassa pääsin osaksi paikallisen yliopiston projektia, jonka tarkoituksena oli luoda mobiiliapplikaatiota, joka helpottaisi paikallisen townshipin nuorten työnsaantia. Projektiin tuli tietenkin mukaan myös matkan varrella kaikenlaista muuta uutta elementtiä, kuten yrittäjyys-workshoppeja, ja vastaavaa. Namibiassa maisterivaihe on tutkimuspainotteinen, joten itsekin päädyin kurssien sijasta mukaan tutkimuksen tekemiseen. En ole varma, onko namibialaisten työttömyys maailman absoluuttisesti suurin ongelma. Omasta mielestäni se on kuitenkin isompi kuin mitään, mitä minulle on Suomessa esitelty.

Oikeastaan se, mitä varsinaisesti toivoisin aaltolaisilta, on pieni hetki vilkaista ympärilleen, mieluiten läntisen maailman ulkopuolelle. On jotenkin helppoa tuudittautua siihen, että maailmanparantaminen on jotain, mitä ”jotkut humanistit” tekevät. Jos nyt joku muu, niin ehkä lääkärit. Aallosta ehkä korkeintaan tyyliin vesitekniikan tyypit voivat käydä rakentamassa kaivoja. Tosiasiassa millä tahansa taustalla voi työskennellä maailman parhaaksi, kun vaan haluaa. On ihan okei, että maailman suurin ongelma löytyy läheltä kotinurkkia. Toivoisin vaan, että jokainen edes miettisi, mikä se ongelma omalla kohdalla on.

Pietari Keskinen

Pietari Namibiassa

Lukukausimaksut vastaavat väärään kysymykseen

maanantai, lokakuu 26th, 2015

Vaikka tuntuukin väsyneeltä edes kirjoittaa niistä, on kai ihan hyvä muistuttaa trendeistä laajamittaisen korkeakoulutuksen taustalla Suomessa. Yksikkötyökustannukset ovat Suomessa niin korkeat, että tuotantotyötä maassamme ei kannata määräänsä enempää tehdä. Lisäksi Suomen huoltosuhde on heikentynyt ja heikkenee suurten ikäluokkien eläköityessä rajusti, jonka trendin julkista taloutta kuormittava vaikutus tulee seuraavien vuosikymmenien aikana vain pahenemaan väestön ikääntyessä ja sairaanhoidon tarpeiden kasvaessa.

Maahan tarvitaan kipeästi nuoria, koulutettuja aikuisia korkean tuottavuuden työtä tekemään ja työpaikkoja luomaan. Jos vielä voitaisiin jotenkin kiertää nuorten aikuisten peruskouluttamisesta koituvat kustannukset, niin aina parempi.

Ulkomaiset korkeakouluopiskelijat ovat tyypillisesti lukeneet yli kymmenen vuoden peruskoulutuksensa lisäksi kolmen vuoden kandidaatintutkinnon jossakin muussa maassa, muiden kuin suomalaisten veronmaksajien piikkiin. Suomeen he tulevat tyypillisesti suorittamaan kahden vuoden maisteritutkintoa, jonka hinta on murto-osa lähes 20 vuoden koulutusputken kokonaiskustannuksista.

Toisin kuin julkisuudessa yleisesti esitetään, suuri osa valmistuvista ulkomaalaisista opiskelijoista haluaisi työllistyä Suomeen. Paikallinen vaihtelu tässä lienee suurta, ja esimerkiksi Aalto-yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin noin 70 – 80 % opiskelijoista haluavan jäädä maahan. Kuitenkin alle puolet valmistuneista opiskelijoista on vuosi valmistumisensa jälkeen löytänyt työpaikan Suomesta.

Löydettyään töitä, korkeakouluopiskelija maksaa tutkintonsa verotuloina takaisin yhteiskunnalle moninkertaisesti. Korkeakoulutetut työllistyvät edelleen huomattavasti paremmin kuin muiden koulutusasteiden tutkinnon suorittaneet, jonka lisäksi korkeakoulutetut nuoret ovat profiloituneet erityisesti yritteliäinä elinkeinoelämän uudistajina.

Maksujen määräämisen sijaan järkevää politiikkaa olisi parantaa tavoitteellisesti Suomeen tulevien ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden “kansantaloudellista hyötysuhdetta”, eli ensinnäkin vaikuttaa olosuhteisiin siten, että useampi haluaisi valmistuttuaan jäädä Suomeen ja toisekseen parantaa koulutusta sekä työmarkkinoiden toimivuutta siten, että Suomeen jäämistä havittelevista useampi löytäisi töitä. Nämä kaksi kulkevat tietysti käsi kädessä, ja molemmissa niissä olisi parantamisen varaa.

Tällaisia toimenpiteitä ei kuitenkaan ole suunnitteilla, vaan Sipilän hallitus on nähnyt, että lukukausimaksuja perimällä voidaan jollakin mekanismilla sekä edistää suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymistä että paikata korkeakoulutuksen rahoitusta. Viime viikolla huomiota sai tieto siitä, että hallitus esittää aiemmasta tiedosta poiketen lukuvuosimaksuille 1500 euron minimiä.

Pitäen lähtökohtana hallituksen kyseenalaista oletusta siitä, että maksuilla voidaan ainakin

  1. paikata korkeakoulujen rahoitusta ja
  2. edistää suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymistä,

ei 1500 euron maksuminimi tunnu kovin yllättävältä. Otettaessa maksut käyttöön laajasti kerralla, voidaan niiden toimeenpanon vaikutusta tosiaan luultavasti arvioida luotettavammin kuin jos vain yksittäiset korkeakoulut ottaisivat maksut käyttöön.

Toinen ajatuskulku on, että tekemällä opiskelijoista maksavia asiakkaita, tehdään heistä samalla laatutietoisia “koulutuksen kuluttajia”, jotka vaativat yliopistoja kehittämään ohjelmiaan. Kun kaikissa kouluissa on perittävä maksuja, voidaan tämän mekanismin toimintaa ainakin tutkia laajasti.
Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että perimmäinen logiikka maksujen takana ontuu pahasti. Maksuilla yritetään korjata väärää ongelmaa.

-Heikki K