Archive for the ‘Uncategorized’ Category

Suomen itsenäisyyspäivä lähestyy

maanantai, joulukuu 5th, 2016

Tänä vuonna on kulunut 99 vuotta siitä, kun eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. Hieno asia Suomen itsenäisyyspäivästä on se, että se on aina vuoden lopulla. Tämä on hyvä aika pohtia kulunutta vuotta ja miettiä, mitä on tapahtunut yhteiskunnassa, Suomessa ja maailmassa. Samaan aikaan on myös mahdollista alkaa katsoa tulevaisuuteen ja ihmetellä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

blogikuva-copy-2

Itsenäisyyspäivänä saadaan pönöttää vähän 😉

Vaikka maailma koko ajan kehittyy ja muuttuu paremmaksi paikaksi, tämä vuosi on valitettavasti ollut myrskyisä vuosi. Tuhannet ihmiset pakenevat sotaaa, mutta vastaanotto Euroopassa on kylmä. Vihapuhe on lisääntymässä arkipäivässämme, ja samaan aikaan äärioikeiston lippuja on näkyvillä esimerkiksi rautatientorilla. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrä kasvaa yhteiskunnassa. Talouden tilanne on vielä epävakaa. Yhdysvaltoihin on valittu rasistinen ja sexistinen populisti presidentiksi, joka lisäksi on ilmastonmuutos-skeptikko. Turkissa maan hallitus on tekemässä erittäin epädemokraattisia päätöksiä, jotka ovat kohdistuneet erityisesti vapaata mediaa ja akateemista yhteisöä kohtaan.

Maailmassa on kuitenkin tapahtunut myös paljon hyviä asioita, ainakin täällä Suomessa. Suunnitelmat DARE-oppimistapahtuman järjestämisestä ovat lähteneet käyntiin. Tapahtuman tavoitteena on nostaa oppiminen koko yhteiskunnan keskiöön ja luoda Suomesta globaali oppimisen keskus. AYY sekä muut yo-kunnat ja nuorisojärjestöt ovat lähteneet mukaan Huominen ilman pelkoa –kampanjaan ja toivomme, että järjestäytynyt rasismi kiellettäisiin rikoslaissa. Teekkareiden piirissä on ollut paljon keskusteluja n-sanan käytöstä teekkarihymnissä, ja myös AYY:n edustajisto on nyt ottanut kantaa asiaan. Tempaus2016 lähetti 1400 opiskelijaa 1500 peruskouluun levittämään koulutuksen ilosanomaa ympäri Suomea. Slush oli taas menestys, joka veti 17000 vierailijaa ja tuonut yhteen sijoittajia, startup-yrityksiä ja ihmisiä, joilla on halu vaikuttaa maailmaan. Sen lisäksi SYL ja muut nuorisojärjestöt ovat ottaneet toimivan sukupolvipolitiikkan kärkihankkeekseen, mikäli mm. tarkoittaa sitä että vastustamme populistisia voimia eläke-politiikassa, sekä rohkaisemme päättäjiä ottaamaan kestävän yhteiskunnan huomioon tulevaisuutta koskevissa päätöksissä.

Huomasitteko, että edellä mainitut asiat ovat kaikki enemmän tai vähemmän opiskelijavetoisia? Kyllä, opiskelijat ovat ilmeisesti ne, jotka vievät sekä maailmaa että Suomea eteenpäin. Niin on ollut myös aikaisemmin Suomen historiassa: ilman opiskelija-aktiivisuutta Suomi ei varmaan tällä hetkellä olisi itsenäinen. Maamme-laulu, suuri adressi, jääkäriliike ovat vain muutamia historiallisia esimerkkejä teoista, joissa ylioppilasliikkeellä on ollut tärkeä rooli.

Itsenäisyyspäivän juhlistaminen on aina ollut merkittävä tapahtuma y-liikkeelle. Pääkaupunkiseudun opiskelijat ovat vuodesta 1951 alkaen aina itsenäisyyspäivänä järjestäneet soihtukulkueen Hietaniemen hautausmaalta Senaatintorille, marsalkka C. G. E. Mannerheimin hautajaissaattueen reitin vastakkaiseen suuntaan. Valitettavasti äärioikeisto ja uusinatsit ovat myös järjestämässä oman soihtukulkueensa itsenäisyyspäivänä. On todella surullista että järjestöt, joilla ei ole mitään kunnioitusta ihmisoikeuksia, ihmisten yhdenvertaisuutta, Suomen demokratiaa ja arvoja kohtaan, yrittävät varastaa opiskelijoiden tapahtuman.

Tämä kahtiajako yhteiskunnassamme on erittäin huolestuttava, mutta mistä se tulee? Sanotaan joskus, että me elämme tällä hetkellä totuudenjälkeisen politiikan aikaa (post-truth politics), missä faktat, tiede ja totuus merkitsevät vähemmän kuin tunteisiin vetoava toistun retoriikkaa. Toivon vilpittömästi, että tämä on vain väliaikaista, ja että yhteiskuntamme lähtee parempaan suuntaan tulevaisuudessa. Se vaatii kuitenkin panostusta meiltä kaikilta: kriittisyyttä kansalaisilta, totuudenmukaisuutta poliitikoilta, objektiivisuutta medialta, ja ylipäänsä rehellisyyttä kaikilta yhteiskunnan tahoilta. Voisimme kaikki ottaa oppia presidentti Paasikiveltä, joka totesi että ”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”.

Opiskelijoina, meidän täytyy aina olla ne, jotka katsovat tulevaisuuteen, visioivat ja löytävät ratkaisuja. Emme pelkää yhteiskunnan haasteita ja ongelmia, vaan vastaamme niihin yhdessä. Älkää antako vihalle ja pelolle lisää tilaa yhteiskunnassa. Älkää päätöksenteossa antako tilaa puheelle, joka ei ole perustu faktaan ja totuuteen. Älkää koskaan lakatko olemasta kriittisiä ja aktiivisia kansalaisia. Eikö se nimenomaan ole yliopistojen ja ylioppilaskuntien tehtävä?

HYY, AYY ja SHS ovat päättäneet että soihtukulkueemme teema tänä vuonna on globaali ja yhdenvertainen Suomi. Vaikka jotkut järjestöt haluavat levittää vihaa ja väkivaltaa, on entistä vielä tärkeämpää että pitää kiinni periaatteista ja ihmisarvosta. Toivon että moni teistäkin myös tulee mukaan opiskelijoiden soihtukulkueeseen!

Tämä vuosi on osittain ollut myrskyisä vuosi. Kuitenkin, ensi vuonna Suomi täyttää 100 vuotta. Varmistetaan yhdessä, että Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on tätä vuotta parempi, kunnioitetaan toisiamme vielä enemmän, autetaan lähimmäisiemme kun tarvitaan ja näytetään, että rakkaus aina voittaa lopulta.

Tämä vuosi on antanut paljon minulle. Olen iloinen, että olen saanut mahdollisuuden työskennellä Aallon opiskelijoiden hyväksi ja olen oppinut todella paljon. Ylioppilaskunnan hallituksessa olen saanut olla mukana tekemässä sekä Aalto-yhteisöstä että yhteiskunnastamme parempaa paikkaa. Ensi vuonna pääsen kohtaamaan uusia haasteita Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa. On todella suuri kunnia saada edustaa Suomen opiskelijoita kansallisella tasolla samana vuonna kuin Suomi täyttää 100. Jatketaan työtä globaalin ja yhdenvertaisen Suomen puolesta ja näytetään että opiskelijoilla on tärkeä rooli sekä Suomen historian että tulevaisuuden rakentamisessa!

Haluan lopettaa blogikirjaukseni Maamme-laulun toiseksi viimeiseen säkeistöön, joka on usein jätetty pois laulun laulamisesta, mutta lukee vielä Runebergin muistomerkissä esplanadilla:

”Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistoken, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyyten,
vapaa ja iloinen.”

 ”O land, du tusen sjöars land,
Der sång och trohet byggt
Der lifvets haf oss gett en strand,
Vår forntids land, vår framtids land,
Var för din fattigdom ej skyggt,
Var fritt, var gladt, var tryggt!”

J..L. Runebergin muistomerkki

J. L. Runebergin muistomerkki

Hyvää itsenäisyyspäivää, hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta! 🙂

Jimmy Nylund,
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen

Elinan kokemuksia vapaaehtoisuudesta

lauantai, joulukuu 3rd, 2016

Mitä teet ensi vuonna?elkku1
Tämä kysymys on pulpahdellut vastaan viime aikoina kaikkialla – kiltahuoneilla, ruokaloissa, AYY:n toimiston käytävillä, vuosijuhlien silliksillä, vuoden viimeisissä kehityskeskusteluissa… Näin joulukuussa, kun viimeisimmistäkin tapahtumista alkaa olla aikaa ja pahimmankin gonahduksen pikkuhiljaa korvaa nostalgia, on helppoa unohtaa kuluneen vuoden epätoivon ja väsymyksen hetket ja alkaa innostua taas jostain ihan uudesta. Itse olen koko vuoden harjoitellut ponnekkaasti omaa vastaustani tähän kuuluisaan kysymykseen: “En mitään. Aion valmistua.” Toki olen harjoittanut tätä vastausta jo kaksi edellistäkin syksyä kohtuullisen huonolla menestyksellä, mutta ei puhuta nyt siitä. Lähes kuuden vuoden opiskelun ja aktiivisen vapaaehtoisnakkeilun jälkeen on hyvä hetki pohtia, minkä ihmeen takia sitä oikeastaan on kerta toisensa jälkeen päätynyt käyttämään välillä huomattaviakin määriä vapaa-aikaansa työhön, josta ei saa palkaksi kuin kiitosta (toisinaan) ja hyvän mielen (ainakin kun tapahtuma on turvallisesti takanapäin). Loppujen lopuksi vastaus on hyvin yksinkertainen:

Vapaaehtoistyössä pääsee ylittämään itsensä perusteellisemmin kuin missään muualla

Kuutisen vuotta sitten kirkassilmäisenä mursuna päätin, että johonkin on lähdettävä mukaan, jos ei muuten niin siksi, että sillä tavalla tulisin puolivahingossa pakottaneeni itseni lähtemään myös mukavuusalueeni ulkopuolelle. Jos olisin mursuna aavistanut, miten pitkälle silloiselta mukavuusalueelta tulisin erinäköisten nakkieni myötä vaeltaneeksi ja miten paljon lisää rohkeutta ja itsevarmuutta erinäköisissä tehtävissä onnistumisista (ja epäonnistumisista) saisin, olisin luultavasti tehnyt saman päätöksen vielä vähän ponnekkaammin.

Ironista kyllä, omalla kohdallani suurimmat onnistumisen kokemukset olen löytänyt nakeista, joihin en koskaan olisi uskonut päätyväni. Ennen kaikkea nämä ovat kaksi vuottani yhteisöjaosto Aavassa. Syksyllä 2014, viiden eri vapaaehtoistoimen jälkeen, päätin vakaasti, että nyt riitti, ei enää. Vaadittiin silloin AYY:n hallituksessa istuneen ystäväni kaikki suostuttelutaidot ennen kuin taivuin lähettämään elämäni surkeimmin kirjoitetun hakemuksen, ja vielä haastattelussa yritin kaikin tavoin tuhota mahdollisuuteni päästä mukaan. Jostain käsittämättömästä syystä puheenjohtajamme kuitenkin näki niskoitteluni lävitse, ja otti minut mukaan porukkaan ja vuoteen, josta tuli ylivoimaisesti siihenastisen vapaaehtoisurani huikein kokemus (tästä suuri kiitos sekä minut hakemaan painostaneelle että minut valinneelle, tiedätte keitä olette <3).

Se määrä vuonna 2015 tapahtuneita asioita, joita en olisi ikinä uskonut tapahtuvaksi. Kun päätimme kymmenen ihmisen voimin järjestää ensimmäistä kertaa ihkaoman wapunaloitusfestarin koko Aallolle, ja siivosimme saman kymmenen ihmisen voimin sitä aamukolmeen. Kun keksimme täysin randomisti, että ennen lakitusta Mantan lakki voisi kierrellä opiskeljatapahtumia ja käydä tapaamassa tärkeitä ihmisiä, ja tästä kampajasta paisui valtamedioissa asti huomioitu #matkallamantalle. Kun tästä palkinnoksi pääsimme wappunaattona pesemään Mantan. Kun lähdin puolivillaisesti mukaan tekemään KY:n Otaniemeen saapumisshow’ta KY-Entryä ja huomasin olevani järjestämässä tapahtumaa, joka sisälsi kuorma-autokulkueen, laivan, kävelykulkueen, helikopterin ja aivan huikean lavashown ja bileet. Kun olin ensimmäistä kertaa yksin vastuussa tapahtumasta, jonka idean olin vielä itse keksinyt, ja se onnistui yli kaikkien odotusten.

Kun päätin, että minusta voisi ehkä sittenkin joskus tulla jonkin vapaaehtoisporukan puheenjohtaja

Siihen asti olin aina ajatellut, että en minä, ei minusta ole siihen, parempi jättää johtaminen niille, jotka sen oikeasti osaavat. Alkusyksystä 2015 sain päähäni, että ehkäpä minä sittenkin, jollain tavalla, ihan vähäsen, pystyisin puheenjohtamaan seuraavaa Aavaa – ja tästä ajatuksesta en enää päässyt irti, vaikka ponnekkaasti yritin. Lopulta, viimeisenä hakuiltana, löysin itseni samasta tilanteesta kuin vuotta aikaisemmin, lähettämästä sekavaa ja huonosti kirjoitettua hakemusta virkaan, josta en ollut ihan varma, halusinko sitä. Haastattelun jälkeen luulin olevani selvillä vesillä –  ei kukaan täysjärkinen meikäläistä tuon jälkeen valitse –  mutta toisena syksynä peräkkäin sain yllättyä. Ensireaktioni, kun hallituksen kulttuurivastaava soitti ja kertoi valinnastaan, oli muistaakseni erinäköisillä luovilla kirosanoilla maustettu versio lauseesta “et voi olla tosissasi”(joka sivumennen sanoen kirvoitti puhelimen toisesta päästä hilpeää naurua). Ei varmaan tarvitse sanoa, että toista kertaa peräkkäin puolivillaisesti viime tipassa tehty päätös osoittautui yhdeksi elämäni parhaimmista.elkku2

Looking back, tuntuu hassulta että aika tarkalleen vuosi sitten tähän aikaan olin aivan paniikissa. Ei minusta ole tähän, ei minulla ole aikaa tähän, mistä ihmeestä saan kerättyä Aavaani yhdeksän pätevää tyyppiä, pystynkö muka luomaan porukkaan minkäännäköistä yhteishenkeä, tästä tulee aivan totaalisen hirveää, voinko vielä perua päätökseni ovat vain muutamia päässäni silloin jatkuvasti pyörineistä ajatuksistani. Useampi kuin yksi kaverini rohkaisi minua silloin sanomalla, että muutaman viikon päästä, kun olisin saanut porukan kasaan ja hommat pyörimään, en edes muistaisi näitä ajatuksia – ja oikeassahan he olivat. Heti ensimmäisestä Aavan vuosimallia 2016 hengauksesta alkaen tiesin, että tästä vuodesta tulisi näiden tyyppien kanssa vieläkin huikeampaa kuin viime vuodesta, enkä ole tähän mennessä joutunut tätä ajatusta uudelleenarvioimaan.

Ei sillä, etteikö tämä vuosi olisi monella tapaa ollut suurin ja henkisesti vaativin omalta mukavuusalueelta ulos sukeltaminen, jonka olen opiskeluaikoinani toteuttanut. Olen oppinut luovimaan vastakkaisten mielipiteiden suosta kompromissiratkaisuun astumatta kenenkään varpaille. Olen oppinut korottamaan ääntäni ja vaatimaan huomiota sanottavalleni vaikka kesken lennokkaan läpänheiton (sekä kiipeämään tuolille ja nakittamaan kovempiäänisiä ihmisiä äänitorvikseni, kun jotain pitää ihan oikeasti saada sanottua). Olen oppinut, että joskus puheenjohtajankin kannattaa vain sanoa mielipiteensä suoraan, vaikka se ei miellyttävää kuultavaa olisikaan. Olen oppinut, että muiden tukeminen onnistumisessa voi olla vielä palkitsevampaa kuin onnistuminen itse. Ennen kaikkea olen oppinut sen, että epäluuloistani huolimatta myös minusta on johtamaan ihmisiä – omalla tyylilläni toki, mutta loppujen lopuksi johtamistyylejä on yhtä monta kuin ihmisiä. On ollut hetkiä, jolloin mieli on tehnyt nostaa kädet pystyyn ja sanoa “fuck dis, I quit”. Ja sitten on ollut paljon, paljon enemmän hetkiä, jolloin olen ollut aivan valtavan iloinen, että juuri minä saan puheenjohtajaa juuri tätä porukkaa ja luotsata meitä yhdessä tekemään koko ylioppilaskunnasta kaikille vähän hauskempaa paikkaa.

Parhaan ystäväni sanoin: harvemmin sitä katuu niitä asioita, jotka teki, kuin niitä, jotka jätti tekemättä. Jos siis tuntuu siltä, että mukavuusalue alkaa olla liian mukava paikka, että olisi aika laajentaa reviiriä, että jotain uutta olisi kiva kokeilla, vaikka et ole ihan varma, pystytkö siihen – kokeile. Se voi olla tähänastisen elämäsi paras päätös, ja vaikka ei olisikaan, opit varmasti jotain, mikä olisi muuten jäänyt oppimatta.

Pian valmistuvan vapaaehtoiskonkaritädin terkuin,
Elkku

Ps. Asiaan mitenkään liittymättä, AYY:n vapaaehtoishaut ovat auki vielä muutaman päivän osoitteessa ayy.fi/stop 😉

#StudentsOfFinlad: On taking detours and finding opportunities to learn

keskiviikko, lokakuu 12th, 2016

Hi #StudentsofFinland!

studentsoffinland_blogi_henna

Henna is a Master’s student at Aalto BIZ majoring in Corporate Communication

I’m Henna, a Master’s student at Aalto BIZ majoring in Corporate Communication. This is my first year at Aalto, and I’d like to share the story of how I ended up here (hint: it took a while).

I originally started my Bachelor’s studies in 2009 in Turku, and before that I spent six months at a University of Applied Sciences in Lahti. My Bachelor’s degree major was International Business. However, I found myself drifting between different kinds of subjects: sustainability, information systems science, management and organization, even some English translation studies.

With only vague ideas about what I wanted to do when I graduated, I found myself postponing decisions. I spent a couple of years focusing mostly on working part-time and trying to figure out what really motivates me. I knew my major at the moment wasn’t quite doing it for me but I was afraid to change it because I had already spent so many years working on it (on and off, but working nonetheless).

Graduating from a new Master’s program would take another two or three years. Many well-meaning people advised me to just get a degree and then figure out the rest as I go. But I don’t think it really works like that anymore.

In the end, it took me until Autumn 2015 to muster up the courage to admit that I really wasn’t happy with what I was doing.  It was because the realization hit me: three years would pass anyway. In the grand scheme of things, that isn’t very long at all. While I might regret not graduating earlier, I knew I’d regret graduating with a degree I hated even more.

So I dropped out of our thesis group, finished up my Bachelor’s studies, applied to Aalto, and got in. I’ll be honest, it was difficult to watch my friends graduate and find stable jobs while I knew I’d be studying for another two or three years. But right now I’m glad I didn’t rush.

Even before the semester began, I was looking for interesting projects to join. I ended up joining the AYY development cooperation week team, which has been a lot of fun. For me, one of the best parts of studying has always been multidisciplinary studies and meeting people from completely different fields than my own.  Sure, networking and meeting new people is important and fun in and of itself, but there’s an even better reason: learning.

Like Bill Nye famously said, ”Everyone you will ever meet knows something you don’t.” Classrooms and courses aren’t the only way to learn at the university, and professors and lecturers aren’t the only people who teach you. And learning doesn’t stop when you graduate.

To all #StudentsofFinland and everyone reading this, I challenge you to find opportunities to learn outside of the classroom. Step out of that comfort zone you’re absolutely sick of hearing about. Challenge yourself to find ways to give back to the community. Consider volunteering your time to a cause that’s important to you.

And while you will learn exiting things, remember that not every realization is life changing. Who knows, maybe the next time someone bumps you on the bus just teaches you that manners are important. Still, maybe you’ll learn something about yourself and your values.

The next time you meet someone, think about what you can learn from them.

So while you go about your life, keep your earns open, listen with an open mind, and most of all, stay humble.

#StudentsOfFinland: Finding my Dreams – Story of Saana

maanantai, lokakuu 10th, 2016

Hi, everyone!

I’m a sixth year student of architecture on a long and winding road to becoming an architect who doesn’t design houses. When I applied to study architecture, I was looking for an artistic field where one could relatively easily find a steady career. The most important thing I found once I got in to Aalto was not, however, how to design a building or a landscape, but rather that an amazing community, like the one in Aalto, can help you realize almost any and all of your dreams.

pasted-image-at-2016_10_10-09_50-am

”At the moment I’m focusing most of my energy on organizing the AYY Global Development week.” Saana

Dreams, in this case, are an abstract thing. The important one, for me, was to find out who I am, and what I want to do. This is gradually coming true through varied experiences and encounters during my studies. Another dream was to be able to help other people and to solve environmental issues. This will hopefully some day be realized through my career as a researcher – I hope I can provide designers with tools and knowledge to shape a better world. A smaller dream was to become the chairman of our Guild. This one did not come true, but I might be all the happier for it – I lost to someone who was really good at the job, and we had an amazing year working together. Most importantly though, I learned to fail with pride and critically evaluate my own shortcomings, and found some really interesting things to do in the meantime.

At the moment I’m focusing most of my energy on organizing the AYY Global Development week. It’s been an interesting rollercoaster ride – I had a lot of enthusiasm but little actual knowledge about development cooperation in the beginning, and organizing a large group of people and events was not really familiar business either. The task teaches you, however – I’ve learned to be more considerate of my surrounding environment, and to delegate work, which has always been hard for me. It has also been inspiring to watch people come up with great ideas for events, and to take responsibility and learn to make their ideas come true. Working on this project has shaped my interests and skills very differently than it might have if I had been accepted to some of the other posts I applied for at the beginning of the year.

I think you can have an amazing university experience regardless of whether you focus fully on your studies for the whole time or if you decide to take some detours or adventures in student activity, work or anything else. The key thing is that you look for yourself in the middle of all of it: what is the mark you want to leave on the world, and where you can get the experiences to help you achieve that? What experiences bring out the sides of you that you like the most? A lot of times, the easiest way to figure this out is just to have a bit of fun with some awesome people.

I wish for all the Students of Finland to have an enlightening study experience!

-Saana

Vuoden jatkoaika – OPS:t kaksivuotisiksi!

keskiviikko, lokakuu 5th, 2016

Opetussuunnitelma on yksi tärkeimmistä papereista, joka vuosittain Aallossa koulutusohjelmissa tuotetaan. Opetussuunnitelman tulee kuvata mitä opintojaksoja yliopisto tuottaa, jotta opiskelija voi saavuttaa tutkinnon osaamistavoitteet. Se heijastuu myös suoraan siihen, miten henkilökunnan työaikaa käytetään, miten paljon tarvitaan erilaisia tiloja ja miten opiskelija voi suunnitella opintojaan. Aallossa harkitaan nyt kaksivuotiseen opetussuunnitelmakauteen siirtymistä. Ylioppilaskunnan kanta uudistukseen on positiivinen. Kahdelle tai kolmelle vuodelle kerralla suunniteltu opetussuunnitelma tukisi opiskelijoiden HOPS:ien tekoa ja mahdollistaisi pitkäjänteisempää suunnittelua.

On kuitenkin tärkeää kuulla myös huolia, jotka liittyvät mahdolliseen uudistamiseen. Esiin on nostettu esimerkiksi huoli suunnittelun kankeutumisesta. Tekstin loppuun olen kerännyt vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Tämänhetkinen tilanne

Aallossa käytetään sanaa opetussuunnitelma. Yliopiston johto antaa vuosittain ohjeen opetussuunnitelmien tekemiseen ja opintojen aikatauluttamiseen seuraavalle vuodelle. Opetussuunnitelmaa käsitellään koulutusohjelmissa, laitoksilla ja korkeakouluissa. Yliopiston akateemisten asioiden komitea käsittelee opetussuunnitelmaprosessia ja yliopiston yleisiä ohjeita, mutta korkeakoulujen akateemisten asioiden komiteoilla on päätäntävalta opetussuunnitelmien sisällöistä.

Tutkintorakenne ja –vaatimukset uudistetaan harvoin, nyt juuri on menossa loppuun viimeisin uudistuskierros.

Ongelmat:

  • Vuosittainen opetussuunnitelman kriittinen tarkastelu ja uudistaminen on hyvin työllistävää.
    • Jos kokonaisvaltainen tarkastelu koetaan kovin kuormittavaksi, saatetaan keskittyä tekemään pieniä viilauksia ilman yhteistä pohdintaa (niin kutsuttuja lisäys-poisto-muutos-listoja)
    • Useana vuonna tehnyt pienet muutokset saattavat ilman kokonaistarkastelua johtaa fokuksen karkaamiseen
    • Ajan löytäminen eri yksiköiden järjestämän opetuksen yhteiseen kehittämiseen voi olla vaikeaa vuosittain. Myös eri yksiköiden järjestämän opetuksen muutosten arviointi toisen yksikön järjestämään opetukseen on haastavaa joka tapauksessa.
  • Suurempien uudistusten läpivieminen etukäteiskouluttamista ja kunnollista valmistautumista myöten vie aikaa. Vuosittainen uudistustahti ei välttämättä kannusta tekemään kunnianhimoisia sisältöpohdintoja.
  • Opiskelijalle ei virallisesti luvata tiettyjen kurssien toteutumista kuin vuosi kerrallaan (vaikka tietysti käytännössä suuri osa kursseista tulee suoraan tutkintovaatimuksista ja on hyvin vakiintuneita). Opiskelijan pitäisi ja kannattaisi kuitenkin tehdä HOPS pidemmäksi aikaa ja hyvissä ajoin.

Edut:

  • Joka toinen vuosi olisi rauhoitettu suuremmilta muutoksilta ja intensiiviseltä uudistustyöltä
    • Tämä olisi suunniteltua, eikä kuormittavuudesta johtuvaa
    • Silloin kun tarkastelun aika on, se tehdään kunnolla
  • Pitkäjänteisyys opettajille ja opiskelijoille. Tieto kursseista olisi virallisestikin pysyvämpää ja mahdollistaisi varmempaa suunnittelua.
  • Korvaavuuksia ja muita eritysjärjestelyjä muuttuneiden kurssien vuoksi tarvitsisi tehdä isommassa määrin vain parin vuoden välein.
  • Opetuksen kehittämisen ryhmillä tai toimijoilla olisi selkeä sykli, jolla arvioida kokonaisuutta ja valmistella siihen muutoksia. Suurempiin muutoksiin ehdittäisiin kouluttaa ja ajaa sisään jo ennen kuin muutokset viedään kursseille asti.
  • Konkreettinen lukujärjestys voisi olla helpompaa tehdä kun uusia kursseja ei ilmestyisi vuosittain.

Muualla

  • Tampereen teknillisellä yliopistolla on sama samanlainen järjestely kuin Aallossa.
  • Turussa opetussuunnitelmat tehdään kahdeksi vuodeksi kerrallaan ja opetusohjelma lukukausittain.
  • Tampereella ja Jyväskylässä opetussuunnitelmat tehdään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja opetusohjelmat vuosittain.
  • Hankenilla on siirrytty hiljattain kahden vuoden kauteen ja nyt on puhetta jo kolmeen vuoteen pidentämisestä.
  • Esittämistapa vaihtelee, mutta pääsääntöisesti opiskelijalle näytetään opetussuunnitelma (opinto-oppaana tai erillisenä dokumenttina), joka sisältää tiedon myös tutkintorakenteesta, ja kurssihallintajärjestelmä tai ilmoittautumisjärjestelmä kertoo opetusohjelman ja auttaa luomaan opiskelijan lukujärjestyksen.

UKK

Eikö tämä kankeuta järjestelmää? / Enkö saa kehittää kurssiani?

Kankeuttamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta jatkuvaa kehitystä tämä ei estä. Opetussuunnitelmaa ei tarvitse tehdä sellaisella yksityiskohtaisuuden tasolla, etteikö opetusjärjestelyihin kurssien sisällä voisi tehdä muutoksia. Osaamistavoitteisiin ja muihin opetussuunnitelmassa kuvattuihin asioihin voisi edelleen tehdä perustellusta syystä AAK:ssa muutoksia myös kesken kauden, mutta niidenhän pitäisi jo nytkin olla melko pysyviä tutkinnon osaamistavoitteiden mukaisesti. Pidempään kauteen ei tietenkään olisi tarkoitus hirttäytyä tavalla, joka olisi epätarkoituksenmukaista, mutta on tarkoitus toimia ohjelmalähtöisesti niin, että kurssien osaamistavoitteet aina liittyvät koulutusohjelman osaamistavoitteisiin.

Miten tämä suhtautuu akateemiseen vapauteeni opettaa mitä koen tärkeäksi?

Ohjelmalähtöinen, pitkäjänteinen opestussuunnitelmatyö ei pyri millään tavalla haastamaan tieteentekijöiden akateemista vapautta. Opetussuunnitelmat suunnitellaan ja hyväksytään akateemisessa yhteisössä, jossa juuri sen tieteenalan oman asiantuntijat kollegiaalisesti päättävät mitä asioita tutkinnon ja kurssien osaamistavoitteiksi tulee. Yksittäisellä opettajalla on edelleen sama opettajan vapaus osallistua suunnitteluun ja toteuttaa kurssinsa sisältö kuten hän näkee parhaaksi. Toki osa opetussuunnittelmatyötä on katsoa myös käytetäänkö koulutusohjelmassa vaikkapa monipuolisia opetusmenetelmiä tai arviointitapoja, mutta yhteisessä suunnittelussa ei ole tarkoitus pakottaa ketään opettajaa toimimaan itselleen täysin vieraalla tavalla.

Johtaako tämä siihen, että koko OPS menee uusiksi parin vuoden välein? Hukummeko opiskelijoihin, jotka eivät tiedä minkä vanhan kurssin voi korvata uudella?

Uudistamisen määrä riippuu täysin yliopiston ja koulutusohjelman tavoitteista. Jos vanhaan ollaan tyytyväisiä, mitään ei ole pakko muuttaa. Nytkin on teoriassa ollut mahdollisuus pistää vaikka kaikki kurssit uusiksi vuosittain, mutta ei se ole ollut tarkoituksenmukaista. Aina kursseja uudistaessa tai vaihtaessa korvaavuudet joudutaan kuitenkin miettimään, joten siihen tämä ei tuo muutosta. On myös mahdollista kuvata OPS:iin vaihtuvasisältöisiä kursseja, joiden osaamistavoitteet voi jo lähtökohtaisesti täyttää vuosittain vaihtuvilla sisällöillä. (Esimerkiksi kuvitteellinen kurssikoodillinen kurssi ”Arkkitehtuurin nykyvirtauksia”, jonka osaamistavoitteet olisivat sellaiset, että laitos voi vuosittain kerätä sen alle vierailijakursseja, itsenäistä opiskelua tai opintomatkoja. Joka vuosi ei tarvitsisi keksiä siis uutta kurssia ja koodia vaihtuvasisältöiselle kurssille, jonka osaamistavoitteet ovat kuitenkin samat.)

Eikö opiskelija hämmenny, jos opetussuunnitelma menee uusiksi noin usein?

Teoriassahan opiskelijalla on nyt mahdollisuus hämmentyä vuosittain, koska ohjelmat voivat tehdä merkittäviäkin muutoksia vuosittain. Nyt sentään joka toinen vuosi olisi rauhoitettu isommilta muutoksilta. Ei ole syytä olettaa, että koulutusohjelmat innostuisivat tekemään massiivisia muutoksia rauhallisemmassakaan tahdissa, varmasti tietyt ydinsisällöt ja kivijalkakurssit pysyvät melko muuttumattomina kuten nykyäänkin. Kahden vuoden sykli tarkoittaa sitä, että osalle opintojen ajalle osuu useampi OPS:n uudistus kuin toisille, mutta verrattuna nykytilaan tilanne olisi silti rauhallisempi.

Joudummeko ongelmiin, jos lupaamme, että joku kurssi on kahden vuoden päästä, emmekä voikaan pitää sitä?

Tavallaan kyllä. Opetussuunnitelma on AAK:n hyväksymä ja sellaisenaan velvoittava, ellei siihen tehdä päätöksellä muutoksia. Opetussuunnitelmaan voi toki kirjata mikäli joku kurssi pidetään vain vuorovuosittain tai vaihtelevasti joidenkin muiden kurssien kanssa. (Esimerkiksi valinnaiskurssien valikoimassa voi olla kursseja, joita ei kaikkia järjestetä vuosittain). Olisi toki toivottavaa, että yksikkö pystyy suunnittelemaan toimintaansa ainakin kahden vuoden sykleissä. Kursseja nykyäänkin peruuntuu ja järjestelyjä joudutaan tekemään, joten muutoksen ei pitäisi olla suuri nykytilaan verrattuna.

Tuleeko tästä lisää työtä?

Voi toki olla, että siirtymävaiheessa opetussuunnitelmaa joudutaan katsomaan tarkemmalla silmällä kuin aiemmin. Voi myös olla, että kahden vuoden välein tapahtuva järjestelmällisempi uudistaminen tuntuu työläämmältä kuin pienet uudistukset vuosittain. Lisätyö ei kuitenkaan ole tavoitteena. Tämä voitaisiin kytkeä jo olemassa olevaan program review -sykliin.

Mitä hyötyä tästä olisi opetuksen kehittämisen kannalta?

Energiaa ehkä säästyisi kokonaisvaltaisempaan arvioon vuorovuosittain. Aikaa jäisi kouluttaa ihmisiä välissä ennen kuin uudistuksia vietäisiin käytäntöön. OPS:n uudistamisen äärelle ehdittäisiin mahdollisesti kerääntyä paremmin, eikä keskittyä vain viilaamaan yksittäisten kurssien sisäisiä muutoksia.

Susanna Koistinen

Asiantuntija, koulutuspolitiikka

Opiskelija, et ole yliopistossa vain tutkintoa varten!

perjantai, syyskuu 9th, 2016

Mukaillen 5.9. tekniikan korkeakoulujen uusille opiskelijoille pidettyä puhetta.

Tulin opiskelemaan Aaltoon, koska pidin matematiikasta ja fysiikasta, enkä tiennyt mitä haluan tehdä isona. Diplomi-insinööri vaikutti sopivan yleispätevältä tutkinnolta. En opintoja aloittaessani osannut aavistaa, mitkä ovat ne asiat, jotka tästä yliopistosta tekevät minulle merkityksellisen. Mitkä ovat ne asiat, jotka oikeasti muuttavat elämäni suunnan.

Ne ovat Aallon poikkitieteellisyys ja opiskelijatoiminta.

Poikkitieteellisyyden merkitys kasvaa työelämässä. On entistä tärkeämpää ymmärtää eri aloja ja osata työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Poikkitieteellisellä yhteistyöllä ratkaistaan maailman isoimpia ongelmia. Aalto tarjoaa mahdollisuuksia poikkitieteellisiin opintoihin, mutta se ei ole itsestäänselvyys. Opiskelija, kaikki riippuu sinun omista valinnoistasi. Mieti siis rohkeasti, mitä kursseja valitset.

Vapaaehtoisesti työskentelevät Aallon opiskelijat tekevät valtavasti hommia, jotka muuttavat niin yksittäisten ihmisten elämiä, Aaltoa, Suomea kuin koko maailmaakin. Opiskelijatoiminta on vastapainoa opinnoille, mutta se myös opettaa paljon sellaista, mitä kursseilla voi olla vaikeaa oppia. Itse olen esimerkiksi oppinut projektien ja ihmisten johtamista, esiintymistä sekä sen, että kun on sopiva tiimi ja riittävästi intoa, niin mikä tahansa on mahdollista. Aaltoyhteisössä valtava määrä mahdollisuuksia löytää oma paikkansa. Niitä kannattaa etsiä.

Näitä kahta asiaa yhdistää se, että ne vaativat omaa aktiivisuutta. Ne vaativat sitä, että mietit, mikä sinulle on tärkeää. Et ole tässä yliopistossa vain tutkintoa varten. Olet täällä itseäsi ja loppuelämääsi varten. Älä liikaa kuuntele muiden ohjeita siitä, mitä sinun tulisi tehdä. Mieti, mitkä ovat ne asiat, joissa haluat kehittyä, tai jotka haluat kokea. Aaltoyhteisö tarjoaa valtavasti vaihtoehtoja niin opinnoissa kuin vapaa-ajallakin. Tartu niihin!

Tervetuloa ylioppilaskuntaan ja Aaltoon!

 

Milja Asikainen

AYY:n hallituksen puheenjohtaja

Fuksi 2010

teekkarielamaa2016-107

Fuksit kertovat syistään tulla Aaltoon opiskelemaan

 

Into ja himo – opetuksen kehittämistä PedaForum-päivillä

maanantai, syyskuu 5th, 2016
Kuva: Jyväskylän yliopisto

Kuva: Jyväskylän yliopisto

PedaForum-päivät kokoavat yhteen opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita korkeakoulukentän ihmisiä kerran vuodessa. Tapahtuma on aina yksi vuoden kohokohdista, sillä siellä saa kuulla muiden paikkakuntien uusimmat onnistumiset sekä kriittistä pohdintaa ja tutkimustuloksia pedagogiikkaan, yliopistojen johtamiseen ja kehittämiseen liittyen. Tänä vuonna Jyväskylässä teemana oli Into ja himo – Hyvinvoiva kampus. Kävimme kaikki hieman eri ohjelmanumeroissa, joten saimmekin neljä eri näkökulmaa teille kerrottavaksi. Kiitokset järjestelytiimille ja innostaville puhujille! Tapahtuman blogista löytyy iso määrä opiskelijoiden kurssityönä toteuttamia esittelyjä ja haastatteluja konferenssin aiheista.

Mikko

Olin myös ensimmäistä kertaa PedaForumissa. Päällimmäisenä konferenssista jäi mieleen innostuneisuus ja sitoutuneisuus opetuksen kehittämistä kohtaan. Oli hienoa saada näkökulmaa oman yliopiston puolelta siihen, miten oppimiseen panostetaan. Teemaryhmistä ja työpajoista sai uutta tietoa ja inspiraatiota meillekin käyttöön, mutta minulle kenties tärkein puoli tapahtumassa oli tavata oman yliopistomme opetuksen kehittämisestä innostuneita tyyppejä. Inspiroivan ympäristön vaikutuksesta siellä ajautui helposti keskusteluihin, joissa ei kokouksissa ja tapaamisissa niin helposti ajaudu! Edistimme keskusteluilla A!OLE-projektin kokonaisvisiota Aallon sähköisesta oppimisesta, käsittelimme Success of Students -strategia-aloitteen next steppejä ja levitimme tietoa hyvistä käytännöistä kurssien yritysyhteistyön suhteen. Tärkeitä juttuja!

Nosto ohjelmasta: Itä-Suomen yliopiston vetämä työpaja  flipped classroom -menetelmän hyödyntämisessä opetuksesta. Aaltoon kaivattaisiin samaa asennetta, että kursseja lähdetään flippaamaan pedagogiikka edellä, ei sähköiset työkalut edellä: ”laitetaan kurssi nettiin kun meillä on nämä työkalut!”

Elina

Oma osallistumiseni pedaForumissa jäi valitettavan vähäiseksi aikataulupaineiden takia. Pettymyksekseni en esimerkiksi päässyt osallistumaan Tarja Pääjoen puheenjohtamaan ”Hyvinvointia oppimiseen taiteesta” – työpajaan, joka olisi ollut varmasti kiinnostava katsaus taidelähtöiseen pedagogiikkaan korkeakouluympäristössä. Sen sijaan pääsin tutustumaan opinto-ohjaukseen ja opetuksen laadun mittaamiseen korkeakouluissa, molemman mielenkiintoisia aiheita.

Ehkäpä parasta PedaForumissa kuitekin oli se, kuinka tapahtuma kokosi opetuksesta kiinnostuneet yhteen paikkaan. Innostunut ilmapiiri tarttui nopeasti minuunkin, kunpa opetuksesta ja sen parantamisesta puhuminen olisi aina näin motivoitunutta. Oli myös todella virkistävää päästä puhumaan Aallon henkilökunnan kanssa kokoushuoneiden ulkopuolella, jossa asioista pystyy puhumaan vapaammin.

Elli

Osallistuin PedaForumiin ensimmäistä kertaa, ja päivistä jäi todella hyvä fiilis. Oli aivan mahtavaa tavata opetuksen kehittämisesti innostuneita ”peda-ihmisiä”. Alla on koostettuna ensikertalaisen huomioita tapahtumasta:

PedaPorum koostui teematyöryhmistä ja työpajoista. Osallistuin itse ainoastaan teematyöryhmiin, jossa eri korkeakoulujen edustajat kertoivat omista toimivista käytännöistään tai tutkimuksistaan. Esitelmät olivat itsessään mielenkiintoisia. OKM:n rahoituksen tarkemmassa syynäyksessä tuli näkyväksi, miten heikosti se kannustaa (yksittäistä) opettajaa kehittämään opetustaan. Parasta antia olivat kuitenkin ehdottomasti keskustelut esitysten jälkeen. Niistä sai napattua hyviä ideoita ylös, esimerkiksi miten yliopisto toimii yhdessä opiskelijoiden kanssa palautteen keruussa ja siihen reagoimisessa tai kuinka epäformaalimpi palautteenanto onnistuu yhteistyössä ainejärjestön ja laitoksen välillä.

Oli positiivista huomata, kuinka samanlaisten ongelmien kanssa kaikki korkeakoulut painivat. Maisteritutoroinnissa on haasteita myös muilla. Miten järjestää uusille maisteriopiskelijoille tarkoituksenmukaista ja heidät saavuttavaa tutorointia? Opiskelijapalautteen keräämisen haasteet ovat myös muilla samankaltaisia eli palautteenkeruujärjestelmä on kunnossa, mutta vastausten saaminen ja niiden systemaattinen hyödyntäminen eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Yksittäisenä asiana jäi mieleen Jyväskylän yliopiston tekemä pitkäjänteinen, tutkimukseen ja suuriin panostuksiin perustuva hyvinvointityö ja Opiskelijan kompassi –työkalu. Opiskelijan Kompassin tavoitteena on edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja itsetuntemusta sekä ehkäistä stressiä, ahdistusta ja alakuloa. Se on nettipohjainen, mutta opiskelijat, joilla on myös kontaktitapaamisia, ovat hyötyneet siitä eniten. Tämän tapaiselle interventiolle olisi varmasti tarvetta myös muualla.

PedaForum: nähdään ensi vuonna uudestaan!

Susanna

Oli hienoa olla takaisin Jyväskylässä katsomassa miten hyvinvointityö on siellä edistynyt, koska olin aiemmin tekemässä sitä itse. Tämän vuoden PedaForum oli ensimmäinen, jossa ei enää kuulunut negatiivissävytteisiä pohdintoja siitä kuuluuko opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen ollenkaan yliopistoille. Kehitystä on todellakin tapahtunut! Pidin myös esitelmän opiskelijoiden kiinnittymisestä Aalto-yliopistossa. Sain ihan aiheellisen muistutuksen siitä, että emme voi ottaa itsestäänselvyytenä kaikkien yhteisön osapuolten tietävän opiskelukyvyn ylläpitämisen mekanismeja ja kiinnittymisen edellytyksiä, vaan myös tiedonjaon näistä asioista on oltava jatkuvaa.

Mitä Aalto voisi oppia: Hyvinvointityö vaatii pitkäjännitteistä, koko yhteisön tietoisuuden tason nostamista. Esimerkiksi Oulun ja Jyväskylän kehitystyöhön kannattaa perehtyä.

Tässä vielä linkki pitämääni presikseen.

Huolehtikaa omista työuristanne!

maanantai, elokuu 29th, 2016

Helsingin Sanomat ansioitui maanantaina 29.8. päivä seuraamalla opintoaikojen lyhentävien toimenpiteiden onnistumista. Samaa analyysiä olemme odottaneet OKM:ltä ja Kelalta joka kerta, kun he ovat päättäneet muuttaa opintotuen ehtoja tai patistaa yliopistoja tiivistämään tutkintoja tavalla tai toisella.
Tällä hetkellä viiden vuoden tavoiteajassa valmistuu vain noin viidennes opiskelijoista. Tätä mantraa ylipitkistä opintoajoista on hoettu vuosikymmeniä ja tällä hetkellä se on Sipilän hallituksen ohjelmassakin kiertoilmaisulla ”Pidennetään työuria alkupäästä”. Tavoitehan on ihan kaunis, mutta kestää todella vähän kriittistä arviointia. Valitettavan usein keskustelu jämähtää opiskelijoiden (tai yliopistojen) syyllistämiseen, eikä johda parempaan maailmaan tai edes opiskelukokemukseen.

Kokosimme listan asioista, joista pitää päästä yli ennen kuin pääsemme oikeasti puhumaan paremmista opinnoista ja työllistymisestä:

1. Siivotaan tilastot. On turha kauhistella opintoaikoja, jos ei oteta huomioon todellista opiskeluaikaa ja systeemin ominaisuuksia. Todellista pituutta ei voi laskea aloitusvuodesta, vaan läsnäololukukausina.

2. Lisäksi pitäisi päästä kiinni siihen joukkoon, joka edes aikoo opiskella kokonaista tutkintoa suunnilleen täysipäiväisesti. On turha laskea mukaan ihmisiä, jotka ovat nimellisesti tutkinto-opiskelijoita, mutta kirjoilla todellisuudessa täydennyskouluttajina tai muuten tekemässä opintoja osa-aikaisesti.

3. Opiskelijat ovat jo yhtä aikaa töissä, eli työurat ovat jo hyvällä alulla opiskeluaikana. Teoreettisesti korkeakouluopiskelijat menisivät sitten korkeamman palkan töihin valmistuttuaan, mutta kyllä jokainen yksilö ihan itsenäisesti arvioi kannattaako papereita ottaa ulos jos niitä töitä ei ole vielä näköpiirissä. Hyvä yleinen taloustilanne olisi tehokkain tapa saada ihmisiä ulos yliopistosta.

4. Voitaisiinko myöntää, että kaikki tutkinnot eivät vielä edelleenkään ole viiden vuoden opintoja? Jos tietyn koulutusalan tai –ohjelman keskimääräinen opiskeluaika ei ole lähelläkään viittä vuotta, vaikka laissa asia on ollut niin jo iät ja ajat, vika ei välttämättä ole opiskelijassa tai opinnoissa, vaan laissa. On kohtuutonta vyöryttää opintotuen kiristyksillä vastuuta opiskelijalle, jos esimerkiksi arkkitehdin tutkinto on täysin mahdotonta suorittaa viidessä vuodessa.

5. Opiskelukyvyn ylläpito pidentää työuria paremmin kuin kiristykset. Kellään ei ole varaa siihen, että ihmiset voivat pahoin kesken työuran tai jäävät aikaisin pois. Jos opinnot venyvät puolella vuodella tai vuodella, mutta sillä vältytään kesken työuran usean vuoden työkyvyttömyydeltä, kokonaisuus jää reilusti positiivisen puolelle.

6. Lopulta kyse on yksilöllisistä elämäntilanteista, ja tulisi luottaa siihen, että ihmiset osaavat itse arvioida miten haluavat opintonsa, työnsä ja elämänsä rytmittää. Opintotukea on jo rajallinen määrä, opiskeluaikaa on rajallinen määrä ja ihmisillä usein on aika sisäsyntyinen halu eteenpäin elämässä.

”Itse suunnittelin opintoni alusta asti siten, että suorittaisin noin 45-50 noppaa vuodessa (joskus enemmän, joskus vähemmän). Näin valmistuu noin kuudessa vuodessa, kelan tuet juoksee, työmäärä pysyy inhimillisenä ja ehtii tekemään muutakin jännää kuin opiskella. Eli kyllä minun kohdallani ainakin voi syyttää tavoitteenasetantaa, jossa se formaali koulutus ei ollut ainoa asia mitä yliopistoajaltani halusin!” Jori Jämsä, tekniikan alan opiskelija

Ehdotammekin, että lyhennettäisiin opintoajoista ainakin sen verran mitä jatkuva keskustelu opintoaikojen lyhentämisestä vie. On täysin järkevää katsoa koulutusohjelmia ja poistaa sieltä käsittämättömyyksiä, jotka vaikeuttavat opintoja, mutta on täysin järjetöntä hokea muodotonta opintojen nopeuttamista yksilöimättä kenen opintojen pitäisi nopeutua ja miksi.

 
Ps. Suomen ylioppilaskuntien liiton 78 tapaa pidentää työuria on edelleen hyvin ajankohtainen listaus:
http://www.syl.fi/2012/01/25/syl-yksi-ei-riita-tarjolla-78-tapaa-pidentaa-tyouria/

 

AYY:n koulutuspoliittinen sektori
Elli, Jimmy, Mikko ja Susanna

AYY myöntää opiskelijoiden Seal of Approval -tunnustuksen Starting point -palvelupisteelle

maanantai, elokuu 22nd, 2016

Starting Point on matalan kynnyksen palvelupiste, joka avattiin syksyllä 2015 Otakaari 1 -rakennukseen opiskelijahubin viereen. Palvelupiste ei ole sidottu minkään yksittäisen korkeakoulun toimintoihin, vaan kaikki opiskelijat voivat asioida samassa paikassa. Erityisen tärkeää on, että palvelupisteeltä voi käydä kysymässä neuvoja ja tiskiltä luvataan ohjata eteenpäin oikean palvelun äärelle. Starting Pointin palvelu on ollut ystävällistä ja asiantuntevaa.

Aallon lupaus monitieteisyydestä ja joustavasta liikkuvuudesta ei ole vielä toteutunut täysin palveluiden tasolla. Starting point on hyvä alku pyristellä irti organisaatiolähtöisestä ajattelusta kohti opiskelijoille mielekkäitä palvelukokonaisuuksia. Yhteinen palvelupiste hyvillä aukioloajoilla tulee olemaan tiivistyvällä kampuksella entistä tärkeämpi. Samassa yhteydessä kehitettävä fyysistä palvelupistettä tukeva eStarting Point on samaa kehitystä verkossa.

AYY:llä uskotaan, että tällainen tarvelähtöinen palvelumuotoilu on Aallon tulevaisuutta. Tulevaisuuden visioissa palvelupisteet toimisivat vielä laajemmin myös erilaisten hyvinvointipalveluiden, uraneuvonnan ja muiden opiskelijoiden tarpeiden kartoittamisessa matalalla kynnyksellä, ilman turhia raja-aitoja ja tuoden mukaan ystävällisen ja inhimillisen ensikontaktin.

Saara Maalismaa ottaa vastaan Seal of Approval-palkinnon

Saara Maalismaa otti vastaan Seal of Approval-palkinnon

 

Day 6 with Tsinghua: European affairs, minister Rehn and lessons of anti-corruption

perjantai, elokuu 19th, 2016

On Wednesday the theme of the day was European Integration. We wanted to introduce the European Union and its role for Finnish decision-making to our guests from Tsinghua University. The EU is part of the curriculum in Chinese schools as well, given its nature as a unique peace project and international organization with considerable competences in its member states’ affairs. However in the Chinese media the EU is often portrayed not as an individual agent but as a shadow of an organization looming behind the backs of its most powerful and biggest member states. In the era of disbelief in the European project, we wanted to hear the insights of top EU-experts in Finland and took our Chinese guests to the permanent representations of European Commission and Parliament and to visit a true Euro-politician, ex-commissioner Minister Olli Rehn.

In the permanent representation we were greeted by Vesa-Pekka Poutanen, Economic Advisor at the European Commission Representation in Finland and Niina Saloranta, Press Officer from the Representation of European Parliament. We got a thorough introduction into the functions, institutions and legislative processes of the union and discussed the Commissions plans for the future of the EU. European Commission, guardian of the treaties and initiator of new legislation, executes the policies and works for the common European agenda. EU’s competences on different policy fields are stated in the treaties and for example education policy is not part of EU competences but in the responsibility of member states.

Jobs, growth and investment are high on Jean-Claude Juncker’s Commission’s agenda consisting of 10 priorities. One interesting pick from the priorities is the development of the digital single market. The common European market is based on 4 fundamental freedoms – free movement of people, capital, services and goods, but many who have tried purchasing services or goods online from another member country have noticed that in the digital world national boarders are still very present. On Commission’s agenda are far-reaching initiatives like boosting interoperability with common ICT standards but also very concrete initiatives ranging from enabling the use of video streaming services in other member countries to better consumer protection of online customers. One welcomed mile-stone on the road to the Common Digital Market is the end to all mobile roaming charges in the summer 2017.

Our delegation posing with Vesa-Pekka Poutanen from the EC Representation in Finland.

Our delegation posing with Vesa-Pekka Poutanen from the EC Representation in Finland.

After the thorough EU session and interesting lunch discussions on EU-China relations and Finland’s EU policy we headed to the Ministry of Employment and Economic Affairs together with our guests. Minister Olli Rehn greeted us with stories of his career as a European Commissioner. He recalled the times when he was representing the Commission in G20 negotiations and having noticed how other countries were irritated by the multitude of European voices present at the table, he started calling for a stronger and more united European voice. Seen from outside Europe should be more united, like our guests from Tsinghua also pointed out.

Minister Rehn described Finland as an active and goal oriented EU member-country that has shared the common European values for much longer than the 20 years of membership in the EU. Currently on Minister Rehn’s desk the EU is present in many policy fields, especially in energy policy. The EU has an ambitious energy strategy for year 2030 to increase the consumption of renewables and to cut greenhouse gas emissions. To answer to EU targets and other international climate treaties, Finland’s energy policy aims at halving using oil and coal by 2050 and having 50 % renewables in our energy mix. China is struggling with environmental degradation and it’s trying to find ways to increase the share of renewables in the energy mix. Our guests asked the minister what the best strategy to combat climate change is in his opinion. Minister Rehn was in favor of a mixed approach of economic instruments – increasing the burden of using non-renewables by taxation, encouraging investment in renewables through subsidies.

Our Chinese guests were impressed by the easy going and hierarchy-free setting of our meeting with Minister Olli Rehn.

Our Chinese guests were impressed by the easy going and hierarchy-free setting of our meeting with Minister Olli Rehn.

Another key theme of our meeting with Minister Rehn was good governance. Even though also Finland has its challenges, it’s still second in Transparency International’s Anti-Corruption Index, and our Chinese guests wanted to understand the reasons for it.  Minister Rehn listed reasons for Finnish success: principles of good governance, transparent society and freedom of expression. He went back to the times when Finland was under Russian rule to explain the law-abiding tradition in Finland – in order to have the leeway to develop Finland, we had to adhere to the legislation and orders from Russia. To underline the most important factor for an anti-corrupt society minister Rehn emphasized the importance of free press and freedom of expression – without them no country can become free of corruption.

After a day of big meetings and serious dialogues it was time to unwind with free time. Some of the delegation went to marvel the selection of goods in market places, I went to Ateneum with a bunch of guests to give them a tour to Finnish art history and to check out the provocative portraits of Alice Neel (strong recommendation!).

Ateneum’s second floor is all about Finnish classics. Mengke was impressed by von Wright’s detailed brushwork.

Ateneum’s second floor is all about Finnish classics. Mengke was impressed by von Wright’s detailed brushwork.

The evening ended with sauna, of course, and some delicious Chinese dishes our guests prepared for us. A day full of interesting perspectives, lessons learned and taste buds turned!

Chef Zhao prepared a complete dinner for us, xie xie!

Chef Zhao prepared a complete dinner for us, xie xie!

 

Milla Ovaska

Writer works at AYY as specialist in international affairs and loves KTV and Chinese novels